Lue keskustelun säännöt.
Joku kirjoittaa Hesarin mielipiteissä vauvojen mahtavuudesta. Se on ihan ok, mutta
24.05.2018 |
täytyy muistaa, että vauvat eivät jää vauvoiksi. Kasvaessaan ne tuovat paljon murheita ja vanhemmat alkavat väsyä. Kyllä vauvan vanhempana jaksaakin vielä hehkuttaa. Mielipiteitä?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
täytyy muistaa, että vauvat eivät jää vauvoiksi. Kasvaessaan ne tuovat paljon murheita ja vanhemmat alkavat väsyä. Kyllä vauvan vanhempana jaksaakin vielä hehkuttaa. Mielipiteitä?
Mitä ihmeen murheita? Ja koska alan väsymään? Kolme lastani ovat tosiaan jo 12, 15 ja 17 vuotiaat ja en ole vieläkään väsynyt. Murheitakaan en muista, enkä ole mikään murehtia muutenkaan.
Tuleehan niitä murheita kaikkien elämään ennemmin tai myöhemmin, mutta mitä niistä etukäteen huolehtimaan. Lapsista on kuitenkin valtavasti iloa läpi koko elämän. En ikinä vaihtaisi heitä esim. matkusteluun tai golffinpeluuseen. Heidän kanssaan voi tehdä niitäkin :)
Tämä nykyajan muoti suhtautua kielteisesti perheen perustamiseen on todella ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi teiniä talossa ja mahtavaa aikaa tämä kuten viimeiset 24 vuotta (esikoisen ikä).
juu, vauvoista kasvaa suloisia taaperoita, hauskoja leikki-ikäisiä, kiinnostavia koululaisia ja hienoja, jos välillä ärsyttäviä, teinejä. Vanhemman maailmakuva laajenee, tapaa lapsen kautta kaikenlaisia ihmisiä, oppii paljon uutta ja pääsee katsomaan maailmaa toisestakin vinkkelistä. Ja rakkaudentunne on valtava!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 6-viikkoinen vauva ja tässä ei toistaiseksi ole mitään mahtavaa. Vauvalla on haastava temperamentti eli itkee alle minuutissa jos ei ole sylissä, valvoo mahakipujen takia yöllä tunteja (en ole nukkunut tuntia kauempaa 6 viikkoon), syö 15 kertaa vuorokaudessa ja sylissäkin kitisee. En saa syötyä vauvan takia tarpeeksi ja painoa on jo nyt vähemmän kuin ennen raskautta. Yhdistä tähän nukkumattoman ja mieti, mikä fiilis...
Kaikki vauvat ei toki ole yhtä hankalia kuin meidän ja luultavasti meidänkin lapsesta tulee ihan tavallinen ja kiva lapsi joskus. Sitä odotellessa, koska tämä pikkuvauva-aika on ihan perseestä, samoin imetys.
Priorisoi. Ei ole pakko esim. imettää. Ja juo sitten energiapitoisia juomia, jos et pysty syömään.
Mä en ihan oikeesti usko, että sun lapsesi olisi maailman vaativin vauva tai edes kovin vaativa, sellaista se vaan vauvojen kanssa tuppaa olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 6-viikkoinen vauva ja tässä ei toistaiseksi ole mitään mahtavaa. Vauvalla on haastava temperamentti eli itkee alle minuutissa jos ei ole sylissä, valvoo mahakipujen takia yöllä tunteja (en ole nukkunut tuntia kauempaa 6 viikkoon), syö 15 kertaa vuorokaudessa ja sylissäkin kitisee. En saa syötyä vauvan takia tarpeeksi ja painoa on jo nyt vähemmän kuin ennen raskautta. Yhdistä tähän nukkumattoman ja mieti, mikä fiilis...
Kaikki vauvat ei toki ole yhtä hankalia kuin meidän ja luultavasti meidänkin lapsesta tulee ihan tavallinen ja kiva lapsi joskus. Sitä odotellessa, koska tämä pikkuvauva-aika on ihan perseestä, samoin imetys.
Priorisoi. Ei ole pakko esim. imettää. Ja juo sitten energiapitoisia juomia, jos et pysty syömään.
Mä en ihan oikeesti usko, että sun lapsesi olisi maailman vaativin vauva tai edes kovin vaativa, sellaista se vaan vauvojen kanssa tuppaa olemaan.
