Kelpaako ruma ihminen uskovaiseksi?
Voiko olla mukana uskovaisten porukoissa, jos on liian persoonallisen näköinen nainen (ei vastaa klassisia kauneusihanteita, vaikka onkin luonnollinen ja siisti)? Itselläni on käsitys, että uskovaiset naiset ovat perisuomalaisen ja arkisensöpön näköisiä tai kauniita, mutta sellaisia miehille kelpaamattoman näköisiä tai persoonallisella tavalla mallityyppisen näköisiä naisia ei heidän parissaan juurikaan ole. Olenko väärässä?
Kommentit (46)
Menestysteologiaan kuuluu menestys ja kimalle. Jumalolento ei oikeasti varmaan välitä ulkoasusta ja statuksesta.
"Uskovaisten" joukossa on kyllä paljon ulkokultaisia, kylmiä ja sadistisia ihmisiä, jotka arvioivat toisia ihmisiä hyvin pinnallisten asioiden perusteella. Älä kuitenkaan välitä heistä.
Vierailija kirjoitti:
Menestysteologiaan kuuluu menestys ja kimalle. Jumalolento ei oikeasti varmaan välitä ulkoasusta ja statuksesta.
Se on totta, että Jumalalle itselleen kelpaavat aivan varmasti ne rumimmatkin, mutta ajattelen lähinnä ihmisten muodostamaa seurakuntaa. Kehtaako siellä käydä, jos on ruma sinkkunainen? Vai olisiko mun vain parasta yksikseni lukea Raamattua ja rukoilla?
Ehkä en edes kaipaisi seurakuntaa sosiaalisessa mielessä niin kovasti, jos olisin miehille kelpaava kaunotar - silloinhan minulla olisi oma aviomies tälläkin hetkellä. Nyt olen ruma yksinäinen raukka.
Uskovaiseksi "kelpaamista" eivät päätä uskovaiset, vaan Jumala. Eivätkä persoonalliset kasvonpiirteet ole syntiä. Jos uskot Jeesukseen ja teet parannuksen synneistäsi, kelpaat Jumalalle.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Lisäkysymys vielä: onko kolme-nelikymppinen sinkkunainenkin uskovaisten piirissä joku nolo ja epäilyttävä friikki? Kun siis kaikilla kynnellekykenevillähän pitäisi olla perhe puolisoineen jne.
Ilmeisesti kolme-nelikymppisen on myös mahdotonta löytää uskovaisten parista miestäkään, kun eikös siellä kaikki ole menneet naimisiinkin joskus parikymppisinä, joten samanikäisiä sinkkumiehiä ei vain ole lainkaan, kun ei kukaan saa erotakaan.
Vierailija kirjoitti:
Lisäkysymys vielä: onko kolme-nelikymppinen sinkkunainenkin uskovaisten piirissä joku nolo ja epäilyttävä friikki? Kun siis kaikilla kynnellekykenevillähän pitäisi olla perhe puolisoineen jne.
Uskovia miehiä ei riitä kaikille joten seurakunnissa on paljon sinkkunaisia.
Mene vain katsomaan. Olen nähnyt aivan monenlaisia seurakuntien tapahtumissa. Armon ja hyväksymisen pitäisi(?) muutenkin olla suuressa huudossa heidän joukossaan.
Vierailija kirjoitti:
Mene vain katsomaan. Olen nähnyt aivan monenlaisia seurakuntien tapahtumissa. Armon ja hyväksymisen pitäisi(?) muutenkin olla suuressa huudossa heidän joukossaan.
Ehkä joku kerta uskaltaudun. Ajatteleekohan moni, että mua on jotenkin etukäteen rankaistu joistain synneistä, kun olen näin rumaksi syntynyt? Ja mä edes yritän olla normaali, siisti ja klassisesti pukeutuva jne., mutta kun on sattunut huono tuuri geenilotossa, niin olen ruma ja hieman epäsuomalaisen näköinen friikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäkysymys vielä: onko kolme-nelikymppinen sinkkunainenkin uskovaisten piirissä joku nolo ja epäilyttävä friikki? Kun siis kaikilla kynnellekykenevillähän pitäisi olla perhe puolisoineen jne.
Uskovia miehiä ei riitä kaikille joten seurakunnissa on paljon sinkkunaisia.
En olisi siis ainoa jakojäännös. Huojentavaa, mutta samalla ikävää, kun mahdollisuudet löytää miestä olisivat siellä keskimääräistäkin heikommat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäkysymys vielä: onko kolme-nelikymppinen sinkkunainenkin uskovaisten piirissä joku nolo ja epäilyttävä friikki? Kun siis kaikilla kynnellekykenevillähän pitäisi olla perhe puolisoineen jne.
Uskovia miehiä ei riitä kaikille joten seurakunnissa on paljon sinkkunaisia.
En olisi siis ainoa jakojäännös. Huojentavaa, mutta samalla ikävää, kun mahdollisuudet löytää miestä olisivat siellä keskimääräistäkin heikommat.
