Lue keskustelun säännöt.
Nyt en halua ystäville avautua, joten kirjoitan sitten tänne jos se helpottaisi.
23.05.2018 |
Mä olen uupunut. Kerta kaikkiaan olen väsynyt ja menettänyt kiinnostukseni kaikkeen. Olen koko elämäni suorittanut asioita valtavia määriä ja tähän saakka nauttinut siitä. Olen ylempi toimihenkilö ja työtehtävät olleet hyvin vaativia, sen lisäksi olen työn ohella opiskellut useamman vuoden. Olen toiminut useissa luottamustehtävissä (politiikka, yhteiskunnalliset, harrastukset ym.) työn ja opiskelun ohella. Meillä on kolme lasta, olen touhunnut aktiivisesti myös lasten harrastuksissa, päiväkodissa ja koulussa.
Rakennettiin talo, joka on vielä hieman kesken, ei paljon mutta sen verran että lopputarkastus täytyy saada hoidettua.
Tuossa siis tilanne, ikää nyt 40 +.
Käyn töissä, illat ja viikonloput menee kotihommissa. Meillä on nyt joku kausi kun kaikki tavara hajoaa. On onnettomuuksia, rikkoutumisia, selittämättömiä hajoamisia, jatkuvia tekniikan ongelmia talossa ja vaikka mitä. Kun jotakin teen, joku tehty asia taas romuttuu ja kaksi askelta taaksepäin.
Mies tekee ihan yhtä lailla koti- ja pihatöitä, varmasti enemmänkin kuin minä. Hän ei tunnu siitä kärsivän mutta mulla on nyt paukut loppu.
En jaksa kiinnostua enää mistään. Onko niin että kun tekee elämässä tosi paljon niin sitten se energia on loppuun käytetty? Mä en jaksa kiinnostua edes television katselusta, en mistään.
Töissä käyn ja kauhulla odotan kesälomaa kun se on yksi työleiri. Ei ole rahaa lähteä minnekään matkalle eikä eläimiä saa mihinkään edes hoitoon.
Nyt mietin miten saan työt hoidettua ja jotenkin innostuttua niistä. Kun ei vain jaksaisi enää mitään.
Mulla on liikaa hommia ja mikään ei etene kun kaikki aina tuhoutuu mitä ikinä tekeekään.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä vähän sama tilanne, olen yrittäjä ja mulla on yksi työntekijä joka kohta vakinaistamisen jälkeen alkoi saikuttaa milloin mistäkin syystä 😫 nyt pitää raataa että saan kaiken tehtyä ja sairaslomapalkan maksettua, itselle ei ole nyt varaa maksaa :( ja piiiiiitkän työpäivän jälkeen odottaa koti, mies ja lapset. Onneksi mieskin tekee sentään jotain kotitöitä.
En minä voi työterveyteen mennä. Tämän tason hommissa se on nopeasti lähtö talosta. Työt on hoidettava, siitä en voi tinkiä.
Ja opiskelua en voi edes ajatella, en jaksa enkä halua. Haluan vain nukkua.
ap
Vierailija kirjoitti:
En minä voi työterveyteen mennä. Tämän tason hommissa se on nopeasti lähtö talosta. Työt on hoidettava, siitä en voi tinkiä.
Ja opiskelua en voi edes ajatella, en jaksa enkä halua. Haluan vain nukkua.ap
Höpön löpön. Ei työterveys paljasta työnantajallesi että olet käynyt siellä. Mene ns. omalla ajalla niin kukaan ei saa tietää.
