Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Olisin halunnut olla sika. Köytin tyynyjä ym. Ympärilleni, jotta näyttäisin paksummalta ja makoilin lattialla. Joskus pakotin äidin mukaan tähän leikkiin juttelemaan sian kanssa :D

Halusin kuolla, koska ajattelin, että silloin sieluni voisi leijailla täällä maan päällä näkymättömänä katselemassa ja kuuntelemassa, kuinka kaikki surisivat minua, itkisivät kuolemani takia ja puhuisivat keskenään, että "Voi kun olisimme olleet hänelle kilttejä, mutta nyt on liian myöhäistä pyytää anteeksi häneltä julmuuttamme". Olin siis kiusattu, hyljeksitty ja melko vähän aikuisten huomiota saanut lapsi eli tavallaan olin näkymätön lapsi, koska olin niin kiltti ja hiljainen enkä hakenut huomiota metelöimällä ja häiriköimällä. Ajattelin, että kuoltuani ihmiset olisivat viimeinen ymmärtäneet arvoni ja kaikkein parasta mielestäni olisi ollut, jos minut olisi tapettu.

Vierailija kirjoitti:

Halusin että nimekseni vaihdettaisiin Marianne, en tiedä miksi. Huusin ja kiukuttelin tätä pitkän aikaa kun vanhemmat sanoivat että se ei käy. Lisäksi vaadin heitä kutsumaan minua Marianneksi. En muista kauanko tätä pelleilyä kesti, varmaan jotain muutamia päiviä. On kuitenkin jäänyt hyvin mieleen.

Siitäpä tilaamaan. :-) Eikä edes maksa paljoa.

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/1729/dgxmd/Dymo-Omega-kohokirjo…

Vierailija kirjoitti:

Katselin sohvassa päätä roikottaen kun kaikki oli ylösalaisin ja peilinkin kautta katselin ja kuvittelin, miten kivaa olisi jos koko maailma kääntyisi ylösalaisin ja voisin kävellä katossa.

Mulla oli tämä sama! 😄

Haaveilin myös jäätelöstä, joka ei loppuisi koskaan.

en nyt tiedä oliko tämä haave vai kuvitelma, mutta ajattelin usein kuinka mukavaa olisi jos kaikki peittyisi veden alle. voisi uida huoneesta toiseen, puiden latvojen seassa jne.

oikea haaveeni jo alaasteelta lähtien että halusin muuttaa jonnekin vuorille ja elää erakkona ilman ihmisiä.

Minulla ja sisaruksillani oli lapsena kesäisin kotimme pihassa teltta, jossa olimme päivällä ja joskus nukuimme siellä yötäkin. Minä olin kuitenkin kaikista innokkain teltassa olija ja olisin halunnut asua siellä ympäri vuoden tai edes kesät. Jostain syystä vanhemmat eivät suostuneet siihen. Ajattelin sitten, että aikuisena asun ympäri vuoden teltassa esim. jossain puistossa, mutta nyt se ei enää tunnu niin kiehtovalta eikä se taitaisi edes olla mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja sisaruksillani oli lapsena kesäisin kotimme pihassa teltta, jossa olimme päivällä ja joskus nukuimme siellä yötäkin. Minä olin kuitenkin kaikista innokkain teltassa olija ja olisin halunnut asua siellä ympäri vuoden tai edes kesät. Jostain syystä vanhemmat eivät suostuneet siihen. Ajattelin sitten, että aikuisena asun ympäri vuoden teltassa esim. jossain puistossa, mutta nyt se ei enää tunnu niin kiehtovalta eikä se taitaisi edes olla mahdollista.

Toinen haaveeni oli, että aikuisena minulla olisi auto ja asuntovaunu, jossa asuisin. Ajattelin, että olisi hienoa ajaa autolla asuntovaunu perässä ympäri maailmaa, pysähtyä välillä johonkin missä sitten asuisin siellä asuntovaunussa ja kun sitten kyllästyisin muutaman viikon kuluttua asumaan siellä, niin jatkaisin vain matkaa ja pysähtyisin sitten taas jossain toisaalla. Toisin kuitenkin kävi. Sen sijaan että olisin paikasta toiseen matkaava jonkinlainen kulkuri niin olenkin oikeasti melko "paikkauskollinen" sielu, eli jos viihdyn jossain paikassa missä asun, niin haluan asua siellä mahdollisimman pitkään sen sijaan että muuttaisin koko ajan paikasta toiseen.

Toivoin että minua olisi lyöty kotona ja opettaja olisi huomannut mustelmani ja meidät olisi otettu huostaan johonkin ystävälliseen perheeseen. Oli vanhemmilla vähän tulehtuneet välit siihen aikaan.

Norsun, jonka kanssa olisin asunut talossa.

Olisin myös halunnut olla tummaihoinen ja että nimeni olisi ollut Jonna.

Mikään näistä ei toteutunut.

Halusin joskus ekaluokkalaisena diabeteksen, koska naapuriluokan tytön verensokereiden mittailut aina ennen iltapäiväkerhon välipalaa näyttivät niin mielenkiintoisilta. Luojan kiitos minulla ei ole eikä toivottavasti koskaan tule olemaankaan diabetesta.

