Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)
Lapsethan saavat aina outoja päähänpistoja, muistatko omasta lapsuudestasi että halusit jotain outoa? Tai mitä oma lapsesi tai joku tuntemasi lapsi on halunnut?
Itse halusin joskus ala-asteikäisenä kopiokoneen. Joskus harvoin koulussa sitä pääsi käyttämään ja kirjastossakin sellainen oli. Minusta se oli aivan mahtava laite ja olisin halunnut sellaisen itsellenikin. Tätä kesti vuosia ja haaveilin, että aikuisena sitten ostan itselleni kopiokoneen. Kaikista parasta on, että tajusin itsekin etten sillä mitään tee, koska todella harvoin tuli kopioitua mitään. Mutta sellaisen olisin halunnut. :D
Kertokaa lisää!
Kommentit (1192)
Halusin että vaihedetaan puhekieli kotona ruotsiin, vaikka kukaan perheestä ei osannut sanaakaan ko. Kieltä. Olis tullu hiljaista.
Lisäksi halusin tekoälykkään robotin, sellaisia kuin Galactika sarjassa oli. Aloitin jo rakentamaan sitä pellistä, mutta homma tyssäs kun en osannut rakentaa sille sitä tekoälyä.
Nämä siis -70 luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin ponin. Perustelinkin tämän toiveeni sillä, että meillähän oli 2000 m2 tontti, joten helposti talli olisi mahtunut pihan perälle. Ja lupasin TOTTAKAI hoitaa ponin täysin yksin. Ponitoive eli melkoisen pitkään. Ikää taisi olla 5-9 vuotta.
Tämä ei ole pätkääkään outo. Pikemminkin on vaikeaa löytää tyttölasta (ainakin vielä 70-80 -luvull), joka ei olisi halunnut hevosta/ponia.
Siskoni haaveili pikkutyttönä, että kotiseudullemme olisi tullut valtava tulva. Sitten olisi kuulemma ollut kiva seilata tulvivilla kaduilla esimerkiksi irronneen oven päällä. Onneksi tämäkään toive ei toteutunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin ponin. Perustelinkin tämän toiveeni sillä, että meillähän oli 2000 m2 tontti, joten helposti talli olisi mahtunut pihan perälle. Ja lupasin TOTTAKAI hoitaa ponin täysin yksin. Ponitoive eli melkoisen pitkään. Ikää taisi olla 5-9 vuotta.
Tämä ei ole pätkääkään outo. Pikemminkin on vaikeaa löytää tyttölasta (ainakin vielä 70-80 -luvull), joka ei olisi halunnut hevosta/ponia.
Totta. Tyttären mielestä poni olis mahtunut oikein mainiosti parvekkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Halusin että nimekseni vaihdettaisiin Marianne, en tiedä miksi. Huusin ja kiukuttelin tätä pitkän aikaa kun vanhemmat sanoivat että se ei käy. Lisäksi vaadin heitä kutsumaan minua Marianneksi. En muista kauanko tätä pelleilyä kesti, varmaan jotain muutamia päiviä. On kuitenkin jäänyt hyvin mieleen.
Minä mietin ihan hiljaa mielessäni, mutta vuosia, että sukunimeni pitäisi olla Järnefelt. Etunimeni alkaa J-kirjaimella, ja mielestäni Järnefelt olisi ollut paljon sointuvampi ja kivempi ja hienompi kuin tavallinen, tympeä sukunimeni. Tiedostin, että asiaan ei auttaisi muu kuin mennä naimisiin kyseiseen sukuun kuuluvan miehen kanssa.
Tätä ei koskaan tapahtunut, mutta ihanan miehen nain silti :D
Vierailija kirjoitti:
Siskoni haaveili pikkutyttönä, että kotiseudullemme olisi tullut valtava tulva. Sitten olisi kuulemma ollut kiva seilata tulvivilla kaduilla esimerkiksi irronneen oven päällä. Onneksi tämäkään toive ei toteutunut.
Tästä muistinkin, että mä olisin halunnut, että olis tullut joku kauhea lumimyrsky, niin että talotkin olis hautautuneet lumeen. Mulla oli varmaan jostain kirjasta tai ohjelmasta, joku idyllinen kuva päässäni, miten tunnelmallista olisi ollut olla jumiutuneena sisälle lumimyrskyn takia :D
Minä halusin silmälasit, murtuneen tai edes nyrjähtäneen jalan ja anoreksian. Onneksi sain vain silmälasit :D
Lisäksi ajattelin joskus, että olisi siistiä, jos minulla olisi autismi tai mutismi.
Vierailija kirjoitti:
Halusin hammasraudat ja lasisilmän. Kadehdin serkun lasisilmää, se oli jotenkin kiehtova.
Minä halusin tekohampaat, koska olin kovin fiksoitunut mummoni tekareihin :D Halusin myös lemmikiksi dieselveturin. Kumpaakaan en yllätys yllätys saanut :D
Halusin kirahvin. En tiedä miten ajattelin sen olevan hyvä lemmikki kerrostaloasunnossa. Halusin myös aikuisena olla punasilmäinen poliisi. Mikään näistä ei ole toteutunut :(
Halusin tulla pop-staraksi. Minä, joka olin niin ujo, etten musiikkitunnilla edes uskaltanut laulaa ääneen.