Vaikuttaa uupumukselta, liikaa kaikkea. Itselle mieluisatkin tekemiset (esim. harrastukset) saattavat viedä mehut, jos koko ajan antaa kaikkensa eikä lepoon ja "pelkkään oleiluun" jää aikaa. Näkisin, että nyt kehosi ja mielesi kertovat sulle, että täytyy hidastaa tahtia ja ottaa aikaa sun oman hyvinvoinnin ja jaksamisen parantamiseen. Mieti mistä voit tinkiä ja keskityt olennaiseen. Tiedän, ei ole helppoa, oon itse tunnollinen ylisuorittaja ja jollain tapaa samaa kokenut. Ole armollinen itsellesi ja kerro läheisille miltä sinusta tuntuu, jo se voi auttaa ja saada tilanteen helpottamaan, edes vähän. Konkreettiset toimet tulevat sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän totuus on, kuten itse tiedät, että olet varmasti ihan loppuun palanut. ❤️
Itse tässä vuosia taistellut saman kaltaisten asioiden kanssa, mutta osa ei ole ollut mitenkään omaa valintaani.
Ymmärrän, että työ voi olla niin merkittävä tekijä, ettei ole vaihtoehtoja sen suhteen.
Toisaalta parisuhteenne tila jäi hieman avoimeksi.
Luettelet mitä teette kumpikin, mutta entä suhteenne tila?
Jo pelkkä myötätunto toiselta voi auttaa hyvin pitkälle jaksamisessa.
Entä taloprojekti?
Taloudelliset paineet sen suhteen?
Stressin ja paineiden kehä on armoton.
Lähtökohta on alkaa huolehtimaan itsestään. Hinta sille kuitenkin on, että jostain pitää luopua tai hellittää.
Siivousapua!?
Varaatko aikaa itsellesi edes kävelyn verran viikottain? ❤️
Sekin auttaa, että teet vain lyhyen ajan suunnitelmia. Ahdistut jos tavoitteet on kovia ja olet jo valmiiksi väsynyt.
Itse olen oivaltanut, että uni on se joka itseäni hoitaa. Hyvä ravinto ja säännöllisyys syömisten suhteen. Luonnossa oleskelu ja pienetkin hetket jotka ravitsevat sielua.
Istun vaikka katsellen oravia.
Suorittaminen on niin kovaa.
Arki on julmaa jos se vie täysin voimat.
Kliseistä, mutta totta, että vähemmälläkin pärjää.
Voisitko kuvitella mitään mistä olisit valmis luopumaan. Hiljentämään tahtia?
Minulla täysin identtinen tilanne; on kolme lasta, on ollut luottamustoimia, korkeassa asemassa, kolme lasta jne. Luulin olevani yksin. Olen uupunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ihanat noista viesteistä. Aloin itkeä, ja se kertoo minullekin jo että yli tämä on mennyt. Minä olen aina se vahva ja se ihmenainen, joka hoitaa ja tekee kaiken. Kai se nyt siis meni överiksi.
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 18 viptta ja suhde on hyvä. Hän tukee kyllä minua ja on kehottanutkin hellittämään.
Rahaa nyt ei tietenkään ole liikoja, kaikki menee taloon ja pihaan, mutta tulemme ihan hyvin toimeen. Se ei siis ole suurin huoli. Mutta ei ole rahaa palkata ihmisiä tekemään nämä työt, itse on tehtävä. Olen karsinut kaikesta minkä voin, mutta silti tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Näen vain kaaoksen ja tekemättömät työt.
Hirveä tilanne enkä ole moista vielä kokenut. Ei mitään intoa tehdä yhtään mitään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihanat noista viesteistä. Aloin itkeä, ja se kertoo minullekin jo että yli tämä on mennyt. Minä olen aina se vahva ja se ihmenainen, joka hoitaa ja tekee kaiken. Kai se nyt siis meni överiksi.
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 18 viptta ja suhde on hyvä. Hän tukee kyllä minua ja on kehottanutkin hellittämään.
Rahaa nyt ei tietenkään ole liikoja, kaikki menee taloon ja pihaan, mutta tulemme ihan hyvin toimeen. Se ei siis ole suurin huoli. Mutta ei ole rahaa palkata ihmisiä tekemään nämä työt, itse on tehtävä. Olen karsinut kaikesta minkä voin, mutta silti tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Näen vain kaaoksen ja tekemättömät työt.
