Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)
Lapsethan saavat aina outoja päähänpistoja, muistatko omasta lapsuudestasi että halusit jotain outoa? Tai mitä oma lapsesi tai joku tuntemasi lapsi on halunnut?
Itse halusin joskus ala-asteikäisenä kopiokoneen. Joskus harvoin koulussa sitä pääsi käyttämään ja kirjastossakin sellainen oli. Minusta se oli aivan mahtava laite ja olisin halunnut sellaisen itsellenikin. Tätä kesti vuosia ja haaveilin, että aikuisena sitten ostan itselleni kopiokoneen. Kaikista parasta on, että tajusin itsekin etten sillä mitään tee, koska todella harvoin tuli kopioitua mitään. Mutta sellaisen olisin halunnut. :D
Kertokaa lisää!
Kommentit (1192)
Hammasraudat. En ihan tajua syytä tähän haluun, mutta muistan kadehtineeni luokkakavereita, joilla oli raudat.
Mä halusin ehdottomasti alkaa soittaa kannelta ja saada sellaisen omaksi. Sainkin, muttei sen näppäilyyn sitten kuitenkaan kauheasti intoa ollut. 😁 Muistaakseni näin pikkukakkosessa tms kannelta soittavan tytön, joka teki minuun vaikutuksen ja siitä ajatus lähti.
Halusin olla poliisikoira :D ja olin vakaasti sitä mieltä et isän pitää tuodä mulle kameli meidän silloisen tilan navettaa lehmien sekaa ku se oli lomareissuilla kanariansaarilla :D
Minä 5-6vuotta.
Ymmärtän pettynyksesi ko en koskaa saanu kamelia jonka niin kovasti joskus toivoin saavani. lapsena .
Vierailija kirjoitti:
Mä halusin ehdottomasti alkaa soittaa kannelta ja saada sellaisen omaksi. Sainkin, muttei sen näppäilyyn sitten kuitenkaan kauheasti intoa ollut. 😁 Muistaakseni näin pikkukakkosessa tms kannelta soittavan tytön, joka teki minuun vaikutuksen ja siitä ajatus lähti.
Mä olisin halunnut soittaa harppua. Olin nähnyt niitä disney piirretyissä, ja kerran tv:ssä jossain konsertissa. Ei kelvannut kantele tai mikään muu. Harppu olis pitänyt olla. Tämä haave eli pitkään. Realistisia haaveita olisi ollut taitoluistelu tai joukkuevoimistelu, mutta sellaisia ei ollut mahdollista harrastaa pienessä kylässä.
Alle kouluikäisenä veljen kanssa ruokakaupassa kinuttiin äitiä ostamaan hiivaa. Joskus saatiin, pistettiin paketillinen puoliksi ja herkutellen nautiskeltiin. En muista, että oltaisiin karkkia haluttu samalla kiihkolla koskaan.
Kaverillani oli pattereilla toimiva muovinen viulu, jossa ei siis ollut edes kieliä, vaan sellainen silikoninen pala, jota liikuttelemalla tuli ääntä. Toivoin kovasti samanlaista, mutta sainkin oikean viulun ja viulutunteja opettajalta. Olin hyvin pettynyt, mutta nykyään kiitollinen, että tuli oikea soittotaito opittua :D
Niitä on monia. Halusin 5-vuotiaana silmälasit kun näin jollain tytöllä pinkkisankaiset lasit.. Sainkin ne sitten 8-vuotiaana kun näköni meni huonoksi. :( Silloin en olisi enää halunnut!
Ekaluokalla kadehdin myös yhtä coolia tokaluokkalaista tyttöä hänen hammasraudoistaan. Haaveilin että olisin hänen sisko ja minullakin olisi raudat... :D
Mitähän näitä nyt on.
Olin ehkä 8-vuotias kun ajattelin ihan tosissani että menisin isäni puolesta aamulla töihin. Isä heräsi aina 5:15 jotta ehtisi kuudeksi töihin ja säälin häntä kauheasti. Muistan kun äiti illalla klo 22 aikoihin nalkutti isälle miten isä voisi jeesata meidän lasten nukkumaanmenon ja keittiön siivoamisen kanssa. Isää väsytti ihan hirveästi ja teki puoliunessa mitä äiti pyysi.
Laitoin salaa herätyskellon soimaan viideksi, pistin vaatteet päälle ja kun isä heräsi, niin sanoin että jatkaa unia, menen töihin hänen puolestaan. Tiesin tottakai etten osaa tehdä töissä isän duunia, mutta ajattelin että jos olen paikalla pelkästään, niin ei se voi pomoja haitata, kun on kuitenkin tietty määrä ihmisiä töissä.. :D Isä ei suostunut.
Ja siis, isä aina auttoi kyllä äitiä lasten hoidossa, siivoamisessa ja rakensi talon ja kaikki grillikodat, pihasaunat yms itse. Kuljetti meitä harrastuksiin ja teki kyllä tosi paljon, joten olin vihainen äidille että aina nalkutti isälle.
Vierailija kirjoitti:
Silmälasit, hammasraudat (nimenomaan telaketjut), "poikatukan", sekä päättää pikkusiskoni nimen. Käytin siskosta pitkään väärää nimeä koska olin niin kiukkuinen ettei sen nimeksi tullutkaan sitä minkä minä olisin halunnut.
