Lue keskustelun säännöt.
Tyttöystävän mustasukkaisuus ? ? Mielipiteitä, auttakaa
24.05.2018 |
Ulkomaalaisen tyttöystävän isosisko otti minuun yhteyttä eräänä päivänä ja pyysi minua auttamaan ja sanomaan mielipiteeni eräästä työhakemuksesta tänne eurooppaan ja päätin auttaa. Hän sanoi, että ei halua puhua vielä asiasta kenellekään, ennenkö on täysin varma homma. No, ajattelin, että tämä on hänen asiansa ja olin itsekin hiljaa.
Kuitenkin prosessi oli todella pitkä kaikkien kaavakkeiden + muiden hommien kanssa ja autoin häntä aina välillä päivien kuluessa.
Mut kuitenkin eilen tyttöystäväni ollessaan tämän siskonsa kanssa, oli huomannut minun lähettämäni screenshotit noista lomakkeista yms. Ja nyt on niin suuttunut, kun voi olla ja väittää, että se ei ollut oikein, mitä tapahtui, koska häneltä ei ensin kysytty.
Sanoin, että en mä voinut siskon omaa tahtoakaan vastaan käyttäytyä, enkä todellakaan tehnyt mitään väärin tai ole millään tavalla kiinnostunut tästä hänen siskostaan; onhan hänelläkin oma poikaystävä.
Mut he asuvat köyhässä maassa, joten luullakseni sisko otti minuun yhteyttä, jotta saisi pari papereihin liittyvää juttuja maksettua avullani.
Enkä todellakaan missään vaiheessa ajatellut, että tein pahasti väärin ja olenkin yrittänyt sanoa tästä.
Mut epäilee, että näinköhän sit sisko vie paikkansa mun elämässä yms.
Onko tää ihan normaalia, nyt jo toista päivää ihan kilareissa tuon takia? Muistan, kun täältä Suomesta kotiin lähtiessään veti aikamoiset pultit, kun tämä sisko kysyi minulta, että saisko hän taas suklaata täältä tuliaisina.
Muutaman kerran on jopa minun kavereistanikin ollut mustis ja kysellyt, että meneekö ystävyyssuhteet rakkaussuhteen yli.
Ymmärrän kyllä hänen fiilikset toisaalta, että jäi "ulkopuolelle" tosta työhakemus jutusta, mutta eipä mulla ihan hirveesti osaa eikä arpaa siinä ollut, että muhun otettiin yhteyttä ja miksi en auttaisi, koska ois mahtava juttu, että sisko pääsis kunnon hommiin ja auttamaan perhettään.
Siis miten mun kannattais suhtautua? Tyttöystäväni lähti facebookista pois, mutta sentään whatsupissa olen saanut hänet kiinni. Mitä ihmettä.
Kommentit (45)
Te siis asutte eri maissa? Miten kauan olette seurustelleet? Itse en jaksaisi tuollaista draamaa, siinä saa koko ajan olla varpaillaan ettei tee mitään "väärää". Jaksatko tuollaista käytöstä elämäsi loppuun asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ota tuollaista skitsoa vaivoiksesi
No oon miettinyt, että onko vähän yliampuvaa tuo käytös.
Mut kesällä oli tarkotus mennä naimisiin; on muuten niin ihana ihminen kuitenkin.
Hänellä on hyvin turvaton lapsuus ja elämä ollut, ilman äitiä yms. Muutenkin hyvin herkkä ihminen ja kärsinyt mt-ongelmistakin, joten kuitenkin ymmärrän häntä.
Mut mitenköhän käy.
Vierailija kirjoitti:
Te siis asutte eri maissa? Miten kauan olette seurustelleet? Itse en jaksaisi tuollaista draamaa, siinä saa koko ajan olla varpaillaan ettei tee mitään "väärää". Jaksatko tuollaista käytöstä elämäsi loppuun asti?
Kiitos kun autatte, olen itsekin niin herkkä ihminen kuitenkin, et ahdistaa.
No kaks vuotta ollaan kesällä tunnettu, hän oli täällä Suomessakin 3 kk yms. ja kun väleissä ollaan, niin on meillä tosi ihanaa.
No eipä sitä jaksaisi, mut kuitenkin monet sanoo, että "no, naiset on tommosia, älä ota sitä vakavasti".
Mut hän otti sen niin vakavasti, että hän oli niin "sokea sille", että samaan aikaan olin auttanut tätä siskoaan, kun olin ihan normaalisti kommunoinut hänenkin kanssaan.