Hirveä tilanne enkä ole moista vielä kokenut. Ei mitään intoa tehdä yhtään mitään.
ap
Ap sinä olet uupunut tai masentunut. Miksi kieltäydyt hoidosta? Sanot että et halua työterveyteen. Mene sitten yksityiselle psykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla täysin identtinen tilanne; on kolme lasta, on ollut luottamustoimia, korkeassa asemassa, kolme lasta jne. Luulin olevani yksin. Olen uupunut.
Voimia sinulle, kohtalotoveri. Tai miten tämän nyt muotoilisi. Useasti ajatellaan että me uranaiset jaksamme pohjattomasti, mutta ei se niin nyt mene.
Mutta tämän yhtälön ratkaisu on vaikea, koska jos (ainakin aikaisemmin) mieluisan työnsä jättää, voi tilanne mennä vielä huonommaksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla täysin identtinen tilanne; on kolme lasta, on ollut luottamustoimia, korkeassa asemassa, kolme lasta jne. Luulin olevani yksin. Olen uupunut.
Voimia sinulle, kohtalotoveri. Tai miten tämän nyt muotoilisi. Useasti ajatellaan että me uranaiset jaksamme pohjattomasti, mutta ei se niin nyt mene.
Mutta tämän yhtälön ratkaisu on vaikea, koska jos (ainakin aikaisemmin) mieluisan työnsä jättää, voi tilanne mennä vielä huonommaksi.
ap
Masennuksesi syy on se, että suoritat elämääsi jonkun valmiin käsikirjoituksen mukaan, etkä elä itsesi näköistä elämää. Aloita nyt hyvä nainen siitä että kerrot miehellesi miltä sinusta tuntuu. Kerro mistä asioista teidän elämässä nautit ja mistä et nauti. Ala karsimaan asioita joista et nauti. Myykää talo ja muuttakaa kerrostaloon. Vaihda työpaikka joksikin matalamman tason helpommaksi työksi. Ota vuoden virkavapaa ja ole tekemättä yhtään mitään. Mutta ei, ethän sinä uskalla noita tehdä koska et uskalla ottaa elämässäsi mitään riskejä. Eikä nuo ehdotukseni vastaa sitä käsikirjoitusta elämästä, jota sinä suoritat. Ja pahin juttu ehdotuksissani on se, että joutuisit kerrankin pysähtymään ja ajan kanssa kohtaamaan omat tunteesi ja ajatuksesi ja pohtimaan mikä oikeasti on juuri sinulle tärkeää ja juuri sinun näköistä. Sinä pakenet tunteitasi mieluummin siihen elämän suorittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla täysin identtinen tilanne; on kolme lasta, on ollut luottamustoimia, korkeassa asemassa, kolme lasta jne. Luulin olevani yksin. Olen uupunut.
Voimia sinulle, kohtalotoveri. Tai miten tämän nyt muotoilisi. Useasti ajatellaan että me uranaiset jaksamme pohjattomasti, mutta ei se niin nyt mene.
Mutta tämän yhtälön ratkaisu on vaikea, koska jos (ainakin aikaisemmin) mieluisan työnsä jättää, voi tilanne mennä vielä huonommaksi.
ap
Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen, että olen alkanut elätellä ajatusta sabotoida omia töitä, että minut laitettaisiin pois. Ja siihen ei yksinkertaisesti ole varaa. Alan olla haitaksi työnantajalle ja itselleni. Ihan uusi tlanne, joka on eskaloitunut tämän kevään aikana. Voimavarat on loppu.
