Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Haaveilin 7- vuotiaana sellaisesta karvaisesta hatusta jossa oli häntä.Kaikilla kavereilla sellainen oli ja koska tarvitsin kipeästi uuden talvihatun, äitini lähti ostoksille ja voi sitä pettymysten määrää kun sainkin kamalan karvahatun, jossa oli pään ympäri menevä karvareunus ja päälaki ruskeaa mokkaa ja sieltä lähti nauha jonka päässä oli tupsu.Ruma kuin mikä.Olin äidilleni pitkään vihainen tuon takia.

Halusin löytää dinosaurusten, mammuttien ja sapelihammastiikereiden luita ja fossiilleja. Kaivelin niitä kaiken päivät maasta ja lopulta äiti päätti keittää kanankoipien luut puhtaaksi jotta saisin ne mukaan tähän paleontologifantasiaan.

Onneksi en tähän tarttunut vanhempana, mutta halusin alkaa tupakoimaan. 

Tämä johtuu siitä kun olin 10-vuotias ja tuolloin 15-vuotias serkkuni tupakoi jo ahkeraan ja cooliltahan tuo tapa näytti. Se haave loppui kun ilmoitin äidille kovaan ääneen alkavani polttamaan heti kun ikää tulee lisää ja hän minulle valisti tupakan vaaroista. 

Haaveilin laukkaratsastajan ammatista Yhdysvalloissa. Lisäksi olin aivan varma siitä, että muuttaisin päälle parikymppisenä New Yorkiin. Toki tämä jälkimmäinen on monelle tapahtunutkin, mutta eipä se ihan noin vain onnistu kuitenkaan. 

Pienenä halusin mummoni kuolevan, koska hän pisti meidät tekemään kotitöitä. Näin aikuisena kuulin, että mummolla oli agressiivinen ihosyöpä noihin aikoihin ja hän olisi oikeasti voinut kuolla. Nyt hävettää ja olen tietysti onnellinen että mummo on vielä elossa ja hyvässä kunnossa.

Voi  ei, olin jo unohtanut, kuinka halusin joskus kopiokoneen. Kiitos muistutuksesta! Turha oli isän selittää, että normaali tulostin on kyllä kotona aika paljon näppärämpi kuin sellainen pyykkikoneen kokoinen kopiokone. :P Kun sellainen oli vaan pakko saada!

Halusin myös ehdottomasti muuttaa alueelle, josta olisin voinut kulkea kouluun junalla. Bussilla kulkeminen kun oli niin kammottavan kauheaa.

Faith kirjoitti:

Hauska ketju!

Minun lapsuudessani tuli Clearasil-aknetuotteiden mainos, jossa nätti nuori nainen tanssi diskossa. Sanoin haluavani käyttää Clearasilia.

Tykkäsin maksamakkarasta tosi paljon, ja koska sen aikaisten (ja kai vielä nykyistenkin) suositusten mukaan maksamakkaraa ei kovin usein saa antaa lapsille, sain aina joulu- ja synttärilahjaksi maksamakkaraa.

Tähän on pakko laittaa sellainen kommentti, että kun se maksamakkara oli aina niin kortilla (just noi suositukset), niin mietin aina että miten maksa on niin pahaa ja maksamakkara niin hyvää. Että jotain outoa siinä on. Muistan ajatelleeni että aikuisena tää varmaan selviää ja selvisihän se. Maksamakkarassa ei maksaa ole kovinkaan paljoa. Noh, aikuisena kunnolla tehty maksakin on alkanut maistumaan.

Minä taas olisin halunnut, että isäni olisi saanut jonkin niistä eri puolilta Suomea hakemistaan työpaikoista. Kuvittelin, että olisi ollut mahtavaa päästä muuttamaan pois ja aloittaa kaikki "puhtaalta pöydältä". Heti kotoa muutettuani myös tein näin ja ei se sitten niin kovin hohdokasta ollutkaan. Uusi paikkakunta oli pieni maalaiskaupunki ja piirit niin sisäänlämpiävät että entisestä yksinäisestä nuoresta tuli aivan täysin yksinäinen.

Esiteininä/teininä halusin finnejä. Levittelin suklaata ympäri naamaa saadakseni niitä. 😪 vähän vanhempana sitten sain ja ei se olekaan kivaa...

Vierailija kirjoitti:

Halusin että nimekseni vaihdettaisiin Marianne, en tiedä miksi. Huusin ja kiukuttelin tätä pitkän aikaa kun vanhemmat sanoivat että se ei käy. Lisäksi vaadin heitä kutsumaan minua Marianneksi. En muista kauanko tätä pelleilyä kesti, varmaan jotain muutamia päiviä. On kuitenkin jäänyt hyvin mieleen.

Minä vaadin, että mun nimi vaihdettaisiin Katrieliksi 😂 onneksi ei vaihdettu

Vierailija kirjoitti:

Voi  ei, olin jo unohtanut, kuinka halusin joskus kopiokoneen. Kiitos muistutuksesta! Turha oli isän selittää, että normaali tulostin on kyllä kotona aika paljon näppärämpi kuin sellainen pyykkikoneen kokoinen kopiokone. :P Kun sellainen oli vaan pakko saada!

Halusin myös ehdottomasti muuttaa alueelle, josta olisin voinut kulkea kouluun junalla. Bussilla kulkeminen kun oli niin kammottavan kauheaa.

