Lue keskustelun säännöt.
Isä, joka ei ole milloinkaan oma-aloitteisesti lastensa kanssa!
25.04.2006 |
Tämä on minusta todella raivostuttavaa, surullista, ärsyttävää, kaikkea. Mies ei ole juuri yhtään kertaa oma-aloitteisesti tehnyt lasten kanssa mitään. Silloin hoitaa tietysti, jos olen pois ja onneksi käskystä tekee lähes mitä vaan. Mutta mielestäni se ei ole oikeaa isänä olemista, että isä pelaa lasten kanssa vain, jos minä käsken. Lapset jos pyytää, ei hän rupea. Ehkä yhden pelin saattaa pelata ja se on sellaista suorittamista nippa nappa jaksaa sen hetken siinä olla. Ruokapöydässä puhuu vain omia työasioitaan. Kun lomia suunnitellaan, pohtii vain mitä hän haluaa tehdä ja mikä häntä rentouttaa. Onneksi perheen kanssa on toistaiseksi aina halunnut olla - mutta siis koskaan ei pohdi, mikä olisi lasten mieleen. Ei juttele lasten kanssa mitään, hyä kun vastaa heidän puheeseensa. Usein joudun siitäkin sanomaan - että hei, poikasi/tyttösi puhuu sinulle!! Jos miehelle tulee esim viikonloppuna välipala aikaan nälkä, hän kuorii itselleen hedelmän. Lapset pyörii siinä jaloissa nälissää, mutta eipä tule mieleen antaa lapsille mitään. Saamarin tollo!!! Se sanonta, että mies on yksi lapsi lisää, meillä kyllä pätee ikävä kyllä aika tarkkaan.
Kommentit (13)
Minkä ikäisiä lapsenne ovat?
Onko isä ollut yhtä välinpitämätön alusta saakka?
Tuliko tilanne sinulle yllätyksenä, ajattelitko lainkaan ennen lapsia millainen isä miehesi on ja arvioitko tilanteen pieleen? Vai ihanko tieten tahtoen hankit lapsia tuollaisen miehen kanssa?
Minä en olisi hankkinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehelläsi raskas ja stressaava työ? Ehkä hän on vapaa-aikanaan niin puhki ettei jaksa tehdä mitään?
asenteeseen ja tapoihin. Ehkä häntä ollaan kohdeltu lapsena samalla välinpitämättömällä tavalla, kuin mieten hän nyt kohtelee omaa jälkikasvuaan. Harmi.
Muistan taas olla onnellinen, että muilla on erilainen mies ja lapsillani ihana oma-alotteinen, yhteistyökykyinen ja -haluinen isä.
Naurettavaa että joku täällä vetoaa stressiin..kyllä saa aika kova stressi olla kun ei omat lapset kiinnosta. Idiootti se on. Sori vaan.
Ja seurusteluaikaan mies oli usein pienten serkkujemme tai sukulaislasten kanssa peuhaamssa, pelaamassa, milloin mitäkin. En osannut odottaakaan, että omat lapset eivät sitten kiinnosta tippaakaan.
Itsekin oikeastaan olen herännyt tähän vasta ihan viimeaikoina. Se tavallaan sekoittaa tämän asian huomaamista, kun mies tosiaan tekee heidän kanssaan vaikka mitä - jos minä organisoin, selvitän, järjestän, pyydän, ehdotan. Mutta itse on aivan totaalisen kädetön.
En tiedä voiko tälle asialle edes mitään. Olen kyllä nyt viimeaikoina vähän puhunut tästä, mutta tosiaan olen kiinnittänyt huomiota koko asiaan vastaikään.
Millä tavalla asia kannattaisi ottaa esille, jotta se ratkeaisi asiallisissa merkeissä ja oikeasti tapahtuisi muutos??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isoja muutoksia, koko iso organisaatio on mylläyksessä, miehen työnkuva on koko työuransa ajan (6 vuotta) ollut muutoksessa, epäselvää millä osastolla jatkaa, saako viran, saako vaativamman tehtävän, mitä uusia tehtäviä joutuu ottamaan vastaan ja hänen lähiesimiehensä ja samoin siitä seuraava ovat ihan pihalla kuvioista. Koska johtajat eivät hoida hommiaan, muut vikkelät ovat ottaneet johtamisen itselleen. Työpaikalta lähtee jatkuvasti ihmisiä muualle, ja näitä lähteneiden taakseen jättämiä töitä sitten jaellaan muille sen mukaan, kuka on näiden " itse itsensä pomonpaikalle asettaneiden" kanssa hyvää pataa.... mies sanoikin pääsiäisenä, että pitäisikö hänenkin hakeutua muualle.
