Lue keskustelun säännöt.
Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)
Lapsethan saavat aina outoja päähänpistoja, muistatko omasta lapsuudestasi että halusit jotain outoa? Tai mitä oma lapsesi tai joku tuntemasi lapsi on halunnut?
Itse halusin joskus ala-asteikäisenä kopiokoneen. Joskus harvoin koulussa sitä pääsi käyttämään ja kirjastossakin sellainen oli. Minusta se oli aivan mahtava laite ja olisin halunnut sellaisen itsellenikin. Tätä kesti vuosia ja haaveilin, että aikuisena sitten ostan itselleni kopiokoneen. Kaikista parasta on, että tajusin itsekin etten sillä mitään tee, koska todella harvoin tuli kopioitua mitään. Mutta sellaisen olisin halunnut. :D
Kertokaa lisää!
Kommentit (1192)
Lemmikkiketun joskus ehkä 7-vuotiaana. Ja tämä nyt ei ole sinänsä outo, mutta olisin halunnut pikkusiskon ja edelleen toivon, että minulla olisi sisko. Yksi veli on, mutta hänen kanssaan en ole koskaan ollut erityisen läheinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin selkäsaunan. Siskoni oli joskus saanut, mutta minä en, koska olin iltatähti ja vanhempien kasvatusasenteet oli ehtineet siinä välissä nykyaikaistua. Tästä tuli kerran puhetta kun olin ehkä jotain 7-9 v, ja aloin suoranaisesti kärttää selkäsaunaa, koska halusin tietää millainen se on. Minulle yritettiin selittää, että se ei ole mitään hauskaa tai kivaa, vaan se on ankara rangaistus, jossa lasta lyödään paljaalle pyllylle niin että se sattuu tosi kovaa ja lopulta lapsi itkee. Lopulta sisko antoi puolittain huvittuneen tuntuisena minulle näytteeksi pienen selkäsaunan. Huomasin kyllä välittömästi, että sen haluaminen oli virhe.
Minua kiusattiin koulussa ja olin yksinäinen. Tuntui etteivät vanhempani ymmärtäneet vaikka olivatkin ja ovat yhä ihania ihmisiä. Aloin sitten toivoa että yhtenä aamuna kun herätyskello soisi KAIKKI olisivat poissa. Ihmiset siis,ei lemmikkikanini eikä muut eläimet. Ajattelin ettei tarvitsisi enää ikinä mennä kouluun, katselisin vain telkkaa ja piirtäisin ja etsisin hevostallin jossa olisi hevosia ja hoitaisin niitä. Kanini voisi hyppiä vapaana ulkona kun ei olisi autoja. Ruuaksi söisin karkkia ja keksejä.
Ei tullut,ei tietenkään lapsi kun olin, mieleen että en minä osaisi niitä hevosia hoitaa tai ratsastaa. Kanikin katoaisi sen sileän tien kun pääsisi vapaaksi ulos. Äidin tekemää nakkikastikettakin olisi tullut ikävä syötyäni viikon keksejä aamupalaksi ja karkkia päivälliseksi. Ja entä jos olisin sairastunut,eikä kukaan olisi ollut hoitamassa ja viemässä lääkäriin. Sähkötkin olisivat katkenneet. Maailman ainoana ihmisenä oleminen on liian kova haaste 9vuotiaalle. Olisi aikuisellekin,
Halusin lähteä lähetyssaarnaajaksi Afrikkaan. Ale kouluikäinen olin ja perhe oli ateistinen
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut,ei tietenkään lapsi kun olin, mieleen että en minä osaisi niitä hevosia hoitaa tai ratsastaa. Kanikin katoaisi sen sileän tien kun pääsisi vapaaksi ulos. Äidin tekemää nakkikastikettakin olisi tullut ikävä syötyäni viikon keksejä aamupalaksi ja karkkia päivälliseksi. Ja entä jos olisin sairastunut,eikä kukaan olisi ollut hoitamassa ja viemässä lääkäriin. Sähkötkin olisivat katkenneet. Maailman ainoana ihmisenä oleminen on liian kova haaste 9vuotiaalle. Olisi aikuisellekin,
Minulla oli tämä sama haave, ja muistan kuinka yhtenä iltana sängyssä ennen nukahtamista puhuin siitä isoveljelle, jonka olin "kaavaillut" ainoaksi toiseksi ihmiseksi maailmassa. Hänellä oli sen verran aikuisempi ajattelutapa jo, että osasi kysyä ymmärsinkö, että esim. se karkkitehdas ei pyörisi kovinkaan pitkään ilman aikuisia. Niinpä. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman heinäseipään kun vaari aina päätti mihin sen seipäät pystytetään.