Kuvittelin, että meillä olisi tyttöbändi joka olisi koottu meidän luokan parhaista laulajista (plus minä) ja yksityiskoneella lennettäisiin keikalta toiselle. Oltaisiin ihailtuja ja cooleja. Kuvitelmissa minulle oli aina päällä yksi oranssi lempipaitani.
Halusin että toinen jalkani amputoitaisiin ja saisin tekojalan, koska vaarillanikin oli. Näin aikuisena olen eri mieltä, jännittävää kyllä.
Unelmoin jalkani murtumisesta, ihan vain kipsin takia. Voi sitä kateuden määrää kun kaverini kaatui pyörällä ja sai PINKIN kipsin. Nyyh. Aina unelmoin kuinka kaikki luokan komeat pojat sitten kirjoittavat nimensä siihen tussilla.
Halusin myös nukkua sängyn vieressä patjalla. Syytä en tiedä, nukuin näin yli vuoden 😂 Sitten halusin sellaisen "vahaleimasimen" (?), siis että kaadetaan sellaista sulaa vahaa vaikka kirjekuoren päälle ja leimataan se kiinni ja annetaan kuivua. En osaa selittää. Unelmoin tästä kuitenkin useamman vuoden.
Enää ei mitenkään omituinen asia, mutta silloin 80-luvulla kyllä! Olen supisuomalainen blondi ja pienenä kikkarapäänä olin saanut päähänpiston, että haluan mustaihoisen barbie-nuken!! Ei siihen aikaan sellaisia myyty ainakaan Suomessa. Vieläkin pidän tummaihoisia niin kauniina!
Halusin 2 vuotta putkeen - siis joskus 5-6 vuotiaana suunnilleen - että sukunimeni olisi ollut Blomberg. Ei mitään muistikuvaa mistä olisin edes tuon repäissyt, mutta äitini muistaa selvästi kuinka olin suuttunut verisesti mikäli joku oli käyttänyt oikeaa sukunimeämme. Kirjoitin myös koulussa kaikkiin kokeisiin yms lappuihin sukunimekseni Blomberg. Kirjoittelin myös tarinoita siitä, kuinka perheeni ei ole varmasti oikea perheeni, ja kuinka jossain asuu varmasti Blombergit joiden kadonnut lapsi olen, ja unelmissani joskus Blombergit tulivat kotini ovelle ja hakivat minut sieltä. Huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole pätkääkään outo. Pikemminkin on vaikeaa löytää tyttölasta (ainakin vielä 70-80 -luvull), joka ei olisi halunnut hevosta/ponia;
En ole ikinä halunnut kumpaakaan 👋🏼
Halusin, että nimeni olisi ollut Tiina Kukkonen-Kanala. Oli mielestäni hienoin nimi, jonka keksin. Suunnittelin silloin, että kun tulen aikuiseksi, muutan nimeni Tiina Kukkoseksi ja etsin itselleni miehen, jonka sukunimi on Kanala. Niin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni haaveili pikkutyttönä, että kotiseudullemme olisi tullut valtava tulva. Sitten olisi kuulemma ollut kiva seilata tulvivilla kaduilla esimerkiksi irronneen oven päällä. Onneksi tämäkään toive ei toteutunut.
Tästä muistinkin, että mä olisin halunnut, että olis tullut joku kauhea lumimyrsky, niin että talotkin olis hautautuneet lumeen. Mulla oli varmaan jostain kirjasta tai ohjelmasta, joku idyllinen kuva päässäni, miten tunnelmallista olisi ollut olla jumiutuneena sisälle lumimyrskyn takia :D
Joo, talosta taloon kaivettu sellaisia lumiluolia. Tuollaisesta kai sitä lapsena haaveili. :D
Vierailija kirjoitti:
Unelmoin jalkani murtumisesta, ihan vain kipsin takia. Voi sitä kateuden määrää kun kaverini kaatui pyörällä ja sai PINKIN kipsin. Nyyh. Aina unelmoin kuinka kaikki luokan komeat pojat sitten kirjoittavat nimensä siihen tussilla.
Halusin myös nukkua sängyn vieressä patjalla. Syytä en tiedä, nukuin näin yli vuoden 😂 Sitten halusin sellaisen "vahaleimasimen" (?), siis että kaadetaan sellaista sulaa vahaa vaikka kirjekuoren päälle ja leimataan se kiinni ja annetaan kuivua. En osaa selittää. Unelmoin tästä kuitenkin useamman vuoden.
Tarkotat varmaan sellasta millä tehdään sinetti kirjekuoreen. Mäkin olisin halunnut sellaisen ja kun näin aikuisena pakkauksen, jossa oli vahapötkylä ja leimasin, jossain Suomalaisen kirjakaupan alelaarissa, oli ihan hirveä hinku ostaa se, vaikka tiesin, etten tee sillä mitään. En sitten ostanut, kun ei minimaalinen budjettini antanut myöden :D
Olisin halunnut mikrofonin, että olisin voinut leikkiä laulajaa. Kerhossa sitten askartelinkin sellaisen, kun sai askarrella mitä vain.