Oletko kokeillut päiväkirjan ja tehtävälistan pitoa? Mieti mitä kaikkea on tekemättä, kirjoita ylös listaksi huoli-/tehtävävihkoon ja koita aikatauluttaa ne mahdollisimman joustavasti ja keskity vain ihan välttämättömään. Kun jotain on tehty, viivaa yli, ja uudet asiat aina vihkoon. Ja muuten et sitten mieti niitä enää illalla. Sitten kirjoita yleisemmin huolistasi ja tuntemuksistasi päiväkirjaan, mieluiten päivittäin. Mua auttoi masennukseen tuo säännöllinen kirjoittaminen. Kirjoita ylös myös mahdolliset hassut, hellyttävät, ilahduttavat sattumukset ja ajatukset. Mitä kivaa mies tai lapsi sanoi tai teki, mikä puu kukkii, onko millainen sää... Ja mikä pännii, surettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään todellista ongelmaa ei ole.
Sulla on perhe ja hyvät tulot, iso asunto.
Et ainakaan kerro, että kukaan olisi sairas tai kuollut.
Rahaa selvästi on, kun sitä riittää taloon ja pihaan.
Kesälomakin on työleiri....
Lääkäriin ei voi mennä, vaikka sekin olisi ilmainen työterveys.
Lapsia on pitänyt tehdä peräti kolme, ja nyt harrastat väsyneenä niidenkin harrastuksia.
Olet väsynyt töistä, lisäksi sulla on useita luottamustoimia.
Joskus näkee ihmisiä, jotka tekee elämästään ehdoin tahdoin itse hel#ettiä. Sitten he valittavat ja kieltäytyvät ehdottomasti muuttamasta mitään.
He ovat rasittavia marttyyreja, joille kukaan ei voi mitään.
Sinä olet malliesimerkki.
Älä vain pysähdy miettimään, miten tilanteen voisi laukaista.
Ota vaikka uusi luottamustehtävä. Ei niitä kukaan muu hoida kunnolla kuin sinä.
Rakentakaa kesällä uima-allas pihalle.
Järjestä sen kunniaksi kesäjuhla koko suvulle.
Kai teillä on jo oma hyötypuutarha?
Milloin viimeksi olet opiskellut uuden kielen?
Jne jne jne.
En lähtisi ensimmäisenä keinona irtisanoutumaan työpaikasta, ellei sitten ole niin, että työpaikassa tai työtehtävässä on suurin syy kuormittumiseen/uupumiseen. Vaikka niin olisikin niin ensin työterveyteen juttelemaan (vaikka tätä vastaan oletkin) tai jos se tuntuu hankalalta niin millainen sinun esimiehesi on, voisitko keskustella hänen kanssaan? Olisiko mahdollista järjestellä työtehtäviäsi uudella tavalla? Vai pelkäätkö kasvojen menetystä ja/tai leimautumista huonoksi työntekijäksi? Ajat ovat kovat, työttömiä valtavasti ja helposti annetaan kuva, että jos työntekijä ei pärjää niin uusia ja parempia on tulossa tilalle jonoksi asti :( Jospa kuitenkin inhimillisyyttä ja ymmärrystä löytyisi työnantajan puolelta, kukaan meistä ei ole robotti ja erilaisia tilanteita elämässä riittää, joustoa toivoisin joskus työnantajankin suunnasta. Teillä on talokin juuri rakennettuna, ei mikään helppo urakka sekään, taloudellisesti tai henkisesti. Kaiken kasautuminen kerralla tuntuu musertavalta, mutta jos pystyisit pilkkomaan sitä kasaa pienemmiksi paloiksi ja tarkastelisit niitä paloja omina asioinaan niin saisitko jollain tapaa etäisyyttä ja pystyisit päättämään mikä on tärkeää juuri nyt, mikä täytyy hoitaa heti ja mikä voi odottaa? Ja kuinka paljon on sellaista, jonka joku muu voisi hoitaa ja saisit ne huolehdittavat työt/asiat itseltäsi pois?
Vierailija kirjoitti:
Mitään todellista ongelmaa ei ole.
Sulla on perhe ja hyvät tulot, iso asunto.