No laitat vielä yhden viestin, että täytyy vakavissa miettiä, onko naimisiin menossa mitään järkeä, jos luottamusta ei löydy tämän enempää. Sen jälkeen annat hiljaisuuden laskeutua, kyllä se siitä aika nopeasti rauhoittuu ja ottaa suhun yhteyttä. Kun tämä tapahtuu, niin kieltäydyt kuuntelemasta mitään draamaa.
Vierailija kirjoitti:
No laitat vielä yhden viestin, että täytyy vakavissa miettiä, onko naimisiin menossa mitään järkeä, jos luottamusta ei löydy tämän enempää. Sen jälkeen annat hiljaisuuden laskeutua, kyllä se siitä aika nopeasti rauhoittuu ja ottaa suhun yhteyttä. Kun tämä tapahtuu, niin kieltäydyt kuuntelemasta mitään draamaa.
No teen jotenkin näin. Ei tommonen oo enää normaalin käytöksen rajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laitat vielä yhden viestin, että täytyy vakavissa miettiä, onko naimisiin menossa mitään järkeä, jos luottamusta ei löydy tämän enempää. Sen jälkeen annat hiljaisuuden laskeutua, kyllä se siitä aika nopeasti rauhoittuu ja ottaa suhun yhteyttä. Kun tämä tapahtuu, niin kieltäydyt kuuntelemasta mitään draamaa.
No teen jotenkin näin. Ei tommonen oo enää normaalin käytöksen rajoissa.
Ja oikeestaan se ite oli jo sitä mieltä, että tää oli tässä.
No ehkä se sitte olikin siinä. :D
No nyt on vaan sellanen fiilis, että tein jotenkin tosi väärin, kun rupesin auttamaan tätä siskoa ja hänen toivettensa mukaisesti en kertonut siitä tyttöstävällenikään.
Siis hitto mikä draama tällasesta asiasta! Miten te olisitte itse suhtautuneet tollaseen asiaan?
Oonko mä oikeesti joku valehteleva kieroilija?
Vai onko tossa vaan takana se, että tuntui vaan liian pahalta, että oon tekemisissä jonkun läheisen naispuolisen ihmisen kanssa hänen tietämättään?
Vaikka aikeeni ei todellakaan olleet pahoja. Voi hemmetti !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun eikö tollasen asian kuitenkin vois järjellä yrittää ymmärtääkin ja "antaa anteeksi" ?
Vaikka tuntuu, että mistä mä nyt oikein pyytäisin anteeksi loppupeleissä?
Vierailija kirjoitti:
No nyt on vaan sellanen fiilis, että tein jotenkin tosi väärin, kun rupesin auttamaan tätä siskoa ja hänen toivettensa mukaisesti en kertonut siitä tyttöstävällenikään.
Siis hitto mikä draama tällasesta asiasta! Miten te olisitte itse suhtautuneet tollaseen asiaan?
Oonko mä oikeesti joku valehteleva kieroilija?Vai onko tossa vaan takana se, että tuntui vaan liian pahalta, että oon tekemisissä jonkun läheisen naispuolisen ihmisen kanssa hänen tietämättään?
Vaikka aikeeni ei todellakaan olleet pahoja. Voi hemmetti !
Sinun käytöksessäsi ei ollut mitään väärää. Turha ruveta itseä nyt syyllistämään. Toimit ihan normaalisti ja avuliaasti. Tyttöystäväsi on draamaqueen, rasittavaa tuollainen. Voin luvata, että jos jäät suhteeseen, draamaa on luvassa lisää ja kiihtyvällä tahdilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun eikö tollasen asian kuitenkin vois järjellä yrittää ymmärtääkin ja "antaa anteeksi" ?
Vaikka tuntuu, että mistä mä nyt oikein pyytäisin anteeksi loppupeleissä?
Älä nyt hyvänen aika rupea anteeksi pyytämään! Mikä tossukka sinä oikein olet? Nainen skitsoilee, ja sinä meinaat katua?!?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun eikö tollasen asian kuitenkin vois järjellä yrittää ymmärtääkin ja "antaa anteeksi" ?
Vaikka tuntuu, että mistä mä nyt oikein pyytäisin anteeksi loppupeleissä?Älä nyt hyvänen aika rupea anteeksi pyytämään! Mikä tossukka sinä oikein olet? Nainen skitsoilee, ja sinä meinaat katua?!?!
