Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Kirjoitin ala-asteella joululahjalistaankin pyynnön, että saisin asua pari viikkoa kerrostalossa (asuimme omakotitalossa). Minusta näytti, että kerrostalon lapsilla on aina paljon kavereita lähellä ja pihassa oli kiva leikkiä, samoin juosta kerrosten väliä. Semmoisesta perus 80-luvun lähiölapsuudesta haaveilin.

Olisin halunnut sairastua leukemiaan ja joutua sairaalaan. En ymmärrä lainkaan, että miksi toivoin sellaista, kun kumminkin tiesin kyseessä olevan vakavan sairauden ja pelkäsin kovasti kaikkea, mikä liittyi sairaaloihin ja lääkäreihin.

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut sairastua leukemiaan ja joutua sairaalaan. En ymmärrä lainkaan, että miksi toivoin sellaista, kun kumminkin tiesin kyseessä olevan vakavan sairauden ja pelkäsin kovasti kaikkea, mikä liittyi sairaaloihin ja lääkäreihin.

Voisiko olla, että leukemiaa sairastavia lapsia oli jossain näkemissäsi leffoissa/sarjoissa, ja se oli jotenkin jännittävän dramaattista? Mulla oli varmaan sama syy tuossa umpisuolentulehduksessa.

Olisin halunnut päiväkoti-ikäisenä matkustaa junan tupakkavaunussa koska pidin tupakan hajusta todella paljon! Äitini ei siihen kuitenkaan jostain kumman syystä suostunut

Olisin halunnut vaihtaa nimeni Sirpaksi. Minulla on ihan ookoo, perinteinen kansainvälinen nimi (esim. Laura tai Isabella), mutta ai että vihasin/vihaan sitä. Sirpassa oli ytyä. Viitisen vuotta älläsin nimenvaihtoa, mutta kummasti se vaan jäi. 

Näin jälkikäteen mietittynä ihmettelen, että mitähän hemmettiä. 

Pyysin usein että isä täyttää omakotitalon kellarin vedellä, ihan omat isot uima-altaat. Olisin sukellellut huoneesta toiseen.

Halusin pahvilaatikon, että voin nukkua siinä. Huoneessani oli kerrossänky ja tavallinen iso sänky ihan minua varten, mutta minä nukuin kuukausia rikkinäisessä pahvilaatikossa...

Keltainen urheiluauto, oli tullut pelattua liikaa gran turismoa.

Olla mafioso. Näin monet unet siitä kun olin 10v tyttönen.

Syylän sormeen ! Kaverilla oli ja oli kiva näprätä sitä syylää kun käveltiin käsikädessä pikkuisina. Ei tarttunut vaikka hinkattiin sormia vastakkain. 243

Ajattelin, että ostan aikuisena omakotalon, täytän sen vedellä ja hänkin sinne kaloja ja kilpikonnia. Unelmoin, että uin siellä niiden seassa ja että otan ihmisiltä maksun, että he saavat katsoa ikkunoista sisään kun minä uin ja sukeltajien siellä kalojen ja kilpikonnien seassa. Jotenkin kummasti myös ajattelin, että merivedessä ja makeassa vedessä elävät kalat pystyvät elämään siellä keskenään samassa vedessä keskenään ilman ongelmaa.

Olen syntynyt 60-luvulla.

Halusin Aku Ankan  Tiku ja Taku-metsään. Oravien metsässä oli kauniita sileärunkoisia puita ja lyhyttä nurmikkoa, toisin kuin oikeassa metsässä, jossa oli risuja, hämärää, mättäitä ja synkkäoksaisia kuusia. Näytin äidille Aku-lehden kuvaa ja tinkasin, miksemme mene heti  tuonne Tiku ja Taku-metsään.

Äiti joutui lopulta piilottamaan lehden. 

Lisäksi halusin norsun poikasen, en tietenkään aikuista norsua, eihän toki! Eihän se olisi mahtunut tupaankaan mutta poikanen! Niin pieni ja kiva lemmikki,  olisi voinut nukkua leivinuunin edessä yöt ja olisin tietysti ratsastanut sillä. (Norsujen törähdyksistä muuten luulin, että ne ovat sellaisia uljaita trumpettimaisia ääniä).

70-luvun alkupuolella  laulaja Markku  Aro oli sen ajan tyylin kerroksittain leikatussa kampauksessaan niin soman näköinen, että otin hänet ilmanmuuta lemmikikseni. Kuvittelin k.o. artistin noin kymmensenttiseksi hahmoksi, joka kulki taskussani. Puhelimme kaikenlaista ja seikkalimme pihassamme olevalla kalliolla. Jos tuli vaarallinen paikka, sujautin muille jostain syystä näkymättömän ja kuulumattoman Markun takaisin taskuun. 

  Halusin myös samanlaiset nököhampaat kuin, Peppiä näytelleellä Inger Nilssonilla oli.

