Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

olisin halunnut että vanhempani olisivat adoptoineet minut kiinasta. olisin halunnut olla kiinalainen, ja suunnittelin kuinka aijon muuntautua kiinalaisen näköiseksi sitten isona. ajattelin että tukan värjääminen mustaksi riittää, ja pohdin että jos laittaa teipit silmiin ja pitää niitä tarpeeksi kauan, niin silmät muuttuvat vinoiksi.

Halusin kaatua kerrostalon rappusissa ja saada lääkärihoitoa tarvitsevan haavan.

Näin kävi naapurissa asuvalle kaverilleni ja voi että olin kateellinen.

Olisin halunnut soittaa viulua. Vanhempani olisivat todennäköisesti suostuneet ainakin johonkin soittoharrastukseen, jopa ilahtuneet, jos olisin osoittanut kiinnostusta sellaiseen. Olin kuitenkin hyvin sulkeutunut lapsi (ja edelleen varsin yksityisyydenkaipuinen aikuisena), joten en koskaan kertonut haavestani kellekään. Kuuntelin salaa vanhempieni klassisen musiikin levyjä ja ihailin viulusooloja. Ja siis myöskään tuo levyjen kuunteleminen ei ollut mitenkään kiellettyä, mutta tein sitä silti salaa vain ollessani yksin kotona koulun jälkeen.

Tämä haave oli ala-asteikäisenä.

Halusin, että ufot kaappaisi mut. En ole varma halusinko tulla palautetuksi.

Pikkuisena mietin tahtovani mennä naimisiin sitten joskus myöhemmin. Mutta olin nähnyt televisiossa, kuinka joka kerta juuri vihitty pari suuteli toisiaan, ja ajattelin, että voisin silti mennä naimisiin, kunhan minun ei tarvitsisi suudella sitä miestä!

Olin ehkä 7v ja väkisin olisin halunnut mennä hyppäämään hyppyrimäestä. Kuvittelin että osaisin, kunhan vanhemmat vaan veisivät paikalle.

Päiväkotikaverilla oli sellainen melko suuri, punertava ja näkyvä syntymämerkki otsassa. Piirsin itselleni tussilla samanlaisen, koska halusin että minullakin olisi.

Keräilin eri paikoista (lähimetsistä lähinnä) kiviä ja vein niitä olohuoneemme lattialle. Tavoitteenani oli että kerään sinne niin paljon kiviä että voimme uida niissä, vähän kuin pallomeressä.

Olin kateellinen(?) kun joidenkin kavereiden perheissä oli heidän omia insider-ruokia, siis jotain outoja ruokayhdistelmiä, joita he aina tekivät ja muut pitivät niitä outoina (vaikka tyyliin ranskikset jätskin tms). Olisin halunnut että minulla ja veljellänikin olisi ollut ja joskus laitoin esim sipsikulholliseen kanelia ja sokeria ja yritin olla että ”hei näin me broidien kans aina tehdään”

Halusin syntymämerkin, mahdollisimman ison tietenkin. Paras kaverini eskari-iässä oli minua hieman pidempi ja painavampi, painosta olin syvästi kateellinen. Olisin halunnut olla vähintään saman painoinen, mielellään painavampi.

Haaveilin myöd, että aikuisena ryhdyn uutisten lukijaksi, koska se oli hienon työ mitä osasin kuvitella.

Salaa toivoin, että kävisi ilmi ettei isäni olisikaan biologinen isäni, vaan äiti olisi käynyt pettämässä isääni jonkun mukavamman ja paremman miehen kanssa, joka ottaisi minut avosylin vastaan. Olisin halunnut päästä parempaan perheeseen, siis henkisesti parempaan. Joo, lapsuus oli aika karu...

Olisin halunnut joutua sairaalaan. Saisin vain makoilla ja minulle tuotaisiin kukkia ja suklaata.

Mun suurin toive oli oikea apina. Se olisi ollut niin kiva.

Toinen, olisin halunnut pitkät hiukset. Kävelinnusen pyyhe päässä ja leikin et mulla on pitkät hiukset.

Olisin halunnut olla jonkun orja tai vankilassa raitapuku päällä. Vankilassa sitten olisin tehnyt töitä hakulla pallo jalassa.

Jossain vaiheessa halusin myös kutistua nuken kokoiseksi ja asua nukkekodissa.

Olisin halunnut räpylät. Siis niin, että sormien ja varpaiden välissä olisi sellaiset kalvot. Yritin erikeeperillä ja ties millä niitä rakennella. Pullataikinaa olin aina valmis vaivaamaan kun siinä alkuvaiheessa taikinasta sai sormien väliin sen kalvon. Levittelin onnennellisena sormia kun taikina tarttui niihin.

Varmasti oudoin oli se kun ekaluokalla yhdellä tytöllä oli syylä sormessa ja hänen kaverinsa halusi samanlaisen :D yrittivät tartuttaa sitä, mutta muistaakseni ei onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti oudoin oli se kun ekaluokalla yhdellä tytöllä oli syylä sormessa ja hänen kaverinsa halusi samanlaisen :D yrittivät tartuttaa sitä, mutta muistaakseni ei onnistunut.

Meillä oli myös syyläkateutta! Yhdellä kaverilla oli hirveästi syyliä, joita kävi jäädyttämässä terveydenhoitajan luona. Me muut syynäsimme läpi omat jalat ja kädet, että jos nyt jostain löytyisi jokin edes etäisesti syylää muistuttava asia. Mulla oli jalkapohjassa känsä, jota menik sitten innolla esittelemään terkalle ja pyytämään jäädytystä :D

Miss Suomi-kruunun.