Et ainakaan kerro, että kukaan olisi sairas tai kuollut.
Rahaa selvästi on, kun sitä riittää taloon ja pihaan.
Kesälomakin on työleiri....
Lääkäriin ei voi mennä, vaikka sekin olisi ilmainen työterveys.
Lapsia on pitänyt tehdä peräti kolme, ja nyt harrastat väsyneenä niidenkin harrastuksia.
Olet väsynyt töistä, lisäksi sulla on useita luottamustoimia.Joskus näkee ihmisiä, jotka tekee elämästään ehdoin tahdoin itse hel#ettiä. Sitten he valittavat ja kieltäytyvät ehdottomasti muuttamasta mitään.
He ovat rasittavia marttyyreja, joille kukaan ei voi mitään.
Sinä olet malliesimerkki.
Älä vain pysähdy miettimään, miten tilanteen voisi laukaista.
Ota vaikka uusi luottamustehtävä. Ei niitä kukaan muu hoida kunnolla kuin sinä.
Rakentakaa kesällä uima-allas pihalle.
Järjestä sen kunniaksi kesäjuhla koko suvulle.
Kai teillä on jo oma hyötypuutarha?
Milloin viimeksi olet opiskellut uuden kielen?
Jne jne jne.
Monesti pelkkä myötätuntokin auttaa
Vierailija kirjoitti:
En minä voi työterveyteen mennä. Tämän tason hommissa se on nopeasti lähtö talosta. Työt on hoidettava, siitä en voi tinkiä.
Ja opiskelua en voi edes ajatella, en jaksa enkä halua. Haluan vain nukkua.ap
Ihan oikein.
Työtä tehdään niin kauan kunnes kuollaan sydänkohtaukseen.
Lääkäriin ei tietenkään mennä. Vain luuserit tekevät niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään todellista ongelmaa ei ole.
Sulla on perhe ja hyvät tulot, iso asunto.
Et ainakaan kerro, että kukaan olisi sairas tai kuollut.
Rahaa selvästi on, kun sitä riittää taloon ja pihaan.
Kesälomakin on työleiri....
Lääkäriin ei voi mennä, vaikka sekin olisi ilmainen työterveys.
Lapsia on pitänyt tehdä peräti kolme, ja nyt harrastat väsyneenä niidenkin harrastuksia.
Olet väsynyt töistä, lisäksi sulla on useita luottamustoimia.Joskus näkee ihmisiä, jotka tekee elämästään ehdoin tahdoin itse hel#ettiä. Sitten he valittavat ja kieltäytyvät ehdottomasti muuttamasta mitään.
He ovat rasittavia marttyyreja, joille kukaan ei voi mitään.
Sinä olet malliesimerkki.
Älä vain pysähdy miettimään, miten tilanteen voisi laukaista.
Ota vaikka uusi luottamustehtävä. Ei niitä kukaan muu hoida kunnolla kuin sinä.
Rakentakaa kesällä uima-allas pihalle.
Järjestä sen kunniaksi kesäjuhla koko suvulle.
Kai teillä on jo oma hyötypuutarha?
Milloin viimeksi olet opiskellut uuden kielen?
Jne jne jne.Monesti pelkkä myötätuntokin auttaa
Monesti myötätunto auttaa siten, että nämä työn sankarit lisäävät vielä kierroksia. Hehän ovat korkeassa asemassa ja korvaamattomia, mitä he toitottavat jatkuvasti.
Se mikä voi auttaa muutokseen, on joku joka sanoo suoraan, että olet itse itsesi orjapiiskuri ja valitset oman elämäntapasi.
No voisko sitä pihaa vaikka olla koko ajan laittamatta? Ehkä vähän helpottaisi elämää. Teet vain välttämättömimmän.
Oletko käynyt työterveydessä?
Ehkä olet uupunut kaikesta "suorittamisesta". Olisiko aika vaikka virka-/opintovapaalle.