No, tässä oli jo tyyliä!
Joskus 10-12 vuotiaana kuulin ensimmäisen kerran katulapsista ja minusta se kuulosti hirveän jännältä se heidän elämänsä, että halusin olla itsekin katulapsi. Jostain syystä tuntui niin jännältä, että ei ole vanhempia komentelemassa, ei tarvitse käydä koulua, saa päättää itse mitä tekee ja olisin kai halunnut olla katulasten tyyliin "pahis", kun luin jostain, että he haistelevat liimaa jne. Jotenkin kuvittelin sen olevan hirveän jännää ja hauskaa, kun olisi saanut kuljeskella pitkin katuja myöhään yöllä, haistella liimaa, polttaa tupakkaa, juoda kaljaa, viettää aikaa muiden katulasten kanssa ja mitä kaikkea kuvittelin heidän tekevän. Nykyään sentään tiedän kuinka vaikeaa katulasten elämä on ja olen onnellinen, että minulla oli koti, perhe, ruokaa, juomaa, puhtaat vaatteet, sain käydä koulua, sain hoitoa kun olin sairaana ja muutenkin elämässäni oli paljon sellaisia asioita, joita katulapsilla ei ole.
Halusin alle kouluikäisenä, että minusta tulee isona romani. Heillä oli niin ihanat mekot ja korut.
Halusin alkaa juomaan kahvia, pidin sen tuoksusta ja melkein kaikki tuntemani aikuiset joivat sitä. Lisäksi olin kuullut että kahvi tummentaa hiukset ja minä toivoin mustaa tukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin ainakin seuraavia asioita
- Raateluhampaat, kunnon raatelukynnet ja hännän
- Pystyä liikuttelemaan tavaroita ajatuksen voimalla
- Ritari-Ässän KITT-auton (edelleen haaveena!)
- Oman lihansyöjäsauruksen, jolla voisi ratsastaa kouluun. Ymmärsin, että tämä ei ole mahdollista ja se oli sangen epäreilua
Treenasin tätä alakoulussa tylsillä tunneilla. Asetin tavaroita pulpetille ja pinnistäen yritin saada ne liikkumaan. Olisi varmaan pitänyt rentoutua ja feel the force.
Sama täällä. Mä vieläpä heiluttelin sukkapuikkoa taikasauvana ja hoin "siipirdium lentiusaa" uuvuksiin asti. Olisin myös halunnut kutsun Tylypahkaan, mutta sitä ei ikinä tullut :(
Taikasauvan!
Olin jostain sadusta lukenut sellaisesta tai nähnyt tv:ssä. Muistan kun mentiin vanhempien kanssa paikalliseen lelukauppaan kysymään taikasauvaa. No, eihän heillä tietenkään sitä ollut. En muista tarkkaan mitä myyjä sanoi, luultavasti jotain, että juuri nyt tällä hetkellä taikasauvat ovat loppu, mutta niitä tulee myöhemmin lisää. :)
Toivoin mustaa, kikkaraa tukkaa ja suklaanruskeaa ihoa ja silmiä. Tuolloin 70-luvulla Suomessa ei juurikaan asunut afrikkalaisia, ja pidin heitä tosi kauniina.
Vähän pienempänä, n 6-vuotiaana, olin tosi kateellinen päiväkotikaverille, joka oli ollut sairaalassa ja jolla oli sairaalan nimiranneke ranteessa. Hänkin oli siitä ylpeä eikä halunnut luopua siitä.
Sitten n. 10-vuotiaana aloin haaveilla Keski-Euroopassa asumisesta. Lehtimetsistä, linnoista...
Lapsena pidin Milla Magiaa todella kauniina. Yksi hartaimmista toiveistani olikin että saisin käyttää samanlaista vihreää tai violettia luomiväriä kuin mitä hänellä monissa sarjakuvissa oli. Näytti mielestäni niin hienolta. Samanlaiset korkkarit olisin halunnut myös, yritin myös välillä vaatia että äitini käyttäisi korkkareita kun minä en kerran saanut... Joissain sarjakuvissa Milla Magian mustien hiustensa tyven lähelle oli piirretty sinisellä ilmeisestikin valon heijastumaa, ja muistan päättäneeni, että vielä jonain päivänä värjään itselleni sellaiset sinimustat hiukset :D No enpä ole vielä värjännyt, eikä violetti tai vihreä luomivärikään houkuta. Mutta korkkareita löytyy senkin edestä :D
Niin paljon ranskanleipää kuin vaan jaksaisin syödä! Ei meillä nyt nälkää nähty, mutta ranskanleipää ei usein saanut.
Olisin halunnut että jalkani tai käteni amputoidaan, ja olisi sitten ollut tekojalka/käsi. Tämä oli vielä aika isona, 12-13v. 🙄
Pienempänä Kadehdin myös coolin kaverini r-vikaa ja allergioita. Oli jännä kun hän sai aina ruuaksi jotain muuta kuin muut, ja ne hänen ruokansa vaikuttivat tietty paremmilta kuin omat.