Kadehdin myös äidin tekohampaita: Ei olisi tarvinnut pelätä reikiä!  Vannoin myös aikuiseksi tultuani ostavani hapankorppuja ja banaaneja niin paljon kuin yksin jaksaisin syödä. 

   Reaalitodellisuus on vielä näin yli viisikymmenvuotiaanakin melkoisen työlästä.

Halusin karkkitehtaaseen uusien karkkien koemaistajaksi, koska ajattelin, että sellaisessa tehtaassa keksitään koko ajan uusia karkkilaatuja. Minä olisin sitten maistellut niitä ja vain niitä karkkeja olisi valmistettu, joista minä tykkään. Olisin saanut siis syödä päivät pitkät pelkkiä karkkeja. Tämä ei tosin taida niin kovin erikoinen haave lapsella olla.

Lapsena sitten ajattelin myös, että aikuisena syön vain karkkeja ja juon vain limsaa. No nyt aikuisena tiedän, että ei se onnistuisi., koska ainakin minun elimistöni selvästi vaatii kunnon ruokaa ja juomaksi muutakin kuin limsaa. Vain karkkia syömällä saisi pelkän huonon olon ilman että nälkä lähtee kunnolla eikä limsa vie janoa toisin kuin vesi.

Lapsenlapsi halusi säkkituolin ja ergonomisesti muotoillun tyynyn 8 v lahjaksi

Haaveilin kovakantisesta kansiosta, jossa säilyttäisin laskujani. Olisi taskut erikseen maksamattomille ja maksetuille laskuille ja ehkä kolmas erilaisille sopimuksille, vaikka puhelinliittymille. Äitilläni oli, katselin aina ihaillen vierestä kun hän maksoi laskuja. Halusin myös lompakon jossa olisi hirveästi kortteja, vaikka kanta-asiakaskortteja ja kirjastokortti tms. Äitillä oli tämäkin. Nyt mulla on molemmat, saavutin unelmani.

Halusin ottaa lemmikkieläimiksi villieläimiä kuten suden, hirven ja oravia. Hirven selässä olisin ratsastanut kaikkialle ja susi taas olisi varmistanut sen, että muut lapset eivät olisi enää uskaltaneet kiusata minua.

Siis mulla oli tuo sama, mitä joku kirjoitti, että olisin halunnut asua kerrostalossa! Koulukaveri asui ja minusta se oli silloin ihan sairaan siistiä 😀

En oo vieläkään asunut kerrostalossa koskaan, tosin olen nyt tyytyväinen elämääni omakotitalossa ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on kertonut, että lapsena halusi tosi kovasti tarrakirjoittimen. Saikin sellaisen lopulta lahjaksi ja merkkasi sillä melkein kaikki huoneessaan olevat tavarat mitä pystyi ja kaikkea muutakin pitkin taloa. Mitäköhän ap olisi tehnyt jos toive olisikin toteutunut ja olisikin saanut kopiokoneen lapsena :D

Minäkin halusin sellaisen kohokirjoittimen joka painoi kirjaimet sellaiseen muovinauhaan. Sain sen joululahjaksi ja merkkasin ja nimikoin kaikkien tavarat joulun pyhinä. Harmitti kun ne mukana tulleet matskut loppui ihan alkuunsa.

Minäpäs olen halunnut tuon vielä aikuisenakin :D käsialani on huono ja tykkään järjestyksestä, olisi ihanaa laittaa keittiön kaappi ja purkit järjestykseen tuolla tarravehkeellä.

Eivät maksa montaa kymppiä. Nykyään niihin saa ihan kivoja nauhoja. Saa siis hienotkin merkkaukset tehtyä.

Olen itselleni ostanut 😃

Lapsena en saanut.

Suurin haaveeni oli joskus 1-2 luokalla saada häntälakki. Sellainen karvalakki jossa on eläimen häntä takana ylhäällä.

En saanut. Sen sijaan sain sellaisen ajokoiran korvia muistuttavan korvaläppämallin, jossa lakin päällyspuoli oli nahkaa. Karvaa oli siinä läppien sisäpuolella ja etuosan lipan sisäpuolella. Siinä oli ylhäällä oikein nappi koristeena. Vihasin sitä lakkia.

Varhaisteininä halusin lastenkotiin, koska en kestänyt vanhempien kesikinäistä kaunaisuutta ja jatkuvaa riitelyä. Siellä olisi saanut olla rauhassa.

Minä perustin kaupan. Keräsin kaikki mahdolliset pahvi- ja paperipakkaukset ja säilyketölkit ja perustin kaupan. Sille sopi hyvin n. kuuden neliön pihavaja - maalla kun asuttiin. Kun lähdin sitten isompana opiskelemaan kaupallista alaa kaupunkiin, naapurin tyttö haki kauppani isänsä kanssa hevoskyydillä itselleen. Tuo puodin pitäminen oli elämäni ihaninta aikaa, mutta kaupan pidossa maalla on omat riskinsä. Leipäni olen tienannut asiantuntijatehtävissä. Tuosta kaupanpidosta on jo 50 vuotta.