Kelpaako ruma ihminen uskovaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni helluntailaisista piireistä on, että kaksinaismoralismi kukoistaa. Kovasti saarnataan miten jumalalle kelpaavat kaikki ja tärkeintä on usko ja sisäinen kauneus. Kyllä varmaan jumalalle kelpaavat, mutta seurakunta koostuu ihmisistä.

Käytännössä etenkin nuoret arvottavat ihmisiä kovasti ulkonäön perusteella. Miehiä on vähemmän kuin naisia ja kilpailu kovaa. Laihdutetaan, laittaudutaan, vaatteet ovat aina muodikkaita joskin siveitä. Kilpavarustelusta ja pinnallisista asioista keskustelua pidetään vähän sopimattomana, ihan muuten vaan suosituimmat ovat myös parhaan näköisiä ja vaatimattoman näköiset/pullukat/muotitiedottomat jätetään syrjään ja heitä halveksutaan hiljaa ja naureskellaan. Ihan muuten vaan.

Kun ikää tulee ja pariutumisvaihe alkaa olla ohi, kaksinaismoralismi jatkuu vähän eri muodossa. Ihmisiä pistetään nokkimisjärjestykseen statuksen perusteella (onko esim. vanhemmistossa tai muuten näkyvässä tehtävässä tai tällaisessa tehtävässä olevan puoliso, onko tunnettua helluntailaista sukua jne. Vähän yllättäen myös rankasta rikostaustasta kääntyneet saavat jännittävyyspisteitä etenkin jos todistavat ahkerasti). Pohjimmiltaan sukupuolet eivät ole todellakaan tasa-arvoisia. Vanhemmat sinkkunaiset jotka eivät ole "kelvanneet kenellekään" ovat seurakunnan alinta kastia. Heidän oletetaan käyttävän vapaa-aikansa lapsityössä, keittiössä tms. ja olemaan huomaamattomia. Niiden jotka hiljaa ja nöyrinä vain hoitavat vuodesta toiseen jotain huomaamatonta palvelutehtävää on turha odottaa arvostusta. Ne jotka luulevat että arvostusta saisi vain sillä että on hyvä ihminen ja uskova, saavat pettyä karvaasti.

tämmöisen käsityksen olen itsekin hellareista saanut.

ei ap

Sama täällä. En ole koskaan ollutkaan helluntailainen, mutta teininä kävin muutamissa heidän nuortentapahtumissaan kaverini kanssa muutaman kerran.

T. Ap

Samoja kokemuksia helluntalaisista täälläkin. Tosin myös esimerkiksi eri herätysliikkeissä on samanlaista porukkaa suhteellisen paljon.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni helluntailaisista piireistä on, että kaksinaismoralismi kukoistaa. Kovasti saarnataan miten jumalalle kelpaavat kaikki ja tärkeintä on usko ja sisäinen kauneus. Kyllä varmaan jumalalle kelpaavat, mutta seurakunta koostuu ihmisistä.

Käytännössä etenkin nuoret arvottavat ihmisiä kovasti ulkonäön perusteella. Miehiä on vähemmän kuin naisia ja kilpailu kovaa. Laihdutetaan, laittaudutaan, vaatteet ovat aina muodikkaita joskin siveitä. Kilpavarustelusta ja pinnallisista asioista keskustelua pidetään vähän sopimattomana, ihan muuten vaan suosituimmat ovat myös parhaan näköisiä ja vaatimattoman näköiset/pullukat/muotitiedottomat jätetään syrjään ja heitä halveksutaan hiljaa ja naureskellaan. Ihan muuten vaan.

Kun ikää tulee ja pariutumisvaihe alkaa olla ohi, kaksinaismoralismi jatkuu vähän eri muodossa. Ihmisiä pistetään nokkimisjärjestykseen statuksen perusteella (onko esim. vanhemmistossa tai muuten näkyvässä tehtävässä tai tällaisessa tehtävässä olevan puoliso, onko tunnettua helluntailaista sukua jne. Vähän yllättäen myös rankasta rikostaustasta kääntyneet saavat jännittävyyspisteitä etenkin jos todistavat ahkerasti). Pohjimmiltaan sukupuolet eivät ole todellakaan tasa-arvoisia. Vanhemmat sinkkunaiset jotka eivät ole "kelvanneet kenellekään" ovat seurakunnan alinta kastia. Heidän oletetaan käyttävän vapaa-aikansa lapsityössä, keittiössä tms. ja olemaan huomaamattomia. Niiden jotka hiljaa ja nöyrinä vain hoitavat vuodesta toiseen jotain huomaamatonta palvelutehtävää on turha odottaa arvostusta. Ne jotka luulevat että arvostusta saisi vain sillä että on hyvä ihminen ja uskova, saavat pettyä karvaasti.

