Pitkä parisuhde (yli 20 vuotta), onko joku joka Ei olisi pettänyt puolisoaan?

Yhdessä seurustelun alusta 24v naimisissa 18 en ole pettänyt ja tiettävästi ei mieskään

Hetkellisiä (joku pidempikin) houkutuksia on ollut, mutta en ole pettänyt, enkä petä. Tämä suhde ei sen jälkeen olisi hengissä enää. Mies kokee samoin, ei epäilystäkään. Toki en oikeestaan oo kohderyhmää kun vasta 15 vuotta takana, mut on myös tavattu kakskymppisinä joten kaikki "villit" vuodethan tässä on oltu.

Sen oon kyl huomannut, et näitä main tuo kriiseily yleensä alkaa. Mut mieluummin vaikka ero kuin petos. Mitä jää, jos rehellisyys viedään?

30 vuotta yhdessä. Ei ole tullut mieleenkään pettää. On tullut mieleen monen minta kertaa keskustella, onko toisella haluja johonkin muuhun, vaihteluun. Ei ole ollut, mutta se ei olisi ollut mahdottomuus sovitusti. Miksi ihmeessä pettää toisen luottamus? Miksi ei rakenneta täydellistä ihmissuhdetta?

No kuule, ihan nainen olen. Tämä palsta on sairas, en tajua, miksi edes vaivaudun. Kun ei muuta ole niin miestrollia huudellaan. Kasva nyt vähän. 

Vierailija kirjoitti:

30 vuotta yhdessä. Ei ole tullut mieleenkään pettää. On tullut mieleen monen minta kertaa keskustella, onko toisella haluja johonkin muuhun, vaihteluun. Ei ole ollut, mutta se ei olisi ollut mahdottomuus sovitusti. Miksi ihmeessä pettää toisen luottamus? Miksi ei rakenneta täydellistä ihmissuhdetta?

Aika hieno ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ei ole pettänyt. Ainoastaan ne hämmästelevät, joilla on lapsen tasoinen viettielämä eikä lainkaan moraalia.

Paitsi että lapsen seksuaalivietti ei kohdistu toiseen sukupuoleen tai henkilöön ennen murrosikää. Moraali on kulttuurisidonnainen asia, ei sisäänrakennettu ominaisuus (vrt. ihmisarvo esim. länsimaissa ja kehitysmaissa).

Paniikkiko tuli. Täällä ketjun alkupuolella on joku hädissään kommentoinut jokaiseen kommenttiin jotakin wannabe-hauskaa - ja samalla mitätöivää. Sen lisäksi että toiminta on säälittävää, huomaa heikommallakin psykologisella silmällä, että juurikin se muiden länsimainen - ja kyllä - opittu moraali muilla pitääkin - ja jotakin se kovasti ahdista.

Lapsen kaltaisella luultavasti tarkoitettiin eläimellistä,’ihmisyydestä irrallaan olevaa, naiivia, narsistista ja otsekästä.

Ei paniikkia. Itse asia ei kosketa minua millään lailla, enkä tiedä mainitsemastasi kommentoijasta mitään. Asiavirheet ja epätarkkuudet on syytä oikaista väärinkäsitysten välttämiseksi.

En ole tietääkseni missään maininnut, että kaavailisin salasuhdetta. Puhuin selkeästi rakastajasta ja jos sinne asti päädytään niin miehelle on tarkoitus kertoa. En itse asiassa usko, että häntä haittaa. Kuten sanoin, minä olen aina ollut se enemmän haluava osapuoli ja siis jonkinmoisessa puutteessa sen reilut parikymmentä vuotta, mutta silti täysin uskollinen. En halua kitua siihen asti, että olen liian vanha ja kykenemätön. Se tulee kaduttamaan ja rankasti. Oikeasti, olen nähnyt ihan tarpeeksi vanhenemista ympärillä viime vuosina ja elämä tulee elää ennen kuin päädytään siihen, että on kyllä elossa, mutta ei enää kykene mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yli 20v yhdessä ja en ole pettänyt ja ei ole toinen osapuolikaan (en siis usko), miksi pitäisi?

Eihän se tietenkään pakko ole pettää mutta eikö kuitenkin joskus tekisi mieli?

Ei sellaista tilannetta ei ainakaan toistaiseksi ole tullut eteen että olisi tehnyt mieli pettää. Suhdetta takana noin 25 vuotta. Osa syy voi olla siinä että ennen tätä suhdetta on ehtinyt kuitenkin kokea monenlaista myös sen että petin nuoruuden suhteessa.

25 vuotta namisissa. En ole pettänyt. Miehestäni en tiedä, hän on ollut paljon maailmalla, myynti- ja matkatöissä. Tietysti toivon että illuusioni tahrattomasta suhteesta on todellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yli 20v yhdessä ja en ole pettänyt ja ei ole toinen osapuolikaan (en siis usko), miksi pitäisi?

Eihän se tietenkään pakko ole pettää mutta eikö kuitenkin joskus tekisi mieli?

Ei sellaista tilannetta ei ainakaan toistaiseksi ole tullut eteen että olisi tehnyt mieli pettää. Suhdetta takana noin 25 vuotta. Osa syy voi olla siinä että ennen tätä suhdetta on ehtinyt kuitenkin kokea monenlaista myös sen että petin nuoruuden suhteessa.

Minulla sama. Vaikka sanonta toisin sanoo, opin kerrasta. Rikoin sekä itseni että toisen. Vaikea muistella vieläkin.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä melkein 23v. En ole pettänyt ikinä enkä usko, että miehenikään on. Olen muutaman kerran ihastunut, mutta olen valinnut, etten ole lähtenyt toimimaan tunteen vallassa. En halua rikkoa kaikkea sitä, mitä olemme mieheni kanssa vuosien varrella rakentaneet. Meillä on koti ja lapset, mutta myös rakkaus, luottamus ja kunnioitus välillämme. Ihastumiset ovat pikkuhiljaa hiipuneet js niistä on jäänyt ihan kiva muisto. Epäilen, et jos olisin toiminut yhtään, en pystyisi katsomaan itseäni silmiin enää ikinä. Kun pystyn elämään omien arvojeni mukaisesti, voi olla itsestäni ylpeä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä melkein 23v. En ole pettänyt ikinä enkä usko, että miehenikään on. Olen muutaman kerran ihastunut, mutta olen valinnut, etten ole lähtenyt toimimaan tunteen vallassa. En halua rikkoa kaikkea sitä, mitä olemme mieheni kanssa vuosien varrella rakentaneet. Meillä on koti ja lapset, mutta myös rakkaus, luottamus ja kunnioitus välillämme. Ihastumiset ovat pikkuhiljaa hiipuneet js niistä on jäänyt ihan kiva muisto. Epäilen, et jos olisin toiminut yhtään, en pystyisi katsomaan itseäni silmiin enää ikinä. Kun pystyn elämään omien arvojeni mukaisesti, voi olla itsestäni ylpeä.

Juuri näin myös mulla.. ihanaa jatkoa teille