Tässä 4:n äiti jolla 2 lapsista ollut juuri tuollaisia ärtyisiä ja vielä koliikkivauvoja. Mikään neuvo ei sinua ärtyisän vauvan äiti auta, jos se on ”tekninen” neuvo (siis esim janna liinassa, syötä pullosta, laita imuri huutamaan, ajeluta autossa). Vain ja ainoastaan se auttaa että tiedät ja ymmärrät että vauva on viisas ja lukee sinua. Lukee ilmeesi, eleesi, tunteesi ja ajatuksesi.
Nimittäin vauva huomaa sen kun olet ärtynyt tai hätääntynyt, ahdistunut tai kiukkuinen. Siihen vauva vastaa hätääntymällä itsekin eli parkumalla ja takertumalla.
Minäkin koliikkiesikoisrn kanssa kokeilin kaikki keinot ja vauvavuosi oli.. no, hirveää. Toisen koliikkilapsen kanssa olinkin jo viisaampi.
Kun lapsi huutaa niin lasta pitää rakastaa ja tyynen lempeästi hoivata varmoin ottein. Vanhemman tyyni rauha tuo turvan tunnetta lapselle.
Kyllä tiedän miten vaikeaa se on, omavauvakin kirkui kaikki yöt läpeensä 05 asti aamuun ja meillä ei ole tukiverkkoja ollut avuksi koskaan. Mutta kun oivalsin tuon vauvan viisauden niin koko vauvanhoitotapani muuttui.
Muista että ärtymys vauvaa kohtaan näkyy vauvalle niin että sinä et rakasta vauvaa. Haluatko vauvasi ajattelevan niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla pisti silmään kirjoittajan maininta siitä, että hänen miehelleen lastensaanti oli ehdottoman tärkeää ja siksi kirjoittajakin taipui hankkimaan lapsia. Tässä tapauksessa lopputulos on onnellinen mutta minusta ei ole yleisesti ottaen fiksua antaa ymmärtää, että kyllä niitä lapsia voi puolison mieliksi hankkia vaikka itse ei niistä piittaisikaan. Tiedän monia tapauksia, joissa nimenomaan mies on taivutellut ja painostanut naisen lapsenhankintaan, vaikka nainen olisi mieluummin elänyt lapsetonta elämää. Nämä isukit olivat lapsen synnyttyä joutuneet aika rajulle törmäyskurssille todellisen lapsiperhearjen kanssa ja nopeasti kukin livistäneet omille teilleen jättäen lapsen kokonaan naisen vastuulle. Naiset pärjäilevät kuka mitenkin, moni sanoo ihan suoraan, ettei olisi kannattanut ryhtyä koko touhuun vastoin omaa halua. Huolehtivat lapsistaan niin kuin pitääkin mutta eivät jaksaisi itse äitiyttä. Kirjoittaja ei ilmeisesti tunne tällaisia naisia ollenkaan tai ei ymmärrä sitä, miten onnekas hän itse asiassa on.
Tapailin tälläistä miestä mikä oli aivan ehdottomasti halunnut saada lapsen. Eksä oli sitten sen tehnyt. Mies kuvaili minulle useasti miten raju muutos se oli elämään ja miten hän ei ollut yhtään odottanut pikkulapsi arjen olevan sellaista. Oli ollut todella järkyttynyt, kun ei päässyt enää nukkumaan yhdeksän tunnin yöuniaan.
Pariskunta oli eronnut muksun ollessa kaksi vuotias ja nykyisin lapsi on isällään joka toinen viikonloppu. Mies ei ole ollenkaan kiinnostunut katselemaan lastaan yhtään enempään ja joka toisestakin viikonlopusta lapsi viettää melkein puolet ajasta isovanhemmillaan.
