Olenko ilkeä jos ajattelen kaverini saaneen itseään tasokkaamman miehen?
Ja miten pääsen moisista ajatuksista eroon?
Mies on akateeminen, hyväpalkkaisessa työssä ja ihan hyvännäköinen (käy salilla). Kaverini on amistaustainen, vähän ylipainoinen, ja ei lue mitään.
Yhteistä heillä on kyllä dokaus, joka viikonloppu tuntuvat järjestävän juhlia joissa pääosassa on alkoholikulutuksen maksimointi ja kova humala.
Kommentit (12)
Samantasoisiahan nuo ovat. Miehiä on niin paljon enemmän, että vaatimukset ovat paljon kovemmat.
Olet kateellinen ja ilkeä sitten siinä sivussa. Ei taida olla sulla omaa elämää?
He saattavat tyydyttää toisensa erinomaisesti, vaikka ovat erilaisia. Ilkeytesi menee hukkaan.
Siis jos molempien mielestä parasta mitä voi viikonloppuna tehdä on mahdollisimman syvä humala. Niin kyllä sanoisin että aika samantasoiset ovat. Mitä sillä lukevalla, akateemisella, hyväpalkkaisella miehellä tekee. Jos kaikki viikonloput menee kännätessä ja sunnuntaina krapulaa parantaessa. Kaikki rahatkin menee juomiseen.
Sä taidat itse olla ns. korkeakoulutettu, joka unohti ammatti-sanan edestä. Ihan amistaustaa säkin olet, vaikka sua on vähän kusetettu.
Voihan noin ajatella jopa kaverista, mutta aiheesta ei kannata hänelle puhua.
Hän voi ajatella samoin sinusta.
Oman empiirisen tutkimuksen mukaan olen huomannut myös sen että usein todella laadukkailla miehillä on jotain parturikampaaja pullukoita puolisoinaan. Harvemmin menee toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Oman empiirisen tutkimuksen mukaan olen huomannut myös sen että usein todella laadukkailla miehillä on jotain parturikampaaja pullukoita puolisoinaan. Harvemmin menee toisin päin.
Hypergamia toiminnassa. Nainen ei koskaan, missään olosuhteissa halua (ainakaan ensisijaisesti) itsensä tasoista, saati sitten itseään huonompaa miestä. Ja tämä täysin riippumatta siitä, mikä naisen oma taso on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman empiirisen tutkimuksen mukaan olen huomannut myös sen että usein todella laadukkailla miehillä on jotain parturikampaaja pullukoita puolisoinaan. Harvemmin menee toisin päin.
Hypergamia toiminnassa. Nainen ei koskaan, missään olosuhteissa halua (ainakaan ensisijaisesti) itsensä tasoista, saati sitten itseään huonompaa miestä. Ja tämä täysin riippumatta siitä, mikä naisen oma taso on.
Se taso kun ei oöe näin yksinkertainen asia. On arvoja. Ihan todellisia. Esim tasapainoisuus, kunnioitus, sopivuus. Elämisen yhteensopivuus. Nämä määrittää kenen kanssa voi elää
Vierailija kirjoitti:
Sä taidat itse olla ns. korkeakoulutettu, joka unohti ammatti-sanan edestä. Ihan amistaustaa säkin olet, vaikka sua on vähän kusetettu.
Joo niin olenkin, mutta teen samaa työtä kuin mielestäsi ne oikeat korkeakoulutetut ja tiedän saavani heitäkin parempaa liksaa. Mulla ei ole kusetettu olo, mutta en tiedä kollegoistani. Kysynkö?
Juoppo on juoppo millä taustalla tahansa.