Ja hänen perheessään on ollut niin, että äiti tekee kaiken kotona ja lasten kanssa - isä käy töissä ja tuo rahaa kotiin. Mies sanoi seurusteluaikaan ja vieläkin, ettei ikinä halua samanlaista vanhanaikaista tyyliä meille. Kaikin puolin onkin toisenlainen, tekee ruokaa, siivoa jos huomaa sotkua jne. Siksi se onkin niin yllätys ollut, etä lapset kuuluvat mulle täysin. Ei ole oikein osannut sanoa siihen mitään syytä. Mutta on itsekin sitä mieltä että ei ole itseensä tyytyväinen tässä asiassa.
minun mielestä aikuisen/vanhemman tehtävä ei ole viihdyttää lasta. Läsnä on hyvä olla jos lapsi haluaa saada apua tai jutella.. Esim. minun mielestäni miehesi voi illalla vaikka rentoutua lehteä lukien kun lapset leikkivät. Jos lapset tarvitsevat sitten isää Esim. jutellakseen tai avukseen niin asia erikseen.
En tiiä osaanko tätä selittää... siis ymmärrattekö pointtini. Tietysti jos aikuinen itse pitää vaikka pelaamisesta ja nauttii samalla lasten kanssa olosta niin totta kai pelaa.
En tarkoita tällä sitä että lapset laiminlyödään tai että lapsia ei kuunnella kun heillä on asiaa. Mutta mielestäni aikuisen ei tarvi väen vängellä lukea satuja/pelata/leikkiä yms. Lapset vaistoaa jos vanhempi ei ole mielellään hänen kanssa. Joskus riittää se läsnäolokin. Jotenki joskus tuntuu että vanhemmuudesta on tehty kauheeta suorittamista.
Tietysti se on ikävää jos omat lapset eivät kiinnosta lainkaan, ei kiinnosta heidän hyvinvointi/ ne asiat mitkä lapsen mielestä on tärkeää, saatikka ettei kiinnosta yhdessä tehdä toisen vanhemman kanssa lasten eteen töitä.
ÄÄk.. menee varmaa jo vähä aiheen vierestä. Liekkö kukaan ymmärtää mitä koitan edes kirjottaa.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole sitä mieltä, että lasten kanssa pitää esim leikkiä barbeilla. Mutta olen sitä mieltä, että lapset tarvitsevat vanhemman, joka on kaikissa tilanteissa vanhempi, auttaa, ohjaa, kuuntelee, neuvoo, huolehtii ja hoitaa. Ja hyvä vanhempi automaattisesti auttaa lastaan, jos tämä tarvitsee apua, eikä suhtaudu lapsiin, että mitä te nyt taas olette vailla.
Sitä on paljon, ainakin mun ystäväpiirissä ja varsinkin pienten lasten isillä. Usein jos äiti on kodinhoidontuella ja perhe haluaa pitää totuttua elintasoa yllä (esim. lyhentää asuntolainaa) eikä perintöä tms säästöjä ole, niin isä joutuu painamaan kovasti työtä. Kaikella on hintansa. Tosin lasten hyvinvointi menee kaiken edelle. Jos rahkeet ei enää riitä lasten huomioimiseen, niin sitten kannattaa kyllä pysähtyä ja miettiä työpaikan vaihtoa (mahdollisesti vähän tinkiä siitä elintasosta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ei ole mikään äidin pikkuapulainen, vaan hänen tulee ottaa huolehdittavakseen ja viihdytettäväkseenkin aika ajoin koko perhe, äiti ja lapset. Kumpikin vuorollaan.
no sen huomas hautajaisissa. Isää haudattiin ja ihmiset ihmetteli ku mä yleensä olen suht herkkä itkemään en päästäny kyyneltäkään. Ei vieraan ihmisen kuolema niin paljon koskettanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppinen sukulaistyttö odottaa esikoistaan ja on pahoinvoiva, aika tavallista. Ei ole oksennellut, mutta monet hajut tekevät huonoa, aika tavallista. On ollut viikko rakaustestinteon jälkeen saikulla eli viikosta viisi, nyt mennään rv 12. Kevyt työ, mutta kovasti valittaa kun joutuu viikko kerrallaan hakemaan lisää saikkua. Väsyttääkin... Tekisi mieli sanoa että kaikki ihan kyllä kuuluu normaaliin raskauteen. Aika monta viikkoa on vielä edessä ja loppuajasta voi olla oikeasti tukalaa. Yllättävän paljon hän jaksaa kuitenkin harrastaa ja ruoka maistuu ihan ok, kun kysyin. No, ei ole kyllä mun ongelma mutta raskaanaolevat on kyllä joskus kuin sairaita vaikka eivät oikeasta sairaudesta tiedä mitään.
En valitettavasti osaa auttaa, mutta olen todella pahoillani sekä sinun että lastenne puolesta.