Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Halusin hammasraudat ja lasisilmän. Kadehdin serkun lasisilmää, se oli jotenkin kiehtova.

Minä halusin lampaan. Oli kyllä pettymys kun en saanut kuin koiran.

Monenlaistahan sitä lapsena halusi, mutta mitähän outoa olisi halunnut...

No halusin yhteen väliin, että olisin ollut allerginen edes jollekin. Oli jotenkin kadehdittavaa, että kaveri sai välipalaksi muuta kuin appelsiinia. Enää ei ole harmittanut vuosiin ja kiitollinen olen, että omat lapset on ilman allergioita.

Halusin myös silmälaseja. Ihan vaan ku ne olisi ollut kivat. Nooooo. Aikuisena sain ja tykkään. En missään nimessä halua mennä esim. laserointiin, että pärjäisin ilman laseja.

Sitten minulla ei koskaan ollut kipsiä lapsena. Se harmitti myös :D

Ja sitten sitä jotenkin toivoi, että olisi ollut puoliorpo tai täysin orpo, kuten monet piirrettyjen sankarit aina on. Jep. Sanomatta selvää, että ei harmita nykyään kolmevitosena, että molemmat vanhemmat elää edelleen ja voi hyvin.

Sähköisen autoradan ja jääkiekkopelin, kumpakaan en saanut. Olen tyttö. Oma poika olisi halunnut nukkekodin, mutta sitä ei sitten ostettu ja toivekin jäi aika nopeasti... 

Oma mieheni on kertonut, että lapsena halusi tosi kovasti tarrakirjoittimen. Saikin sellaisen lopulta lahjaksi ja merkkasi sillä melkein kaikki huoneessaan olevat tavarat mitä pystyi ja kaikkea muutakin pitkin taloa. Mitäköhän ap olisi tehnyt jos toive olisikin toteutunut ja olisikin saanut kopiokoneen lapsena :D

Mä halusin joskus 6-vuotiaana kirjoituskoneen ja sain sen! Löytyi jostakin äidin työpaikan varastosta kun elettiin jo tietokoneaikaa. Kirjoitin sillä sitten syvällisiä tarinoita, tietysti. Ikävä kyllä en saanut siihen uutta musterullaa, vai mikä sen väriä tuottavan jutskan nimi nyt sitten onkaan.

Mulla oli myös turkiskuoriainen lemmikkinä, koska kissa ei vaan riittänyt.

Halusin sisäoppilaitokseen. Olin lukenut jotain englantilaisia lastenkirjoja ja nähnyt Filmnetistä jonkun elokuvan, missä oli niin hienoa kun ei ollut vanhempia lähimaillakaan ja sai seikkailla koulun lähiympäristössä. 

Freddie Mercuryn hiukset (70-luvun viiksetön tyyli). Noin 6-7 vuotiaana tyttölapsena.

Minä halusin ponin. Perustelinkin tämän toiveeni sillä, että meillähän oli 2000 m2 tontti, joten helposti talli olisi mahtunut pihan perälle. Ja lupasin TOTTAKAI hoitaa ponin täysin yksin. Ponitoive eli melkoisen pitkään. Ikää taisi olla 5-9 vuotta.

Silmälasit, hammasraudat (nimenomaan telaketjut), "poikatukan", sekä päättää pikkusiskoni nimen. Käytin siskosta pitkään väärää nimeä koska olin niin kiukkuinen ettei sen nimeksi tullutkaan sitä minkä minä olisin halunnut.

Monet kaverit olisi halunneet silmälasit, itse olin tyytyväinen etten niitä tarvinnut.

Joku mainitsi, että harmitti ku ei ollut kipsiä ja mulla oli ihan sama. Jostain syystä olis ollut hirveen hienoa, jos olis mennyt vaikka käsi poikki ja saanut siihen kipsin :D Olen yli kolmekymppiseksi selvinnyt onneksi ilman.