Tykkäsin lapsena kovasti lauantaimakkarasta ja olisin halunnut syödä sitä kokonaisen paketin kerralla, mihin ei tosin suostuttu. Siksi minä sanoinkin usein, että sitten kun olen aikuinen ja asun yksin, niin syön vaikka joka päivä paketin lauantaimakkaraa ihan sellaisenaan eikä kukaan saa estää. No nyt olen asunut jo useamman vuoden yksin, enkä ole ainakaan vielä toteuttanut tätä lapsuuteni haavetta. Vaikka ehkä sitten joskus teen tämän ihan vain siksi, että saan tehdä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, minä olisin halunnut penskana löytää ruumiin, tai ainakin todistaa jotain jännittävää rikosta...
Mut jotenkin kuitenkin vakaasti uskon etten ollut kyllä ainut...
Vierailija kirjoitti:
Tykkäsin lapsena kovasti lauantaimakkarasta ja olisin halunnut syödä sitä kokonaisen paketin kerralla, mihin ei tosin suostuttu. Siksi minä sanoinkin usein, että sitten kun olen aikuinen ja asun yksin, niin syön vaikka joka päivä paketin lauantaimakkaraa ihan sellaisenaan eikä kukaan saa estää. No nyt olen asunut jo useamman vuoden yksin, enkä ole ainakaan vielä toteuttanut tätä lapsuuteni haavetta. Vaikka ehkä sitten joskus teen tämän ihan vain siksi, että saan tehdä niin.
Minä rakastin meetwurstia ja sitä ostettiinkin minulle aina joskus herkuksi, kun vanhemmat lähtivät iltakylään ja jättivät minut isoveljen vahdittavaksi. Muistan vieläkin, miten olohuoneen telkkari käännettiin minun huoneeseeni (oli tv-pistoke niin sopivasti, että se riitti olkkarista sinne), ja sitten makoilin sängyllä katsellen telkkaria ja syöden ensin 100 g meetwurstia ja päälle sitten karkit ja suklaat. Veli piti samaan aikaan bileitä muualla kämpässä kavereidensa kanssa, en saanut häiritä. Tällaista oli 70-luvulla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä 5 vuotiaana, lumivuorta kaivoin, ja toivoin löytäväni, salaisen tien Ankkalinnaan. Petyin kyllä pahasti ,kun routainen maa tuli esiin. Voi sitä pettymystä, itkin.
Tytttärei kirjoitti joulupukille ( n 7-8vuotiaana) ja toivoi hevosta, joka on ainakin sohvankorkuinen. No, ei saanut oikeata vaan pehmohevosen ,joka oli kyllä muhkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halusin jäädä yöksi vartioimattomaan ruokakauppaan, jossa sitten maistelisin kaikkia herkkuja rauhassa ja leikkisin pitkillä käytävillä! :D Tammistossa sijainnut Etu-Jätti(?) oli lempikauppani lapsena, sinne kun olisin saanut jäädä niin ah..! Näin tästä joskus uniakin.
Kaverini äiti oli ruokakaupan yms. siivooja. En tiedä oliko tämä skenaario ikinää haaveena kaverillani, mutta joka tapauksessa se oli kerran toteutunut, kun isä oli ollut jossain matkoilla ja oli pakko ottaa poika töihin mukaan. Käytäväleikit OK mutta maisteluista oli tullut sanomista.
Haaveilin, että olisin kuningatar Elisabetin kanssa kahdestaan hississä, joka juuttuu kerrosten väliin, ja saisin tällöin näyttää hänelle englannin taitoani ja yleissivistystäni keksimällä soveliaita keskustelunaiheita. Sitten myöhemmin olisin ylpeillyt kaikille, että olen käynyt kuningattaren kanssa pitkän keskustelun, enkä vain nopeasti kätellyt häntä jossain jonossa kuten tuhannet muut ovat.
No, varmaan Britanniassa yleistäkin tämän tyyppinen, siellä mm. julkaistiin joskus 70-luvulla kirjakin johon oli koottu alamaisten Elisabetista näkemiä unia (jotka olivat usein juuri tällaisia vinksahtaneita). Mutta tämä tapahtui Suomessa ja valveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syödä joka päivä jotain. Muu perhe piti sitä omituisena. Olivat jo ehtineet tottua köyhänä olemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tykkäsin lapsena kovasti lauantaimakkarasta ja olisin halunnut syödä sitä kokonaisen paketin kerralla, mihin ei tosin suostuttu. Siksi minä sanoinkin usein, että sitten kun olen aikuinen ja asun yksin, niin syön vaikka joka päivä paketin lauantaimakkaraa ihan sellaisenaan eikä kukaan saa estää. No nyt olen asunut jo useamman vuoden yksin, enkä ole ainakaan vielä toteuttanut tätä lapsuuteni haavetta. Vaikka ehkä sitten joskus teen tämän ihan vain siksi, että saan tehdä niin.
