Onko syrjäytyminen mielestäsi ihmisen oma asia?

Kuka?

Olen syrjäytynyt, elämäni on pilalla ja nyt on myöhäistä tehdä asialle mitään. Olisin arvostanut tuota kovasti kun toivoa vielä oli. Itse kun en sitä silloin pystynyt näkemään.

Kannatan yksilön vastuuta omasta elämästään. Hakee apua, jos kokee sitä tarvitsevansa. Ei ole muiden ongelma.

Vanhempien olisi pitänyt puuttua ajoissa. Yleensä ongelmat alkavat jo lapsuudessa.

Kannatan yksilön omaa vastuuta.

Naurettavaa paapomista.

Kyllä yllätävän moni haluaa olla rauhassa. Eli monen mielestä "syrjäytynyt".

mielestäni työttömien sosiaalisiiin ongelmiin on puututtava

Riippuu, mitä termillä tarkoitetaan. Jos haluaa apua ja on valmis auttamaan niin auta. Mutta esim. työpaikan löytymiseen ei auta vain "hae töitä" -neuvo. Avun pitäisi olla konkreettisempaa. Ei mitään, minkä autettava jo tietää. Usein taustalla on jotain muuta kuin miltä aluksi näyttää.

Termi syrjäytynyt on vähän tulenarka termi. Nimittäin syrjäytynyt ei välttämättä ole syrjäytynyt. Voi olla niin että syrjäytynyt voi olla ihan tyytyväinenkin syrjäytymiseensä.

Olisin toivonut apua syrjäytymiseeni. Ei ollut itselläni tarvittavia tietoja ja taitoja

Niin kauan kun joku muu maksaa pitää myös sekaantua. Ei ole olemassa vain oikeuksia eikä velvollisuuksia ollenkaan!

Muuten ihan samantekevää, ketään ei voi väkisin auttaa

Entä juoppous? Kaverini, n. 35v. mies on ilmeisesti alkoholisti, juo viikon, viikko selvä, viikko päissään jne.

Itse olen täysin kyllästynyt koko ihmiseen ja niin tuntuu olevan moni muukin. Niinpä tällä kaverit kaikkoaa hitaasti, mutta varmasti ympäriltä. Olen varmasti yhtenä harvoista ihmisistä sanonut päin naamaakin asioista, mutta ei auta mitään mihinkään. En enää jaksa itse.

Toinen juoppo elämässäni on isäni, jolla on n. 15 eri lääkitystä, ei saisi käyttää hirveitä määriä alkoholia niinkuin järkikin sanoo. Juo joka ilta n. 6 olutta. Joskus ohimennen asiasta mainitsen, mutta en jaksa enää puuttua sen enempää. Jos huomaa saavansa tuolla huomiota, niin silloin ei ainakaan lopeta. Ei ole juuri yhtään kaveria elämässä.

Sitten on vielä toinen kaverini, joka voi olla juomatta jos niin päättää, mutta jos ei kiinnosta niin  juo ja juo niin että muisti lähtee ja persoona muuttuu, suht, rauhallinen kaveri joka tuossa kunnossa haastaa riitaa ja on kaikin puolin kuin eri ihminen. Olen tuostakin jättäytymässä kauemmas, kukaan noista ei tunnu välittävän mitä kaverit ja läheiset tuntevat, se lienee se alkoholistin luonne. Itse en vain ymmärrä, miten ei välitä itsestään sen vertaa... Kaikki noista siis ovat viinan takia syrjäytyneet/onko luonne alunperin ollut syrjäytyvä ja alkoholi tullut kuvioihin myöhemmin, en tiedä. Mutta en itse ole onnistunut auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Entä juoppous? Kaverini, n. 35v. mies on ilmeisesti alkoholisti, juo viikon, viikko selvä, viikko päissään jne.

Itse olen täysin kyllästynyt koko ihmiseen ja niin tuntuu olevan moni muukin. Niinpä tällä kaverit kaikkoaa hitaasti, mutta varmasti ympäriltä. Olen varmasti yhtenä harvoista ihmisistä sanonut päin naamaakin asioista, mutta ei auta mitään mihinkään. En enää jaksa itse.

Toinen juoppo elämässäni on isäni, jolla on n. 15 eri lääkitystä, ei saisi käyttää hirveitä määriä alkoholia niinkuin järkikin sanoo. Juo joka ilta n. 6 olutta. Joskus ohimennen asiasta mainitsen, mutta en jaksa enää puuttua sen enempää. Jos huomaa saavansa tuolla huomiota, niin silloin ei ainakaan lopeta. Ei ole juuri yhtään kaveria elämässä.

Sitten on vielä toinen kaverini, joka voi olla juomatta jos niin päättää, mutta jos ei kiinnosta niin  juo ja juo niin että muisti lähtee ja persoona muuttuu, suht, rauhallinen kaveri joka tuossa kunnossa haastaa riitaa ja on kaikin puolin kuin eri ihminen. Olen tuostakin jättäytymässä kauemmas, kukaan noista ei tunnu välittävän mitä kaverit ja läheiset tuntevat, se lienee se alkoholistin luonne. Itse en vain ymmärrä, miten ei välitä itsestään sen vertaa... Kaikki noista siis ovat viinan takia syrjäytyneet/onko luonne alunperin ollut syrjäytyvä ja alkoholi tullut kuvioihin myöhemmin, en tiedä. Mutta en itse ole onnistunut auttamaan.

Omassa kaveripiirissä kanssa noita denoja ja muutama nisti. Niiden ympäriltä kans kadonnut ne ns oikeet frendit. Kyllä ne tietää mitä tekee aikuisia ne on. Mä en henkkoht jaksa kuunnella turhaa paskaa jos dokaa ja douppaa ja alkaa valittaa, kun kaikki on päin hlvettiä.  Sit pitää mennä hoitoon. Jos ei mene niin olis hiljaa sit. Paras on ettei muka tiedä mistä ja miten hakis apua. Vtttu 40 vuotiaita kundeja ja tollasta selitystä. Yhelle sanoin ihan suoraan et sun pitää vissii jatkaa tota touhuas jos et ton vertaa tiedä.