No niin sanoinkin hänelle, että mulla ei oo syytä pyytää anteeksi.
Mut kuulemma oli pahin se, kun hänen selkänsä takana tää kaikki tapahtui ja hän oli niin sokea tälle tilanteelle,
kunnes sit näki ne screenshotit siskonsa puhelimesta.
En tosiaan tiedä mitä hänen päässään liikkuu, mut josko se ois kuitenkin sit se, että sisko ei halunnut mainita kellekkään asiasta ja näin ollen suuttui siitä, ettei sisko kertonut hälle mitään.
Ärsyttää siksi, koska on muuten niin mukava ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on vaan sellanen fiilis, että tein jotenkin tosi väärin, kun rupesin auttamaan tätä siskoa ja hänen toivettensa mukaisesti en kertonut siitä tyttöstävällenikään.
Siis hitto mikä draama tällasesta asiasta! Miten te olisitte itse suhtautuneet tollaseen asiaan?
Oonko mä oikeesti joku valehteleva kieroilija?Vai onko tossa vaan takana se, että tuntui vaan liian pahalta, että oon tekemisissä jonkun läheisen naispuolisen ihmisen kanssa hänen tietämättään?
Vaikka aikeeni ei todellakaan olleet pahoja. Voi hemmetti !Sinun käytöksessäsi ei ollut mitään väärää. Turha ruveta itseä nyt syyllistämään. Toimit ihan normaalisti ja avuliaasti. Tyttöystäväsi on draamaqueen, rasittavaa tuollainen. Voin luvata, että jos jäät suhteeseen, draamaa on luvassa lisää ja kiihtyvällä tahdilla.
MUTTA, on tässä sekin vaihtoehto, että totuus iski hänelle päin kasvoja siitä, että minun huomioni menee myös muillekin ihmisille, kaikki ei pyöri pelkästään hänen ympärillään ja hän voisi oikeasti sen oivaltaa ja kasvaa.
Mut aika näyttää, kuhan mykkäkoulu päättyy. Koska olen kuullut muiden omakohtaisia kokemuksia, että ovat oivaltaneet itsestään just ton, että ei kumppanin huomio olekaan pelkästään hänelle ja hänellä on omakin elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on vaan sellanen fiilis, että tein jotenkin tosi väärin, kun rupesin auttamaan tätä siskoa ja hänen toivettensa mukaisesti en kertonut siitä tyttöstävällenikään.
Siis hitto mikä draama tällasesta asiasta! Miten te olisitte itse suhtautuneet tollaseen asiaan?
Oonko mä oikeesti joku valehteleva kieroilija?Vai onko tossa vaan takana se, että tuntui vaan liian pahalta, että oon tekemisissä jonkun läheisen naispuolisen ihmisen kanssa hänen tietämättään?
Vaikka aikeeni ei todellakaan olleet pahoja. Voi hemmetti !Sinun käytöksessäsi ei ollut mitään väärää. Turha ruveta itseä nyt syyllistämään. Toimit ihan normaalisti ja avuliaasti. Tyttöystäväsi on draamaqueen, rasittavaa tuollainen. Voin luvata, että jos jäät suhteeseen, draamaa on luvassa lisää ja kiihtyvällä tahdilla.
MUTTA, on tässä sekin vaihtoehto, että totuus iski hänelle päin kasvoja siitä, että minun huomioni menee myös muillekin ihmisille, kaikki ei pyöri pelkästään hänen ympärillään ja hän voisi oikeasti sen oivaltaa ja kasvaa.
Mut aika näyttää, kuhan mykkäkoulu päättyy. Koska olen kuullut muiden omakohtaisia kokemuksia, että ovat oivaltaneet itsestään just ton, että ei kumppanin huomio olekaan pelkästään hänelle ja hänellä on omakin elämä.
Ja oikeasti uskot tuon? Normaali ihiminen ymmärtäisi tuon jo ihan ennalta ja epänormaali ei mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota tuollaista skitsoa vaivoiksesi
No oon miettinyt, että onko vähän yliampuvaa tuo käytös.
Mut kesällä oli tarkotus mennä naimisiin; on muuten niin ihana ihminen kuitenkin.Hänellä on hyvin turvaton lapsuus ja elämä ollut, ilman äitiä yms. Muutenkin hyvin herkkä ihminen ja kärsinyt mt-ongelmistakin, joten kuitenkin ymmärrän häntä.
Mut mitenköhän käy.