No tuohan kannattaa tehdä kertaalleen, niin saat sen pois systeemistäsi. Ja ehkä pitkästä aikaa yhteyden sisäiseen lapseesi.
Olisin halunnut oman pienoislentokoneen. En mitään lelua, vaan ihan oikean.
Lapsena haaveilin todella pitkään lentäjän ammatista. Näen edelleenkin, kohta 60 - vuotiaana, unia jossa lennän. Joko koneella, tai ilman.
Haaveelleni naurettiin avoimesti. Mutta se ei estä minua haaveilemasta... muutakaan mahdotonta.
Halusin sellasen metallisen korihyllykön mikä usealla ihmisellä on WC ssä. Koska halusin siitä nukeilleni kerrossängyn
Meillä oli kotona kahden huoneen välinen ovi, josta ei koskaan kuljettu, koska kummassakin huoneessa sen edessä oli kirjahylly. Vähän karmia ja oven yläreunaa vain näkyi. Vaadin vanhemmiltani, että hyllyt siirretään muualle ja ovi otetaan käyttöön. Ilman muuta perustetta kuin että se oli olemassa ja oli ovi.
Vähemmän yllättävästi tähän ei suostuttu. Toiveikkaana ehdotin aina tyyliin puolen vuoden tai vuoden välein uudestaan, josko mieli olisi muuttunut vanhemmilla. Ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut ala-asteella asua koulussani. Kun muut olisivat lähteneet kotiin, niin minä olisin jäänyt kouluun yksin, jolloin olisin voinut seikkailla siellä yksin ja käydä ihan missä haluan ilman, että kukaan estää tai on näkemässä, mitä teen. Ajattelin, että ruokalan työntekijät olisivat jättäneet minulle sinne ruokaa syötäväksi. Ajattelin myös, että kun olen aikuinen, niin minulla on niin paljon rahaa, että minulla olisi varaa ostaa koulu kodikseni ja että se olisi ollut ihan sellaisenaan kotini. Sinne olisi siis jätetty kaikki tavaratkin paikoilleen, kun muut ihmiset (oppilaat, opettajat jne.) olisivat lähteneet sieltä pois minun muuttaessani sieltä pois.
Nyt kun tämä muisto tuli mieleen, niin oikeastaan olisi jännittävää pystyä palamaan ajassa taaksepäin 1990-luvulle ja päästä tutkimaan koulua, että minkälainen se olisi minusta nyt aikuisena ja miltä tuntuisi päästä tutkimaan sitä, mutta silloin ala-asteella minulla olisi taatusti tullut siellä kovasti koti-ikävä ja olisin alkanut itkemään siellä yksin, jos olisin tosiaan joutunut asumaan siellä yksin.
Minä asuin omassa ala-asteen koulussani! Koska se oli pieni maaseudun kolmen luokkahuoneen kyläkoulu, jossa opettajat asuivat toisaalla samassa rakennuksessa, ja isäni oli sen koulun rehtori (tai virallisesti koulunjohtaja - ilmeisesti koulu oli niin pieni, että se ei oikeuttanut rehtori-nimikkeeseen). Sain mennä isän avaimilla kouluun "aukioloaikojen" ulkopuolella suoraan kotini rappukäytävästä, jos halusin. Siellä sitten pystyi liukumaan sukkasillaan käytävän päästä päähän ilman että kukaan tuli kieltämään, soittamaan pianoa, nauhoittamaan parhaan kaverini kanssa kasettinauhurilla kuvitteellisia radio-ohjelmia yms. Ja käyttämään tietokoneita, tämä oli 80-lukua jolloin harvoilla vielä oli omaa.
(Myös yllättävän monien haaveissa esiintynyt kopiokone oli aina käytettävissäni, jos käytön mittakaava pysyi kohtuuden rajoissa.)
Tämä oli hyvä. :D Äidin olisi pitänyt tietää vastaus kysymykseen, josta tiedemaailmassa käydään koko ajan valtavasti keskustelua, mutta oikeaa vastausta ei sielläkään kukaan edelleenkään tiedä, vaikka eri ehdotuksia sinkoilee.