Vauvoja on helppoa hallita. Aivan kuin lapsuuden nukkeleikit koettuna uudestaan. Entä sitten kun tämä kakara kasvaa, hymy hyytyy todella nopeaan. Ei ollutkaan yhtään kiva leikki tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta äitiys on ollut todella hauskaa ja mahtavaa. Odotan tällä hetkellä kolmatta lastani. Silti tuo kirjoitus oli minusta jotenkin...noh, rasittava ja lässy. Musta vauva-aika on ollut ihan hienoa ja tuo kirjoittaja on ihan oikeassa kaikessa mitä sanoo, mutta silti, en tiedä mikä siinä tökkii. Ehkä se, kun olen jo vetänyt sen vauvavaiheen 2 kertaa läpi ja en jaksa innostua siitä noin syvällisesti enää (siis toki aion tämän odottamani hoitaa yhtä hyvin kuin 2 ekaa, mutta noin yleisesti en jaksa vauvojen hehkuttamista).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
täytyy muistaa, että vauvat eivät jää vauvoiksi. Kasvaessaan ne tuovat paljon murheita ja vanhemmat alkavat väsyä. Kyllä vauvan vanhempana jaksaakin vielä hehkuttaa. Mielipiteitä?
Mitä ihmeen murheita? Ja koska alan väsymään? Kolme lastani ovat tosiaan jo 12, 15 ja 17 vuotiaat ja en ole vieläkään väsynyt. Murheitakaan en muista, enkä ole mikään murehtia muutenkaan.
Sinun ei ole tarvinnut viettää aikaa sairaalassa lapsesi kanssa eikä kuskata häntä lääkäriin säännöllisin väliajoin, eikä lapsellasi ole myöskään ollut kouluvaikeuksia tms, muista ongelmista puhumattakaan. Jotkut ovat eläneen kovin helpon elämän. Niin helpon, etteivät edes pysty kuvittelemaan muuta!
Tunnetko minut? Itse asiassa Lapsillani on vaikka mitä mistä puhuit (yksi lapsista on erityisoppilas, on hyvin vakavaa allergiaa, atopiaa, kaikilla on/ollut monen vuoden hampaiden oikomiset, perinnöllistä sairautta jne.), mutta elämä on helppoa silti. Hoidamme asiat enempiä hötkyilemättä ja niin hyvin kuin osaamme, emme hysteerisesti kaikkea korostaen ja tulevaa panikoiden niin kuin jotkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuon kirjoittajan näkemys vauvoista käy hyvin koiriin ja kissoihin, ihan tuli oma koira tekstistä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 6-viikkoinen vauva ja tässä ei toistaiseksi ole mitään mahtavaa. Vauvalla on haastava temperamentti eli itkee alle minuutissa jos ei ole sylissä, valvoo mahakipujen takia yöllä tunteja (en ole nukkunut tuntia kauempaa 6 viikkoon), syö 15 kertaa vuorokaudessa ja sylissäkin kitisee. En saa syötyä vauvan takia tarpeeksi ja painoa on jo nyt vähemmän kuin ennen raskautta. Yhdistä tähän nukkumattoman ja mieti, mikä fiilis...
Kaikki vauvat ei toki ole yhtä hankalia kuin meidän ja luultavasti meidänkin lapsesta tulee ihan tavallinen ja kiva lapsi joskus. Sitä odotellessa, koska tämä pikkuvauva-aika on ihan perseestä, samoin imetys.
Priorisoi. Ei ole pakko esim. imettää. Ja juo sitten energiapitoisia juomia, jos et pysty syömään.
Mä en ihan oikeesti usko, että sun lapsesi olisi maailman vaativin vauva tai edes kovin vaativa, sellaista se vaan vauvojen kanssa tuppaa olemaan.
Tässä 4:n äiti jolla 2 lapsista ollut juuri tuollaisia ärtyisiä ja vielä koliikkivauvoja. Mikään neuvo ei sinua ärtyisän vauvan äiti auta, jos se on ”tekninen” neuvo (siis esim janna liinassa, syötä pullosta, laita imuri huutamaan, ajeluta autossa). Vain ja ainoastaan se auttaa että tiedät ja ymmärrät että vauva on viisas ja lukee sinua. Lukee ilmeesi, eleesi, tunteesi ja ajatuksesi.
Nimittäin vauva huomaa sen kun olet ärtynyt tai hätääntynyt, ahdistunut tai kiukkuinen. Siihen vauva vastaa hätääntymällä itsekin eli parkumalla ja takertumalla.
Minäkin koliikkiesikoisrn kanssa kokeilin kaikki keinot ja vauvavuosi oli.. no, hirveää. Toisen koliikkilapsen kanssa olinkin jo viisaampi.Kun lapsi huutaa niin lasta pitää rakastaa ja tyynen lempeästi hoivata varmoin ottein. Vanhemman tyyni rauha tuo turvan tunnetta lapselle.
