Miksi Sinä et eroa, vaikka pitäisi?

Olen elänyt jo vuosia suhteessa, josta minun olisi pitänyt lähteä samantien. Nykyisessä avioliitossamme on kaikki pielessä. Mieheni on masentunut, ilkeä, ikävä, lihonut ja elämäänsä kyllästynyt itsekäs laiskimus. Perheemme henkinen vetovastuu on ollut jo vuosia minulla. Katselen joka ilta netistä uutta kotia minulle ja lapsillemme. Kaikki olisi paremmin jos ottaisin ja lähtisin. Mutta en lähde, sillä en osaa "antaa periksi". En halua luovuttaa ja myöntää muille, että tein virheen jo alunperin. Minun ei olisi ikinä pitänyt alkaa suhteeseen mieheni kanssa ja tiedän sen itsekin. "Kaikki eroaa" enkä halua olla yksi heistä, vaikka olen näin onneton. Olen yrittänyt kaikkeni vuosia ja olen h....tin katkeroitunut kaikesta paskasta, mitä olen saanut kestää. Se, että eroaisin ja ikävöisin lapsiani ja lapsillani olisi ikävä minua, kaiken tämän päätteeksi, olisi liikaa. Niinpä elän rakkaudettomassa liitossa ihmisen kanssa, jota inhoan.