Kysymys vapaaehtoisesti lapsettomille!

En halua myöskään aikuisia lapsia. En vain halua olla äiti, olipa ne lapset minkä ikäisiä tahansa.

En halua, koska en ole kykenevä äidiksi. Eivät ne lapset kasvaisi tasapainoisiksi aikuisiksi, kun äidillä on pahat mt-ongelmat.

Vapaaehtoinen lapsettomuus on usein pitkän ja huolellisen pohdinnan tulos, joten kyllä meistä useimmat ovat ottaneet huomioon myös tuon :)

Ajatus siitä, että pitäisi kiinnostua jälkikasvusta jopa sen pakollisen 18 vuoden jälkeen, on vielä pikkulapsiaikaa, raskautta ym. kauheampi.

Totta kai ajattelen, eiväthän ne pieninä ikuisesti pysy. Oletko muuten itse ajatellut olevasi jossain vaiheessa 60-vuotiaiden äiti? Hassua varmaan miettiä niin pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomuutenne syy on se, että ette halua raskautta, pikkulapsiaikaa, omaa menetettyä vapaa-aikaa tai rahanmenoa, ajatteletteko sitä, että teillä ei myöskään koskaan ole aikuistuvia tai aikuisia lapsia sitten myöhemmin?

Tämä tuli mieleeni siitä syystä, että elän itse perhe-elämää nuorten aikuisten lasten ja puolisoni kanssa, ja koen tämän ajan elämäni parhaana. Omaa aikaa ja vapautta on taas mielin määrin, mutta sen lisäksi jotain sellaista onnellisuutta ja ylpeyttä lapsista, ettei sitä oikein osaa edes selittää tai edes ymmärtää. Tulevaisuutta ikäänkuin useammassa kerroksessa...

Ikäänkuin ylpeyttä omien geenien jatkumosta ja niiden ihailua?

Narsismia. Syvää.

Mitäs sitten kun mun perustelut on että nimenomaan huonoille teille ajautuvaa teiniä tai mahdollisesti syrjäytynyttä aikuista en halua 🤔 ja sellainen siitä kasvais ei minusta ole äidiksi.

Eläkkeen kiristäjien vanhemmat tuskin jakavat ylpeyttäsi.

Tottahan toki kysyä saa, mutta toisinaan mua hämmentää se, että luuleeko muut ihmiset (lapsia halunneet/haluavat), että vapaaehtoisesti lapsettomat ihmiset eivät miettisi valintaansa noin niin kuin monelta kantilta ja elämänkaaren huomioon ottaen? Koska minulle (lapsen halunneelle) ei ole mitenkään outoa se, että joku ei halua lapsia (tai mitään perhe-elämää) ja oletan jokaisen valintansa tehneen myös pohtineen asiaa kokonaisvaltaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan toki kysyä saa, mutta toisinaan mua hämmentää se, että luuleeko muut ihmiset (lapsia halunneet/haluavat), että vapaaehtoisesti lapsettomat ihmiset eivät miettisi valintaansa noin niin kuin monelta kantilta ja elämänkaaren huomioon ottaen? Koska minulle (lapsen halunneelle) ei ole mitenkään outoa se, että joku ei halua lapsia (tai mitään perhe-elämää) ja oletan jokaisen valintansa tehneen myös pohtineen asiaa kokonaisvaltaisesti.

Ymmärrän ap:n kysymyksen hyvin, koska tällä palstalla ja mediassa muuallakin perustelu sille että ei halua lapsia on yleensä senkaltainen kuin ei ymmärrettäisi ettei se lapsi ole vauva 18:sta vuotta. Puhutaan vaan kakkavaipoista ja yöheräämisistä.

Tahattomasti lapseton tätini koki toisen kriisin elämässään siinä vaiheessa kun ystävät alkoivat saada lapsenlapsia, hän sanoi ettei vielä silloin nuorena kun suri sitä ettei saanut lapsia, osannut ajatella sitä minkälainen tuska on vielä "toisella kierroksella" edessä.

Elän omaa elämääni, enkä tarvitse -edes- lapsia, joiden kautta voisin elää ja olla ylenpalttisen onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan toki kysyä saa, mutta toisinaan mua hämmentää se, että luuleeko muut ihmiset (lapsia halunneet/haluavat), että vapaaehtoisesti lapsettomat ihmiset eivät miettisi valintaansa noin niin kuin monelta kantilta ja elämänkaaren huomioon ottaen? Koska minulle (lapsen halunneelle) ei ole mitenkään outoa se, että joku ei halua lapsia (tai mitään perhe-elämää) ja oletan jokaisen valintansa tehneen myös pohtineen asiaa kokonaisvaltaisesti.

Kysyin siksi, kun vasta lehdessä olleessa jutussa lapsettomat nimenomaan sanoivat, että eivät halua yövalvomisia, rahan menoa, oman ajan puuttumista jne., ikäänkuin vanhemmuus olisi sitä loputtomiin.

Ap

Tätä on näköjään joidenkin ihmisten hyvin vaikeaa ymmärtää, mutta en ole koskaan halunnut lapsia eli tulla äidiksi. Syy ei ole rahanmeno, oman ajan vähyys, ruuhkavuosien raskaus etc. etc. vaan että en ole koskaan halunnut lasta. Meneekö nyt jakeluun?

Olen siis 54-vuotias vela.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomuutenne syy on se, että ette halua raskautta, pikkulapsiaikaa, omaa menetettyä vapaa-aikaa tai rahanmenoa, ajatteletteko sitä, että teillä ei myöskään koskaan ole aikuistuvia tai aikuisia lapsia sitten myöhemmin?

