Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Olisin halunnut mansikanmakuisen penisilliinikuurin (kun valitettavasti en koskaan ollut kipeänä ;)) ja mustan ponin. No 25-vuotiaana sain elämäni ekan korvatulehduksen ja ihan tylsää aikuisten antibioottia,

Olisin halunnut asua kerrostalossa (meillä oli aika massiivinen omakotitalo) ja kaupan keksejä (äiti oli kotona, niin meillä kaikki aina leivottiin itse). Olin todella katkera siitä, että meillä ei ollut myöskään koskaan niitä Pirkan sitruunamuffineja tarjolla, nehän on aivan kamalia muttakun kavereillakin oli niitä tarjolla.

Lapsena toivoin että olisin viikonloppuaamuina saanut nukkua edes yhdeksään. Ei, vähintään kahdeksalta piti nousta ja avata verhot, jotta naapurit eivät ihmettelisi. En vieläkään tiedä mitä naapurit ihmettelisivät.

Jossain vaiheessa halusin hirveästi olla kuuro ja/tai mykkä, niin että minun ei tarvitsisi puhua vaan olisin saanut käyttää viittomakieltä kommunikoimiseen. Lainasin kirjastosta jopa kirjoja, joista opettelin salaa viittomia ja käytin niitä yksin ollessani.

Olisin niin halunnut pisamia (oiskohan ollut 5-6-luokkalaisena). Lopulta päätin tehdä sellaiset. Sekoitin vesiväristä sopivaa punertavanruskeaa väriä, otin sitä vanhaan hammasharjaan ja "spray"-tekniikalla roiskin siitä nenälleni ja poskilleni. Ei vissiin näyttänyt kovin aidolta, kun luokkakaverit kyselivät mitä kamalaa mun naamalleni on tapahtunut. Pokkana sanoin, että mulle vaan yhtäkkiä tuli pisamia. Jotka sitten lähtivät sateessa pois...

Päätin 5-vuotiaana, että vaihdan nimeni Riitta Sillanmäeksi. Oikea nimeni ei ole lähellekään ns "normisuomalainen", joten ajattelin miten coolia olisi olla nimikaimoja Ti-Ti Nallen Riitan kanssa. Sitä en enää muista, mistä tuo Sillanmäki tuli.

Vähän vanhempana halusin sitten lemmikiksi kilpikonnan. Kinusin sellaista vaikka kuinka monta vuotta, mutta äitini ei heltynyt lukuisista yrityksistä huolimatta. Keräilin sitten kaiken maailman tilpehööriä missä oli kilpikonnien kuvia tai mitkä olivat kilpikonnan muotoisia, ovat yhä tallessa :')

Lapseni halusi n. 4-5-vuotiaana peppuihin liittyviä asioita. :D Hän halusi, että jouluna ripustaisimme pieniä peppuja seinälle. Lisäksi piti saada peppupeitto, ilmeisesti sellainen jossa on pepun kuvia? Ei ihan auennut  minulle tämä fiksaatio.. Hän saikin sitten ystävältäni pienen virkatun pepun, jolla oli vaaleanpunaiset pikkarit.  Toinen toive oli mietintäriepu. Eli joku riepu, jonka alle voi mennä mietiskelemään. Minä sitten ompelin sen hänelle.

Tuberkuloosin, luin paljon ja jotenkin ajatus veren  yskimisestä pitsinenäliinaan kuulosti viehättävältä :D

Halusin naimisiin ensin lemmikkikanini, sitten pihan rakkaan kiipeilypuuni kanssa. Älkää kysykö.

Halusin myös reumatismin kun se kuullosti niin kivalta ja muuttaa saunaan, siis kerrostalon sähkösaunaan.

Toivoin jossain vaiheessa hirveästi, että lumi olisi eri väristä kuin valkoista. Toivoin, että sataisi todella monen värisiä lumihiutaleita ja että lumi olisi kauniin moniväristä tai että joka kerta kun sataa lunta, niin se olisi aina eri väristä kuin edellisellä kerralla. Ajattelin lumihankien pysyvän kauniin erivärisinä jos sataisi monen väristä lunta sen sijaan, että eri väriset lumet olisivat varmasti sekoittuneet ikävän väriseksi lumeksi.