Veljeni sanoi haluavansa isona silmälääkäriksi, että saisi silmälasit. Kuulemma kaikilla silmälääkäreillä on silmälasit.

Silmälasit hän saikin aikuisena, mutta silmälääkäriä hänestä ei tullut.

Silmälasit, kyynärsauvat ja r-vian. :D

Mun yksi ala-asteen kaveri halusi silmälasit ja finnejä, koska hänen tädilläänkin oli (täti oli ehkä korkeintaan parikymppinen).

Olisin halunnut joutua pyörätuoliin, ettei olisi tarvinnut kävellä koulumatkaa. Kuvittelin kai jonkun työntävän minut kouluun tai itse kelaavani sillä. Pääasia, ettei tarvitsisi kävellä.

Pysyvästi en siis tietenkään olisi halunnut pyörätuoliin, vaan väliaikaisesti.

Nykyään oon onnellinen, kun toimintakyky on kunnossa kaikin puolin ja oon toistaiseksi välttynyt isommilta vammoilta.

Ala-asteella haaveilin, että isona hankin rastat ja nenäkorun, niin kuin salkkareiden Miialla.

Vielä pienempänä vannoin, että jos minun hiukseni eivät tummu iän myötä, värjään ne aikuisena tummiksi. Se muuten myös toteutui.

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on kertonut, että lapsena halusi tosi kovasti tarrakirjoittimen. Saikin sellaisen lopulta lahjaksi ja merkkasi sillä melkein kaikki huoneessaan olevat tavarat mitä pystyi ja kaikkea muutakin pitkin taloa. Mitäköhän ap olisi tehnyt jos toive olisikin toteutunut ja olisikin saanut kopiokoneen lapsena :D

Minäkin halusin sellaisen kohokirjoittimen joka painoi kirjaimet sellaiseen muovinauhaan. Sain sen joululahjaksi ja merkkasin ja nimikoin kaikkien tavarat joulun pyhinä. Harmitti kun ne mukana tulleet matskut loppui ihan alkuunsa.

Halusin joutua onnettomuuteen tai että joku tuttu joutuisi onnettomuuteen. Kadehdin kaveria jonka sisko oli pahassa autokolarissa. Kaveri tietty suuttui verisesti... lapsena ihmettelin kaverin reaktiota. Joo, en ollut kovin empaattinen lapsi (enkä aikuinenkaan). Ennen kuin alapeukutatte niin näin aikuisena häpeän empatiavammaisuuttani. Tiedostan hyvin ettei tämä ole normaalia, ja se vaikeuttaa elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on kertonut, että lapsena halusi tosi kovasti tarrakirjoittimen. Saikin sellaisen lopulta lahjaksi ja merkkasi sillä melkein kaikki huoneessaan olevat tavarat mitä pystyi ja kaikkea muutakin pitkin taloa. Mitäköhän ap olisi tehnyt jos toive olisikin toteutunut ja olisikin saanut kopiokoneen lapsena :D

Minäkin halusin sellaisen kohokirjoittimen joka painoi kirjaimet sellaiseen muovinauhaan. Sain sen joululahjaksi ja merkkasin ja nimikoin kaikkien tavarat joulun pyhinä. Harmitti kun ne mukana tulleet matskut loppui ihan alkuunsa.

Minäpäs olen halunnut tuon vielä aikuisenakin :D käsialani on huono ja tykkään järjestyksestä, olisi ihanaa laittaa keittiön kaappi ja purkit järjestykseen tuolla tarravehkeellä.

Halusin että nimekseni vaihdettaisiin Marianne, en tiedä miksi. Huusin ja kiukuttelin tätä pitkän aikaa kun vanhemmat sanoivat että se ei käy. Lisäksi vaadin heitä kutsumaan minua Marianneksi. En muista kauanko tätä pelleilyä kesti, varmaan jotain muutamia päiviä. On kuitenkin jäänyt hyvin mieleen.