Kyllä tiedän miten vaikeaa se on, omavauvakin kirkui kaikki yöt läpeensä 05 asti aamuun ja meillä ei ole tukiverkkoja ollut avuksi koskaan. Mutta kun oivalsin tuon vauvan viisauden niin koko vauvanhoitotapani muuttui.
Muista että ärtymys vauvaa kohtaan näkyy vauvalle niin että sinä et rakasta vauvaa. Haluatko vauvasi ajattelevan niin?
Oliko tää nyt mulle vai tolle edelliselle?
Joku asia on pahasti vialla, jos ei pysty priorisoimaan niin että itse ehtii syödä, mutta vauvapalstalle on aikaa kirjoittaa. Vauvojen kanssa se alku nyt on vaan sellaista symbioosissa elämistä ja sitä se on aina ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
täytyy muistaa, että vauvat eivät jää vauvoiksi. Kasvaessaan ne tuovat paljon murheita ja vanhemmat alkavat väsyä. Kyllä vauvan vanhempana jaksaakin vielä hehkuttaa. Mielipiteitä?
Mitä ihmeen murheita? Ja koska alan väsymään? Kolme lastani ovat tosiaan jo 12, 15 ja 17 vuotiaat ja en ole vieläkään väsynyt. Murheitakaan en muista, enkä ole mikään murehtia muutenkaan.
Sinun ei ole tarvinnut viettää aikaa sairaalassa lapsesi kanssa eikä kuskata häntä lääkäriin säännöllisin väliajoin, eikä lapsellasi ole myöskään ollut kouluvaikeuksia tms, muista ongelmista puhumattakaan. Jotkut ovat eläneen kovin helpon elämän. Niin helpon, etteivät edes pysty kuvittelemaan muuta!
Miksi pitäisi murehtia ja kuvitella murheita, joita itsellä ei ole? Eikö täällä jokainen puhu omista kokemuksistaan eikä siitä, mitä jollakin jossakin voisi ehkä mahdollisesti joskus olla?
Vierailija kirjoitti:
Mutta kaikki lapset eivät ole helppoja. Joidenkin vanhemmat väsyvät. Voi olla myös sairauksia ym.
joo, sitä kutsutaan elämäksi. Sairauksia voi tulla myös itselle, puolisolle, ystävälle, vanhemmille jne.
Edelleen, se on elämää se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kaikki lapset eivät ole helppoja. Joidenkin vanhemmat väsyvät. Voi olla myös sairauksia ym.
joo, sitä kutsutaan elämäksi. Sairauksia voi tulla myös itselle, puolisolle, ystävälle, vanhemmille jne.
Edelleen, se on elämää se.
Miksi vaikeuttaa tahallaan elämäänsä? Lapseton elämä on ihanaa vapautta tulla ja mennä miten halutaan. On aikaa parisuhteelle, rahaa piisaa ja harrastuksissa voi käydä. Tätä en vaihtaisi koskaan pois.
Vauvat on helppoja, ei tarvitse muuta kun perustarpeista huolehtia niin ovat tyytyväisiä.
Taaperovaihe mielestäni se pahin kun ovat vielä niin pieniä ettei ymmärrystä oikein ole mutta hirveä vimma tehdä kaikkea ja olla jokapuolella aiheuttamassa kaaosta, jatkuvaa vahtaamista ja perässä kulkemista. Vaiheita tulee erilaisia koko ajan, mutta huoli lapsesta on vakio läpi elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kaikki lapset eivät ole helppoja. Joidenkin vanhemmat väsyvät. Voi olla myös sairauksia ym.
joo, sitä kutsutaan elämäksi. Sairauksia voi tulla myös itselle, puolisolle, ystävälle, vanhemmille jne.
Edelleen, se on elämää se.
Miksi vaikeuttaa tahallaan elämäänsä? Lapseton elämä on ihanaa vapautta tulla ja mennä miten halutaan. On aikaa parisuhteelle, rahaa piisaa ja harrastuksissa voi käydä. Tätä en vaihtaisi koskaan pois.