Kun olin pieni niin kauppoihin tuli sellainen isohkon kokoinen ”pehmohevonen” mikä käveli itsestään latauksen voimin.

Kävin päivittäin talleilla ja minulla oli hoitohevonen. Toivoin tietysti omaa hevosta ihan kamalasti, mutta eipä meillä sellaisiin olisi ollut varaa. Siksi toivoin tuota ladattavaa, kävelevää hevoslelua ihan vimmatusti. ;)

Se maksoi aika paljon ja yritin säästää siihen viikkorahoistani.

Ehkä olisinkin sen ostanut sillä säästin todella sinnikkäästi, mutta vanhempani (äitini ja isäpuoli) olivat aika ilkeitä ja osasi lyntätä alas kyllä tehokkaasti. He nauroi tikahtuakseen ajatukselle kuinka menisin ulkona tekoponilla. Siihen tyssäsi haaveeni.

Jälkikäteen, aikuisena ajatellen se olisi ollut tosi kiva lelu ja ostaisin sellaisen omille tytöilleni jos vaan sellaisia vielä tehtäis ja myytäis Suomessa.

Halusin kovasti poltella piippua. Se näytti mielestäni niin hienolta ja kuvittelin sen tekevän jotenkin viisaammaksi. Käytin korvikkeena kahvimittaa, jota polttelinkin pitkään hartaudella. Vanhemmiten haaveen kanssa kävi kuitenkin niin, että en koskaan ole edes maistanut tupakkaa.

Ala-asteella halusin voittaa aikuisena lotossa, että voisin ostaa sen kouluni ja asua siellä yksin. Nykyään se ei niinkään houkuta, mutta olisi ainakin tilaa varmasti useiden satojen neliöiden verran mutta nykyään viihdyn paremmin pienessä kuin isossa asunnossa.

Joskus 10-vuotiaana halusin kuolla, koska ajattelin, että olisi sitten mukava leijailla jonkinlaisena näkymättömänä henkenä ympäriinsä seuraamassa, kuinka ihmiset itkevät ja surevat kuolemaani puhuen keskenään, että "Olisimmepa olleet hänelle kiltimpiä, kun hän eli ja nyt on liian myöhäistä pyytää häneltä anteeksi ilkeyttämme". Olin aika yksinäinen ja luultavasti masentunutkin lapsi.

Halusin violetit hiukset, ( nämä sain myöhemmin) huulikorun, rastat tai pikkuletit. Näitä jälkimmäisiä ei ole koskaan tullut. Sen lisäksi olisin halunnut monta "ex-ravuria" meille. Tykkäisin ihan todella paljon niistä hevosista ja ratsastin melkein aina vaan läheisen tallin kahdella vauhdikkaalla  entisellä ravurilla millä muut eivät yleensä ratsastaneet. Kaikki tummat hevoset ja koirat olivat niitä parhaita, enkä pitänyt vaaleista niin paljon. Vieläkin jos hevosen ottaisin se varmaan olisi tuollainen "halpa" ravuri. Kävimme usein, kun olin lapsi syömässä läheisellä sotilaskodilla ja ihailin varusmiehiä puvuissaan ja ajattelen, että menen sitten itsekin armeijaan ( en kantti  riittänyt, kun olin kiusattu ja vieläkin ujo sekä kunto olisi varmaan pettänyt) ja tunnustan vieläkin joskus olevani "innostunut" armeijasta. Tämä "innostus" lähti aikoinaan varmaan siitä, kun eräs sukulaisnainen kävi armeijan ja siihen aikaan se oli vielä harvinaisempaa. Hän myös pärjäsi siellä todella hyvin ja yleni paljon. Sitten olisin yhteen aikaan halunnut olla merikapteeni ja tässäkin asiassa sukulaisilla vaikutusta sekä isäni on ollut joskus merillä. Haluaisin ehkä olla vieläkin, mutta ei se kyllä onnistu koska en ole edes autokorttia hankkinut niin miten ohjaisin jättisuurta laivaa.

Yhteen aikaan halusin myös mennä naimisiin monen julkkiksen kanssa ja tämä villitys "seuraili" aina kaikkea urheilusta musiikkiin. Nyt tuo naimisiin meno ei sitten kiinnostakaan enää. Niin ja yhdessä vaiheessa olisin halunnut mennä "vangin" kanssa naimisiin ja käydä häntä sitten vankilassa  tapaamassa. Ja ei meidän suvussa kyllä mitään vankilassa olleita ollut niin mistäköhän sarjasta tuon sain päähäni. Se sama kaipuu luontoon ja eläinrakkaus on vieläkin mukana. Lapsena olin aina ties missä pelloilla ja metsissä seikkailemassa. Itselle nämä "kohteet" olivat nyt enemmän sellaisia "aineettomia" koska yleensä sain aika paljon niitä tavaroita, joita pyysin. Minulle oikeastaan riitti jo barbit ja olin tyytyväinen, kun sain aina välillä uuden ja muista tavaroista en niin piitannut. Eli olisin tietysti itse voinut toteuttaa melkein nämä kaikki haaveet aikuisena ( ehkä sitä julkkiksen puolison voisi jättää pois), mutta mieli on nyt muuttunut ja koen olevani kaikkea muuta kuin joku kapteeni tai sotilas. Elämä aika surkeaa tällä hetkellä, pakko tunnustaa. Ei mitään hienoa ja erikoista elämää josta joskus haaveilin.