Ei s**t*na... ei tästä puutu enää kuin HIV niin tää on sun elämän nainen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on vaan sellanen fiilis, että tein jotenkin tosi väärin, kun rupesin auttamaan tätä siskoa ja hänen toivettensa mukaisesti en kertonut siitä tyttöstävällenikään.
Siis hitto mikä draama tällasesta asiasta! Miten te olisitte itse suhtautuneet tollaseen asiaan?
Oonko mä oikeesti joku valehteleva kieroilija?Vai onko tossa vaan takana se, että tuntui vaan liian pahalta, että oon tekemisissä jonkun läheisen naispuolisen ihmisen kanssa hänen tietämättään?
Vaikka aikeeni ei todellakaan olleet pahoja. Voi hemmetti !Sinun käytöksessäsi ei ollut mitään väärää. Turha ruveta itseä nyt syyllistämään. Toimit ihan normaalisti ja avuliaasti. Tyttöystäväsi on draamaqueen, rasittavaa tuollainen. Voin luvata, että jos jäät suhteeseen, draamaa on luvassa lisää ja kiihtyvällä tahdilla.
MUTTA, on tässä sekin vaihtoehto, että totuus iski hänelle päin kasvoja siitä, että minun huomioni menee myös muillekin ihmisille, kaikki ei pyöri pelkästään hänen ympärillään ja hän voisi oikeasti sen oivaltaa ja kasvaa.
Mut aika näyttää, kuhan mykkäkoulu päättyy. Koska olen kuullut muiden omakohtaisia kokemuksia, että ovat oivaltaneet itsestään just ton, että ei kumppanin huomio olekaan pelkästään hänelle ja hänellä on omakin elämä.
Ja oikeasti uskot tuon? Normaali ihiminen ymmärtäisi tuon jo ihan ennalta ja epänormaali ei mitenkään.
No, kyllä jokaisella ihmisellä on omat haavansa ja kenkkuilunsa, minullakin.
Niitä voi tajuta parantaa, kehittyä ja kasvaa ihmisenä, kuten itsekin olen tehnyt.
Täten olen antanut mahollisuuden hänellekin, mutta ei näytä käytös muuttuvan.
En jaksa tommosta katella; suhde on ohi ja käytän lomani ja rahani omaan kivaan ja elämäni kehittämiseen.
Kiitos kaikille vastauksista!
Ja menet naimisiin tuollaisen kanssa?
Kohta on taas valtiolla yksi elätettävä lisää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota tuollaista skitsoa vaivoiksesi
No oon miettinyt, että onko vähän yliampuvaa tuo käytös.
Mut kesällä oli tarkotus mennä naimisiin; on muuten niin ihana ihminen kuitenkin.Hänellä on hyvin turvaton lapsuus ja elämä ollut, ilman äitiä yms. Muutenkin hyvin herkkä ihminen ja kärsinyt mt-ongelmistakin, joten kuitenkin ymmärrän häntä.
Mut mitenköhän käy.
Olet hänelle vähän semmoinen turvallinen setä-hahmo? Toki olet päättäväinenkin ja huolehdit intiimeistä tarpeistasi toki myös tytön tarpeista vai?
Vielä ehdit perääntyä. Nyt ihan oikeasti järki käteen naimisiinmenon kanssa.
Mun kaveri käytti erästä miestä hyväkseen menemällä naimisiin sen kanssa, että sai mahdollisuuden jäädä Eurooppaan. Ei ollut suuria tunteita, mutta ajatteli josko ne heräisivät. Ei herännyt.
Nyt edelleen miehen kanssa naimisissa, mutta seurustelee toisen kanssa ja miettii mikä olisi paras ratkaisu. Taloudellisesti aviomies on parempi, kun on tuota toista 10 vuotta vanhempi.
Mikä lie tyttöystäväsi taka-ajatuksena, joka saa hänet käyttäytymään noin? Näkee kaikki uhkana ja luulee näiden yrittävän pilata hänen vapaalippunsa Eurooppaan? Kenties?
Vapaassa Euroopassakin on miljoonia naisia.
Kehityismaista tulevat ovat opportunisteja myös. Toki rakastavat myös, mutta paremmat mahdollisuudet jossakin toisessa maassa painavat vaakakupissa paljon.
Ei se minulta pois ole, kun miehet tuovat näitä tuliaisiaan. Toivottavasti onni kestää.
Älä ota tuollaista skitsoa vaivoiksesi