Ketju on niin pitkä etten enää muista olenko jo tämän tänne kirjoittanut... Mutta siis n. 5-vuotiaana sain nerokkaan ajatuksen: voisin kasvattaa tukkani pitkäksi mopiksi joka olisi yhtä pitkä myös edestä. Sitten voisin leikata etupuolelle silmänaukot ja liikkua näin "suojassa ulkomaailmalta". Olin hurjan pettynyt kun tajusin että silmänaukkojen leikkaamisessa silmien alapuolinenkin osa hiuksista putoaisi pois.

Jälkikäteen olen pohtinut että kuinka sairas ajatus tämä on lapselta ollutkaan, että pitää olla naama peitossa jotta uskaltaa liikkua ulkona!

Suurin haaveeni lapsena oli päästä sirkukseen töihin, trapetsitaitelijaksi. Aina kun sirkus tuli omalle kylälle, niin olin ensimmäisenä fiilistelemässä ja ruinaamassa jotain hommia, esim.kikkareiden lapiointia yms. Vielä teininäkin unelmoin et joku päivä meen sirkukseen töihin😀

Ajattelin, että aikuisena rupean kulkuriksi joka kulkee paikasta toiseen, löydettyään mukavan paikan jää sinne asumaan kunnes taas haluaa jatkaa matkaa ja hankki ruokansa kalastamalla ja keräämällä metsästä sieniä, marjoja yms. Olisin ollut siis samanlainen kuin Muumien Nuyskamuikkunen, joka olisi aina mennyt ympäri maailmaa sinne, missä on kesä. Jossain vaiheessa totuus paljastui minulle, kun tajusin, että ei kulkurin elämä ole oikeasti niin mukavaa kuin luulin.

Jossain vaiheessa myös päätin, että etsin jostain Muumimaailman ja muutan sinne asumaan. Tarkoitan siis oikeaa Muumimaailmaa, ei Naatalin vastaavaa feikkiversiota. Oikean Muumimaailman ajattelin olevan Ruotsissa.

4-vuotias poikani haluaisi käyttää tyttöjen vaatteita ja että hänen nimensä olisi Kristiina :D .

Semmoisen hammastahnatuubin, merkkiä en muista, mistä painamalla tuli kolmea vai oliko se neljää eri väristä tahnaa harjalle. Iskä ei kuitenkaan ostanut, koska se oli kuulemma liian kallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun kaupassa ollessamme (uskoisin että olin 4-5 vuotias) itkin kun äiti ei suostunut ostamaan mulle jotain pakastevihanneksia (olisiko ollut just keittojuureksia?) en edes muista että minkä takia niitä niin kiihkeästi halusin 😂

Minä toivoin lapsena usein karkkipäivänä karkin sijaan pussillisen pakasteherneitä. Puolijäisinä ne sitten söin ja oli hyviä!

Itselläni oli himo pakastemaisseihin, kylminä söin myös ja olivat ihanan makuisia.

Nyt tulikin mielihalu lähteä hakemaan kaupasta maissipussukkaa!

Joskus kouluiässä suurin haaveeni oli kirjoituslipasto, jonne voisin piilottaa lukita päiväkirjani, kirjeeni ja muut salaiset juttuni, ettei yksi kiusaava kaveri lue niitä.

Esiteininä toivoin tosi paljon tv-shopissa myytävää verhokappatelinettä. Se oli muovinen, ja ajatus oli tehdä "miellettömiä" verhokoristeluita lambrequin tyyliin :) Lapsena ei käynyt mielessä se etteivät yliampuvat prameat verhot ehkä sovi pieneen kerrostaloasuntoon, taikka se että muovinen verholauta ei kestäisi käytännössä painavia kankaita.

Halusin myös jossain iässä semmoisen DYMO kirjoitusnauhan, jonka sainkin. Sillä sitten nimikoin lähes kaikki kodin esineet :D

Ammateista olisin halunnut etsiväksi. Olisin halunnut semmoiseen lapsietsiväporukkaan kuten Viisikko niin että olisimme saaneet porukalla lähteä kiertämään maata ja ratkaisemaan rikoksia. Jostain syystä minua ei ikinä rekrytoitu kyseiseen porukkaan, enkä välttämättä olisi kuitenkaan saanut lupaa lähteä matkustamaan yksin (vaikka äiti olisikin valmistanut laukkuun eväsleipiä!)

Halusin oman hevosen jolla lähden vaeltamaan ja olkapäälläni olisi papukaija.

Lapsena minun teki aina mieli imeskellä kosteaa keittiörättiä