Kopiokonetta olisin toivonut minäkin. Yhden luokkakaverin äidillä oli jonkinlainen kotitoimisto ja sieltä tämä ihmeiden laite löytyi! Ajattelin aina että kyseinen luokkakaveri on kyllä varsinainen onnen lapsi!

Toinen asia mitä olisin toivonut. Koulussa oli sellainen "tosi hieno" C-kasettisoitin. Sellainen olisi ollut aivan mahtava kotona. Muistan että siinä oli kosketusnäppäimet ja joka näppäimessä punainen ledi.

Olisi myös ollut hienoa, jos isäni olisi ollut koulun talonmies. Tosin siinä vaiheessa koulun talonmiehen asunto taisi olla jo tyhjillään? Edut: Lyhyt koulumatka, olisi voinut käyttää koulun kopiokonetta ja hienoa C-kasettisoitinta viikonloppuisin ja pelata koripallon koulun jumppasalissa. Näinhän se toimii koulun talonmiehen lapsilla vai mitä? Huonoja puolia: ei tietystikään yhtään!

Varmaan aika yleinen ikäpolvelleni, mutta toivoin hartaasti pääseväni Tylypahkaan tai jonnekin muuhun taikakouluun:) Vieläkin välillä haaveilen olevani noita, sellainen vähän pelottava ja taikajuomia tekevä jossain kylän laidalla ja kaikki pelkäisivät ja kunnioittaisivat minua:)

Kaverin perhe oli muuttamassa naapuritalosta pois ja minä ajattelin tilaisuuteni koittaneen, että pääsisin muuttamaan kotoa pois. Kävin kysymässä muuttokuormaa kantavilta naapureiltani, että saanko muuttaa heidän tyhjäksi jäämään taloon. Outoa, että en saanut. 😜 Olin silloin 6v.

Olen tyttö, ja olisin joskus 5-6.vuotiaana kovasti halunnut siilitukan! :D Jostain syystä vanhemmat ei antanut. Inspiksenä itselle oli serkut ja veljet joilla lähes kaikilla aina siilitukka, ja mulla vaan jotkut pöhköt kiharat. Höh.

Vierailija kirjoitti:

Halusin joutua onnettomuuteen tai että joku tuttu joutuisi onnettomuuteen. Kadehdin kaveria jonka sisko oli pahassa autokolarissa. Kaveri tietty suuttui verisesti... lapsena ihmettelin kaverin reaktiota. Joo, en ollut kovin empaattinen lapsi (enkä aikuinenkaan). Ennen kuin alapeukutatte niin näin aikuisena häpeän empatiavammaisuuttani. Tiedostan hyvin ettei tämä ole normaalia, ja se vaikeuttaa elämääni.

Mulla täysin sama ja edelleen kolmekymppisenä. Kammoan sairaaloita ja huomion keskipisteenä olemista mutta kierolla tavalla kadehdin ihmisiä jotka ovat olleet pahassa onnettomuudessa. Olisi mielenkiintoista tietää mistä tällaiset ajatukset johtuu.

Toivoin lapsena, että Modern Talking - bändi tulisi Suomeen ja kidnappaisi minut. Sitten olisin elänyt heidän kanssaan loppu elämän.

Pienenä toivoin olevani poika. Pukeuduin 4-9-vuotiaana aina poikien vaatteisiin, minua kutsuttiin pojan nimellä (väännös oikeasta nimestäni) ja kaikissa koulurepuissa yms. piti olla supersankareiden kuvia. Leikin aina myös poikien kanssa, ja suurin osa ystävistäni oli poikia (ja suurin osa miespuolisia edelleen). Lopetin poikien vaatteisiin pukeutumisen n. 10-vuotiaana, mutta vielä 14-vuotiaana tahdoin olla poika. Kun luin transsukupuolisuudesta 12-vuotiaana tunnistin heti itseni kuvauksesta ja halusin mennä sukupuolenkorjausleikkaukseen. About 15-vuotiaana hyväksyin olevani tyttö, ja vaikka yhä minua kutsutaan samalla poikien nimellä enkä pidä itseäni täysin naisena, niin en silti enää haaveile leikkauksesta. Ja vaikka nykyään indentifion itseni naiseksi, niin jos saisin päättää, olisin silti syntynyt pojaksi.

Toinen juttu oli se, että yläasteen alussa halusin olla afrikkalainen :D En tiedä mistä se lähti, mutta pidin mustia tosi kauniina yms. Nykyään olen tyytyväinen etniseen taustaani.

Tahdoin villatakin, koska palelin yhtenä kesänä Turussa, sinänsä tavisjuttu, mutta oikein monta, nyt on itsetehtyjä ja ostettuja.

Ensin halusin olla poika, sitten noita ( Harry Pottereista ei ollut vielä tietokaan vaan Milla magia) ja myöhemmin vampyyri. 

Tahdoin olla avaruusmatkustaja veljen kanssa Marsissa.

Kirjoitimme kirjeitä jotka piilotettiin ullakolle: avataan vasta vuonna 2000, 60-luvulla.

Halusin jättimäisen sängyn, jonka laidalla on vessanpytty. Ajatuksena oli, että jos illalla ennen nukahtamista iskee pissahätä, ei tarvitse nousta sängystä pois vaan voi kieriä pytylle.

Sukulaislapsi halusi olla ikkuna, koska ei halunnut syödä ruokaansa loppuun. Ikkunoiden ei tarvitse syödä.