Rukoile puolisoa - ja ulkomailtakin voi löytää uskovan miehen.
Kaikennäköisiä uskovia löytyy - kaikkea gooteista rastatukkiin on näkynyt. Seurakuntakohtaista eroa toki voi olla, mutta noin yleensä siis.
Uskovat ajattelevat, että Jumala on luonut kaikista kauniin, sinustakin. Se on ihmisten korvien välissä vikaa, jos jonkun ihmisen näkee rumana.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Ruma ei voi olla jumalan kuva. Ruma on joku paholaisen persesyysä.
Ei Jeesus itsekään miellyttänyt monen ihmisen silmää:
"Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." Jes. 53:1-5
Siksi Jeesus ymmärtää myös sinua, ja kelpaat hänelle. Sillä mitä ihmiset, edes uskovaiset ajattelevat, ei ole väliä. Seurakunnassakin on monenlaista porukkaa. Siellä on myös paljon niitä, jotka ovat itse haavoitettuja ja sitten omasta haavoittuneisuudestaan käsin haavoittavat muita. Sinne tulee ihmisiä niin monenlaisista taustoista ja lähtökohdista. Toiset ovat enemmän, ja toiset vähemmän "keskeneräisiä".
Vierailija kirjoitti:
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Ruma ei voi olla jumalan kuva. Ruma on joku paholaisen persesyysä.
Tuo kuulostaa sinänsä järkeenkäyvältä. Kauneus on hyvyyttä; hyvyys on kaunista. Itse en ole kaunis, joten olen paha ja huono. Joten minua ei ole tarkoitettu Jumalan lapseksi. Siinä lienee syy siihen, miksi en koskaan ole uskaltautunut seurakunnan toimintaan, vaikka olenkin uskovainen.
Tajuan olevani vääränlainen ja kelpaamaton siihen porukkaan. Tunnen jotenkin muutenkin olevani viallinen ja paha syntymästäni. Yritän olla kiltti, lojaali, rehellinen ja vilpitön, mutta se rumuuteni muistuttaa minua siitä, että olen syntisempi kuin ihminen saisi olla.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menestysteologiaan kuuluu menestys ja kimalle. Jumalolento ei oikeasti varmaan välitä ulkoasusta ja statuksesta.
Se on totta, että Jumalalle itselleen kelpaavat aivan varmasti ne rumimmatkin, mutta ajattelen lähinnä ihmisten muodostamaa seurakuntaa. Kehtaako siellä käydä, jos on ruma sinkkunainen? Vai olisiko mun vain parasta yksikseni lukea Raamattua ja rukoilla?
Ehkä en edes kaipaisi seurakuntaa sosiaalisessa mielessä niin kovasti, jos olisin miehille kelpaava kaunotar - silloinhan minulla olisi oma aviomies tälläkin hetkellä. Nyt olen ruma yksinäinen raukka.
Voi voi, kyllä jokaiselle joku löytyy, älä kiinnitä niin paljon huomiota ulkonäköäni tai muihin ihmisiin, vaan anna KAIKKI huomiosi ja rakkautesi Taivaan isälle ja rukoile Häntä Jeesuksen nimessä, niin KAIKKI järjestyy!!!
Seurakunnissa käy hyvin monen näköistä porukkaa, ihan sitä samaa mitä tulee kadullakin vastaan. Et sentään mikään avaruusolio ole, vaan ihan yhtä ihminen kuin kaikki muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Ruma ei voi olla jumalan kuva. Ruma on joku paholaisen persesyysä.
Tuo kuulostaa sinänsä järkeenkäyvältä. Kauneus on hyvyyttä; hyvyys on kaunista. Itse en ole kaunis, joten olen paha ja huono. Joten minua ei ole tarkoitettu Jumalan lapseksi. Siinä lienee syy siihen, miksi en koskaan ole uskaltautunut seurakunnan toimintaan, vaikka olenkin uskovainen.
Tajuan olevani vääränlainen ja kelpaamaton siihen porukkaan. Tunnen jotenkin muutenkin olevani viallinen ja paha syntymästäni. Yritän olla kiltti, lojaali, rehellinen ja vilpitön, mutta se rumuuteni muistuttaa minua siitä, että olen syntisempi kuin ihminen saisi olla.
T. Ap
Uskontoja on monta. Miksi menisit juuri seurakunnan toimintaan mukaan, kun paljon muitakin on tarjolla?
Joku muu voi sopia sinulle paljon paremmin.
Siis olen pitkähiuksinen, hoikka, luonnollisen näköinen, vartaloltani sopusuhtainen ja pukeudun klassisesti, mutta kasvoni eivät ole klassisen kauniit piirteiltään. Ei ole tatuointeja lävistyksiä (pl. korvareiät). Olen hieman liian ruma saadakseni puolisoa itselleni. En ole käynyt kirkossa jumalanpalveluksessa kertaakaan sitten rippikoulun. Minkä tyylistä ja -näköistä porukkaa niissä käy?