Ei vaihtaisi kukaan perheellinenkään, jälkiviisaana. Perheelliset vaihtaisivat paikkoja lapsettomien kanssa milloin tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
täytyy muistaa, että vauvat eivät jää vauvoiksi. Kasvaessaan ne tuovat paljon murheita ja vanhemmat alkavat väsyä. Kyllä vauvan vanhempana jaksaakin vielä hehkuttaa. Mielipiteitä?
Juu, vauvat kasvavat aivan mahtaviksi taaperoiksi, siitä ihaniksi mukuloiksi ja teineiksi, kunnes lopulta heistä tulee maailman parhaita aikuisia lapsiani. Jokainen ikä on paras ikä. Minä jaksan hehkuttaa omia lapsiani, olivatpa he minkä ikäisiä hyvänsä, minun lapseni ovat aivan mahtavia!
Toivottavasti et väsytä muita ihmisiä jankutuksellasi.
Toivottavasti muistat kertoa mukuloillesi myös sen, että he eivät ole muita ihmisiä parempia. Muuten heistä kasvaa omahyväisiä maailmannapoja, joiden parisuhde on tuomittu epäonnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kaikki lapset eivät ole helppoja. Joidenkin vanhemmat väsyvät. Voi olla myös sairauksia ym.
joo, sitä kutsutaan elämäksi. Sairauksia voi tulla myös itselle, puolisolle, ystävälle, vanhemmille jne.
Edelleen, se on elämää se.
Miksi vaikeuttaa tahallaan elämäänsä? Lapseton elämä on ihanaa vapautta tulla ja mennä miten halutaan. On aikaa parisuhteelle, rahaa piisaa ja harrastuksissa voi käydä. Tätä en vaihtaisi koskaan pois.
Ei vaihtaisi kukaan perheellinenkään, jälkiviisaana. Perheelliset vaihtaisivat paikkoja lapsettomien kanssa milloin tahansa.
En vaihtaisi mistään hinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kaikki lapset eivät ole helppoja. Joidenkin vanhemmat väsyvät. Voi olla myös sairauksia ym.
joo, sitä kutsutaan elämäksi. Sairauksia voi tulla myös itselle, puolisolle, ystävälle, vanhemmille jne.
Edelleen, se on elämää se.
Miksi vaikeuttaa tahallaan elämäänsä? Lapseton elämä on ihanaa vapautta tulla ja mennä miten halutaan. On aikaa parisuhteelle, rahaa piisaa ja harrastuksissa voi käydä. Tätä en vaihtaisi koskaan pois.
Ei vaihtaisi kukaan perheellinenkään, jälkiviisaana. Perheelliset vaihtaisivat paikkoja lapsettomien kanssa milloin tahansa.
En vaihtaisi mistään hinnasta.
Sama juttu, en vaihtaisi päivääkään lapsiarkeamme pois.
Miksi elämän pitäisi olla helppoa ja huolia vailla? Minusta elämän täyteys tulee juuri siitä, että välillä joutuu ponnistelemaan asioiden eteen. Onko suurta iloa ja onnea ilman, että joskus on kokenut vaikeuksia, kantanut huolta ja ehkä taistellutkin asioiden eteen?
Olen aina ajatellut, ettei lapsettomuus olisi ollut minulle mikään tragedia, olisin elänyt hyvää elämää ilman perhettäkin. Mutta nyt, kun minulla on jo lapsenlapsikin (huipputyyppi!), en olekaan ihan niin varma asiasta. Omat lapset, heidän kanssaan kulkeminen ja heidän tapaamisensa nyt aikuisina, on kuitenkin ehkä kaikkein upein juttu elämässäni. Lapset ovat hioneet minua ihmisenä enemmän kuin aviopuolisoni ja minulle on tehnyt hyvää joutua välillä mukavuusalueeni ulkopuolelle.
Minusta on sääli, että niin moni kavahtaa perhe-elämää peläten sen olevan tylsää arkista puurtamista Prismassa käynteineen. Itse ajattelen, että ne ihmiset, joilla on elämästä iloitsemisen ja nauttimisen lahja, ovat onnellisia tilanteesta riippumatta. Kun taas ne, jotka ovat tyytymättömiä, ovat tyytymättömiä todennäköisesti jatkossakin (tätä on ihan tutkittukin). Ei lapsiperheen arkea kannata pelätä, se antaa enemmän kuin ottaa.