Tämä tuli mieleeni siitä syystä, että elän itse perhe-elämää nuorten aikuisten lasten ja puolisoni kanssa, ja koen tämän ajan elämäni parhaana. Omaa aikaa ja vapautta on taas mielin määrin, mutta sen lisäksi jotain sellaista onnellisuutta ja ylpeyttä lapsista, ettei sitä oikein osaa edes selittää tai edes ymmärtää. Tulevaisuutta ikäänkuin useammassa kerroksessa...

Ikäänkuin ylpeyttä omien geenien jatkumosta ja niiden ihailua?

Narsismia. Syvää.

Ei, siitä ei ole kyse.

Vaan iloa ja onnea siitä, että lähellä on onnellisia nuoria ihmisiä ja että itselläni on osuutta asiaan. Kyse ei ole geeneistä vaan enemmänkin työn tuloksesta. Vaivan palkasta. Hyvää mieltä onnistumisesta. Elämän antamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomuutenne syy on se, että ette halua raskautta, pikkulapsiaikaa, omaa menetettyä vapaa-aikaa tai rahanmenoa, ajatteletteko sitä, että teillä ei myöskään koskaan ole aikuistuvia tai aikuisia lapsia sitten myöhemmin?

Tämä tuli mieleeni siitä syystä, että elän itse perhe-elämää nuorten aikuisten lasten ja puolisoni kanssa, ja koen tämän ajan elämäni parhaana. Omaa aikaa ja vapautta on taas mielin määrin, mutta sen lisäksi jotain sellaista onnellisuutta ja ylpeyttä lapsista, ettei sitä oikein osaa edes selittää tai edes ymmärtää. Tulevaisuutta ikäänkuin useammassa kerroksessa...

Ikäänkuin ylpeyttä omien geenien jatkumosta ja niiden ihailua?

Narsismia. Syvää.

Eipäs nyt liioitella. Sanoisin että lievää narsismia. Jos narsismi olisi syvää, ap puhuisi varmaan perheestään hieman eri tavalla. Ei puhuisi siitä miten onnelliseksi perhe-elämä tekee ja miten ylpeä on lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomuutenne syy on se, että ette halua raskautta, pikkulapsiaikaa, omaa menetettyä vapaa-aikaa tai rahanmenoa, ajatteletteko sitä, että teillä ei myöskään koskaan ole aikuistuvia tai aikuisia lapsia sitten myöhemmin?

Tämä tuli mieleeni siitä syystä, että elän itse perhe-elämää nuorten aikuisten lasten ja puolisoni kanssa, ja koen tämän ajan elämäni parhaana. Omaa aikaa ja vapautta on taas mielin määrin, mutta sen lisäksi jotain sellaista onnellisuutta ja ylpeyttä lapsista, ettei sitä oikein osaa edes selittää tai edes ymmärtää. Tulevaisuutta ikäänkuin useammassa kerroksessa...

Ikäänkuin ylpeyttä omien geenien jatkumosta ja niiden ihailua?

Narsismia. Syvää.

Eipäs nyt liioitella. Sanoisin että lievää narsismia. Jos narsismi olisi syvää, ap puhuisi varmaan perheestään hieman eri tavalla. Ei puhuisi siitä miten onnelliseksi perhe-elämä tekee ja miten ylpeä on lapsistaan.

Kyllä toki - onnea _omista_ lapsista, omista geeneistä, oman itsen jatkumosta. Illuusiosta ikuisesta elämästä jatkumassa. Minäminäminä.

Narsismi.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ajattelen, eiväthän ne pieninä ikuisesti pysy. Oletko muuten itse ajatellut olevasi jossain vaiheessa 60-vuotiaiden äiti? Hassua varmaan miettiä niin pitkälle.

En ole ajatellut. En myöskään nuorena lapsia halutessani tai heidän ollessaan pieniä osannut ajatella tätä aikaa ja elämänvaihetta, en ainakaan tajunnut lainkaan, miten ihanaa tämä on 😀Enkä tietysti voinutkaan tietä kunnolla, enhän tiennyt sitäkään, miten rankkaa pikkulasten kanssa voi olla.

En halua vauvaa, en taaperoa, en alakouluikäistä enkä teiniä. En myöskään aikuista lasta. Enempää kysyttävää?

Jos haluan aikuisia lapsia ja rahanmenoa joskus rupean tietty "Sugar Daddyksi" jollekin. Tuossa on vielä se hyväpuoli että saa valita kenelle ja jos alkaa kyllästyttämään niin siitä pääsee eroon. Te lapselliset ootte kiinni noissa hautaamiseenne saakka halusitte tai ette. Muistakaa että myös omasta lapsestanne voi tulkka mul....kku teitä kohtaan.

Minä uskon, että velat punnitsevat lastenhankintaa järjen tasolla huomattavasti loogisemmin ja kokonaiskuvan paremmin hahmottaen kuin hormonihöyryiset "PAKKO lisääntyä" -ihmiset. Ymmärrän sen että ihmiset etsivät lasten kautta merkitystä ja sisältöä elämälleen. Ehkä vasta liian myöhään tajuavat, että ei se sillä ainakaan parane. 

Itse tiedän, että vapauteni on taattu, ei huolehtimista ja stressaamista lapsista. Ei murehtimista heidän ongelmistaan, saati jos lapsi masentuisi, syrjäytyisi tai kuolisi. Ei mahdollista syyllisyyttä siitä, ettei ollut tarpeeksi hyvä vanhempi. 

Itse koen valtaisaa mielenrauhaa kun tiedän, ettei minun tarvitse käyttää vartaloani ja mieltäni, järkeäni ja aikaani lapsiin VAIKKA NAINEN OLENKIN:) En ole sidottu mihinkään, vain sen tähden, että minulla on kohtu.