Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Lapsena elin parasta aikaa, nyt aikuisuus on ollut yhtä

helvettiä ja jatkuu hautaan saakka tällaisena.

Lapsena aina haaveilin siitä että osaisin lentää. 

Samalla minulla oli aivan pirunmoinen korkean paikan kammo niin sikäli aika huvittavaa että haaveilin lentämisestä :D

Vierailija kirjoitti:

Teininä halusin vahingoittaa itseäni muiden nähden. johtuu vuosien kiusaamisesta ja vieläkin olen kieroutunut.

Juuri niinkuin minäkin yläasteikäisenä. Lopulta meninkin toteuttamaan sen ja sehän vain pahensi asioita: Mua pidettiin sitten vain mielisairaana ja nämä kiusaajat ajattelevat tyyliin että eihän mua mikään kiusaaminen haittaa kun telon itsekin itseäni.

Luin sängyssä pimeässä kirjaa, koska halusin silmälasit. Ja etukisko hammasraudat. 

Oma tyttäreni on varsinkin pienemänä ollut keräilemässä milloin mitäkin, mm. herätyskelloja... :D

Ja Espanjassa saivat hiukan matkarahaa, ja hänen oli pakko ostaa suihkepullo, jolla sitten suihkutteli kaikkea mahdollista kadulla, kun me vanhemmat ja vanhempi sisarus nautimme virvokkeita kahvilassa... Ikää neidillä taisi olla tuolloin 7v?

Esipuberteetissa olisin halunnut että kaikki maailman ihmiset katoaisivat (väliaikaisesti riittää) koska sitten kehtaisin lukea pornolehtiä kun kukaan ei voisi nähdä.  Saatoin olla hitusen neuroottinen penikka. XD

Katselin sohvassa päätä roikottaen kun kaikki oli ylösalaisin ja peilinkin kautta katselin ja kuvittelin, miten kivaa olisi jos koko maailma kääntyisi ylösalaisin ja voisin kävellä katossa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena aina haaveilin siitä että osaisin lentää. 

Samalla minulla oli aivan pirunmoinen korkean paikan kammo niin sikäli aika huvittavaa että haaveilin lentämisestä :D

Minäkin haaveilin tästä. Toivoin että ihmisellä olisi siivet selässä niin pääsisi nopeasti kouluun. Ajattelin jo että taivaalla tulee varmasti ruuhkaa kun kaikki lentävät ristiin rastiin.

Toinen mistä haaveilin oli teleporttaus. Sormia napsauttamalla pääsisi paikasta toiseen. Kätevää ja nopeaa.

Oma 7-v. toivoi viime jouluna joulupukilta teippiä 🙂 siis sellasta tavallista kirkasta teippiä.

Olisin halunnut sellaisen pienen ,pienen helikopterin ,jolla olisin voinut lentää minne vain, lisäksi halusin silmälasit ( sain 9vuotiaana) ja tumman viininpunaisen kumipallon halk vajaa20 cm,koska sellainen oli koulussa.En saanut.Tämä kaikki 50-60 luvun alussa.

Vieläkin se mini helikopteri olisi kätevä.

Minä olisin kovasti halunnut oman piirtoheittimen. Pettymys oli kova, kun en sitä saanut.

Halusin lemmikiksi yksisarvisen ja luettuani keijuista olisin halunnut muuttua sellaiseksi (koska olivat niin kiehtovia ja kauniita) ja elellä vehreissä metsissä.

Halusin myös oman reen ja rekikoiriksi Nelli ja Melli nimiset Huskyt.

R-vika olisi myös ollut pienestä minusta todella siisti omata. =D

Halusin Roope-sedän lailla valtavan ison rahasäiliön, jossa olisi niin paljon rahaa, että niissä voisi uida. En olisi siis ostanut rahoilla mitään, olisin vain uinut niissä. Sittemmin tajusin, että se taitaa olla fyysisesti mahdotonta.

Halusin oma yhdistetyn huvipuiston ja eläintarhan, joissa vain minä saisin käydä asiakkaana. Mietin, että kuinka kivaa olisi joka päivä kierrellä siellä joka päivä, katsella häkeissä olevia eläimiä, käydä huvipuiston laitteissa ja syödä koko ajan herkkuja.

Yksi aikuisuuteen asti minulla ollut toive oli, että voisin syödä joka päivä vain pizzaa. En kuitenkaan syö, koska se olisi varmasti liian epäterveellistä ja loppujen lopuksi siihen taitaisi kyllästyä.

Possun, siilin. Pidin juuri noista eläimistä kovasti, ja taisin jauhaa asiasta aika paljon...

Näin lapsena Helen Kelleristä kertovan piirretyn, ja minusta hänen kehitystarinansa oli ihmeellisen upea. Aloin sitten toivoa, kuinka itsekin kuuroutuisin ja sokeutuisin, mutta opettelisin siitä huolimatta ahkerasti tekemään kaikkea hienoa ja minua ihailtaisiin. Kerroin ajatuksistani äidillekin, joka suuttui ja sanoi että tuollaisia ei saa koskaan toivoa.

Noin 8-vuotiaana halusin kovasti oman jousipyssyn ja opetella ampumaan sillä kunnolla, mutta syystä tai toisesta en saanut.

Mä en viitsi tarkistaa olenko kirjoittanut joskus aikaisemmin, mutta muistan, että mietin kuinka voisi olla kivaa olla pyörätuolissa. Älkää nyt kivittäkö, olin varmaan joku alle 6v. Näin dokumentin, jostain vammaisesta lapsesta, joka oli pyörätuolissa ja en tajua miksi, mutta jotenkin vaan ajattelin että mäkin haluaisin olla tuolla tavalla istumassa tuolissa ja passattvissa. En tietenkään ajatellut sitä, että olisko se kivaa jos olisi pysyvää ja muutenkaan tajunnut ollenkaan kuinka älytöntä tuo ajattelu muutenkin oli.

Halusin kuullakseni shetlanninponin, jolle suunnittelin remontoivani oman tallin rivitalomme varastoon. Olin ihan liian iso ratsastamaan sellaisella, mutta olisin vain halunnut pitää sitä lemmikkinä. Piirsin tallia satoja kertoja ja esittelin suunnitelmia vanhemmilleni, mutta ihme kyllä he eivät innostuneet asiasta.

Piirtoheitin sekä erilaiset vammat ja sairaudet ovat näköjään tosi suosittuja toiveita :D.

Halusin alle kouluikäisenä pienen oikean marakatin pennun. Näin sellaisen Peppi Pitkätossulla ohjelmassa ja se oli aina toiveeni kun kysyttiin syntymäpäivä- ja joululahjaa. En saanut sitä koskaan. Vanhempien mielestä Suomessa oli sille liian kylmää. Sain kyllä sitten koiran ja kissan pennun ja kaksi kania. Ne olivatkin  rakkaita.

Olisin halunnut lapsena isot etuhampaat niinkuin naapurin Paulalla oli. Paula oli jo melkein aikuinen.