Hienosti kiteytetty vapaiden suuntien raadollisuus.

Kokemusta löytyy reilut 20 v sekä vapiksesta että hellareista eri paikkakunnilla. Sanoisin vielä, että hellarit pitävät kärkisijaa lihallisessa lokeroinnissa.

Uudempia amerikkalaisperäisiä menestysteologiaan perustuvia yhteisöjä en lähde edes vertailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni helluntailaisista piireistä on, että kaksinaismoralismi kukoistaa. Kovasti saarnataan miten jumalalle kelpaavat kaikki ja tärkeintä on usko ja sisäinen kauneus. Kyllä varmaan jumalalle kelpaavat, mutta seurakunta koostuu ihmisistä.

Käytännössä etenkin nuoret arvottavat ihmisiä kovasti ulkonäön perusteella. Miehiä on vähemmän kuin naisia ja kilpailu kovaa. Laihdutetaan, laittaudutaan, vaatteet ovat aina muodikkaita joskin siveitä. Kilpavarustelusta ja pinnallisista asioista keskustelua pidetään vähän sopimattomana, ihan muuten vaan suosituimmat ovat myös parhaan näköisiä ja vaatimattoman näköiset/pullukat/muotitiedottomat jätetään syrjään ja heitä halveksutaan hiljaa ja naureskellaan. Ihan muuten vaan.

Kun ikää tulee ja pariutumisvaihe alkaa olla ohi, kaksinaismoralismi jatkuu vähän eri muodossa. Ihmisiä pistetään nokkimisjärjestykseen statuksen perusteella (onko esim. vanhemmistossa tai muuten näkyvässä tehtävässä tai tällaisessa tehtävässä olevan puoliso, onko tunnettua helluntailaista sukua jne. Vähän yllättäen myös rankasta rikostaustasta kääntyneet saavat jännittävyyspisteitä etenkin jos todistavat ahkerasti). Pohjimmiltaan sukupuolet eivät ole todellakaan tasa-arvoisia. Vanhemmat sinkkunaiset jotka eivät ole "kelvanneet kenellekään" ovat seurakunnan alinta kastia. Heidän oletetaan käyttävän vapaa-aikansa lapsityössä, keittiössä tms. ja olemaan huomaamattomia. Niiden jotka hiljaa ja nöyrinä vain hoitavat vuodesta toiseen jotain huomaamatonta palvelutehtävää on turha odottaa arvostusta. Ne jotka luulevat että arvostusta saisi vain sillä että on hyvä ihminen ja uskova, saavat pettyä karvaasti.

Hienosti kiteytetty vapaiden suuntien raadollisuus.

Kokemusta löytyy reilut 20 v sekä vapiksesta että hellareista eri paikkakunnilla. Sanoisin vielä, että hellarit pitävät kärkisijaa lihallisessa lokeroinnissa.

Uudempia amerikkalaisperäisiä menestysteologiaan perustuvia yhteisöjä en lähde edes vertailemaan.

Mikä olisi sellainen suuntaus tai yhteisö, jossa olisi tasa-arvoisempi ja syvällisempi suhtautumistapa ihmisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestysteologiaan kuuluu menestys ja kimalle. Jumalolento ei oikeasti varmaan välitä ulkoasusta ja statuksesta.

Se on totta, että Jumalalle itselleen kelpaavat aivan varmasti ne rumimmatkin, mutta ajattelen lähinnä ihmisten muodostamaa seurakuntaa. Kehtaako siellä käydä, jos on ruma sinkkunainen? Vai olisiko mun vain parasta yksikseni lukea Raamattua ja rukoilla?

Ehkä en edes kaipaisi seurakuntaa sosiaalisessa mielessä niin kovasti, jos olisin miehille kelpaava kaunotar - silloinhan minulla olisi oma aviomies tälläkin hetkellä. Nyt olen ruma yksinäinen raukka.

Mitä sinä teet muiden ihmisten hyväksynnällä? Kai ymmärrät sen, ettei Raamatun opiskeluun tarvita mitään ryhmää?

Persoonallisen näköiset ihmiset ovat mielenkiintoisia ja herättävät paljon ajatuksia. Normaalin näköiset ihmiset muodostavat kasvojen piirteillään tylsän kaavan, vähän kuin se olisi jokin sairaus kuten down syndroomaisten ihmisten samanlaiset kasvot. Tunnen seksuaalista vetovoimaa enemmän persoonallisiin kasvoihin kun tylsiin massatuotanto linjoihin.