Muistan lukeneeni joskus Hevostyttö sarjakuvia lapsena ja olin hieman hevoshullu. Sarjakuvan päähahmo tytöllä oli hevonen jolle sattui jotain ja sitten tyttö masentui ja riutui niin paljon että joutui pyörätuoliin koska ei syönyt tarpeeksi ja laihtui sen takia. Sen takia lapsena sitten halusin että masennun jotta laihtuisin myös, olen aina ollut ylipainoinen ja lapsena se oli rankkaa, en todellakaan tajunnut millaista on masennus kunnes itse sitten teini-iässä sen sain koulukiusaamisen johdosta. Ei ollut mitään hupia elää henkisesti puoli eläväisenä vuosikaudet ja niin painoonhan se vaikutti ihan päinvastaisesti eli lihoin vaan entisestään. Onneksi nykyään on helpompaa enkä sairasta masennusta enään. Tosin tuo lapsuuden toive oli kyllä ihan älytön kun sitä nyt miettii. Ajattelin asiaa siis vain mielessäni mutten tietenkään tiennyt miten sellaisen oikeasti saisi.

Olisin halunnut olla suippokorvainen haltia ja osata taikoa. Sittenkin, kun jo ymmärsin ettei haltioita ja taikuutta ole olemassakaan, pitkään viihdytin itseäni elämällä fantasiamaailmoissani, jossa olin metsähaltijamaagi Gwenfhyvar ja seikkailin etsien vanhoja taikakirjoja hautaholveista, puolustamassa taioillani haltioiden kotimetsää ilkeiltä ihmisiltä jne.

Lapsena minun silloinen paras kaverini kävi pyhäkoulussa ja minusta se kuulosti niin kiehtovalta että olisin halunnut mennä myös sinne. En siis tiennyt mitä pyhäkoulu tarkoittaa.

En päässyt sinne koskaan.

Halusin sellaisen lasipallon, jonka sisällä on jotain värikästä. Tiedättehän, lasinpuhaltajan tekemän. En saanut lapsena,mutta nelikymppisenä sitten ostin itselleni sellaisen Fiskarsista. On keittiön pöydällä ja ihailen ja pidän sitä kädessä joka päivä :) Naapurin lapsi yritti vinkua sitä itselleen moneen otteeseen. Tuli näemmä sama fiksaatio. En antanut.

Halusin muuttua tytöksi ja nykyäänkin vielä partaa ajaessa joskus mietin miten helppoa naisilla on koska meillä on akkavalta sisarussarjassa ja oon ainoa miespuolinen.:-) T: M25

Vierailija kirjoitti:

Halusin sellaisen lasipallon, jonka sisällä on jotain värikästä. Tiedättehän, lasinpuhaltajan tekemän. En saanut lapsena,mutta nelikymppisenä sitten ostin itselleni sellaisen Fiskarsista. On keittiön pöydällä ja ihailen ja pidän sitä kädessä joka päivä :) Naapurin lapsi yritti vinkua sitä itselleen moneen otteeseen. Tuli näemmä sama fiksaatio. En antanut.

Pyydätkö naapurin lapsia katsomaan outoa lasipalloasi...?

Mitä muuta puuhailet ?

Luin lapsena jostain kirjasta kuinka tyttö löysi täydellisen soikilon valkoisen kiven. Kävelin kesät rannoilla sitä etsien. Myöhemmin tajusin, ettei sellaisia Suomessa ole. Meidän mökkiranta oli kalliota ja hiekkaa. Suomi on täynnä röpöläisiä rumia kiviä.

Olenkin löytänyt niitä reissatessa ympäri maailmaa ja tuonut aina vähintään yhden mukanani!

-Jäätelökone. Kuvittelin, että jäätelön teko jäätelökonella onnistuu suunnilleen niin, että vain työntää haluamansa hedelmän koneeseen niin tuloksena on sen makuinen jäätelö ilman mitään muita aineksia. :) Vasta 13-vuotiaana sain tietää, että miten kone ihan oikeasti toimii.

-Rikkaimuri. Lapsuuden ystäväni kotona oli rikkaimuri jota suuresti kadehdin.

Olisin halunnut ala-asteella asua koulussani. Kun muut olisivat lähteneet kotiin, niin minä olisin jäänyt kouluun yksin, jolloin olisin voinut seikkailla siellä yksin ja käydä ihan missä haluan ilman, että kukaan estää tai on näkemässä, mitä teen. Ajattelin, että ruokalan työntekijät olisivat jättäneet minulle sinne ruokaa syötäväksi. Ajattelin myös, että kun olen aikuinen, niin minulla on niin paljon rahaa, että minulla olisi varaa ostaa koulu kodikseni ja että se olisi ollut ihan sellaisenaan kotini. Sinne olisi siis jätetty kaikki tavaratkin paikoilleen, kun muut ihmiset (oppilaat, opettajat jne.) olisivat lähteneet sieltä pois minun muuttaessani sieltä pois.

Nyt kun tämä muisto tuli mieleen, niin oikeastaan olisi jännittävää pystyä palamaan ajassa taaksepäin 1990-luvulle ja päästä tutkimaan koulua, että minkälainen se olisi minusta nyt aikuisena ja miltä tuntuisi päästä tutkimaan sitä, mutta silloin ala-asteella minulla olisi taatusti tullut siellä kovasti koti-ikävä ja olisin alkanut itkemään siellä yksin, jos olisin tosiaan joutunut asumaan siellä yksin.

Tytär halusi joskus eskRi-ikäisenä vapputorilta kamalat tekotissit! Ei saanut.