Lue keskustelun säännöt.
Etäsuhde
21.05.2018 |
Elän ensimmäistä kertaa etäsuhteessa, enkä oikein pidä siitä.
Miehelle se on tuttua, muikkelit on asunu ulkomailla, toisessa kaupungissa jne.
Mutta...mikä tässä on pointti?
Eihän se nyt oo yhtään sama että lähettää muutaman viestin päivässä ja näkee silloin tällöin, muutaman kerran viikossa/kahdessa.
Mun mielestä tämä tuntuu kaverisuhteelta, sillä erolla joskus menee sänkyhommiksi.
En ymmärrä miksi näin pitää elää ja kärsin tästä. Haluan jakaa arkea...
Pitää varmaan pistää äijä markkinoille taas?
Kommentit (21)
no eipä kummoinen etäsuhde ole, jos näette jopa muutaman kerran viikossa. Monet parit ennen yhteen muuttoa näkevät muutamina päivinä viikossa. Ei joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etäsuhteessa toisessa maassa asuvaan mieheen. Hyvä, jos näemme pari-kolme kertaa vuodessa. Suhde kestänyt 5.5 vuotta ja kun miehen komennus päättyy, hän palaa ilm. Suomeen tai mikäli tarjotaan jatkoa/muuta työtä lähden itsekin sinne.
Minulla kokemusta etäsuhteista niin, että ex muutti Ruotsiin. Olimme hikisesti 30 ja olimme olleet avoliitossa vuosia, ei lapsia. Minulla sattui olemaan gradu kesken, eikä mitään suurempia työsuunnitelmia, kielitaito hallussa. Toki olisi voinut käydä niin että olisimme muuttaneet yhdessä sinne, mutta jotenkin sen tiesi, ettei näin tule käymään... jatkuikohan tätä etäsuhdetta pari vuotta, ja hän tapaili siellä muita. Kävi kuitenkin aika usein kotona, väh kerran kuussa ja rankkaa oli koska etäsuhteesta tuli erosuhde. Nyt yli 10 v myöhemmin on eri tilanne - mutta taas joutuu etäsuhteen tarkoitusta miettimään. Miesystävä asunut ulkomailla, edelleen siellä verovelv. ja asuntokin on, tosin nyt vuokrattuna. Aivan toisella puolella maapalloa. Hän asui siellä lähes 20 v ja me tutustuttu hiljattain täällä Suomessa. Nyt hän on taas siellä, mutta suunnittelee muttavansa takaisin tänne pysyvästi, olemaan mun kanssa. Käänteinen tilanne siis. Mutta hän on poissa nyt 4 kk eikä tämä kovin kivalta tunnu. Lähtökohtaisesti ei aio tulla tänne sinä aikana, ja mun meneminen sinne on vähän niin ja näin. Mitään ei päätetty ja mulla ei lomaa, pitäisi tehdä jotain radikaalia sitten. Ottaa palkatonta vapaata ja kajota säästöihin... En ihan vielä tiedä mitä tekisin. Suunnitella tosissaan tapaamista syksyllä, etsiä uusi mies tai kiltisti odottaa häntä takaisin ja miettiä yhteistä kivaa elämää täällä uudessa asunnossa..... Tämä ei ole nyt ihan sitä mitä tilasin. Seurustelumme aikana olemme olleet tähän asti useita noin kuukauden jaksoja erillään, ja ne olen yhtä lukuunottamatta kestänyt aika hyvin, jopa ilman skypettämistä. Kerran oli rankkaa ja piti soitella ja meilata lähes päivittäin ja laskin vain tunteja ja meinasin tulla hulluksi.
"Elän ensimmäistä kertaa etäsuhteessa, enkä oikein pidä siitä.
Miehelle se on tuttua, muikkelit on asunu ulkomailla, toisessa kaupungissa jne.
Mutta...mikä tässä on pointti?
Eihän se nyt oo yhtään sama että lähettää muutaman viestin päivässä ja näkee silloin tällöin, muutaman kerran viikossa/kahdessa.
Mun mielestä tämä tuntuu kaverisuhteelta, sillä erolla joskus menee sänkyhommiksi.
En ymmärrä miksi näin pitää elää ja kärsin tästä. Haluan jakaa arkea...
Pitää varmaan pistää äijä markkinoille taas?"
IHAN SAMAA MIELTÄ! Niin MILLAISILLE IHMISILLE ETÄSUHDE OIKEIN TOIMII? :D
Itse olen siis etäuhteessa eikä tässä ole kyllä mitään järkeä. Jos joku jaksaa ja haluaa niin mielelläni kuulisin, millaisia persoonia ootte kun etäsuhde teillä toimii... analyysiin sopimiva aiheita (pakko hieman polarisoida niin saan käsitystä ihmistyypistä. kukaan ei ole mustavalkoisesti joko tai mutta onhan meissä eroja!)
-introvertti vai ekstrovertti
-järki vai tunneihminen
-äkkipikainen vai hidas
-suunnittelija vai spontaani
-haluatko perheen/naimisiin?
-onko perhetaustasi ehjä?
-onko isoja traumoja elämässä ollut (perheenjäsenen kuolemia, alkoholismia yms)
-harrastukset?
-pinnallinen vai syvällinen
-sosiaaliset normit tärkeitä?
-perinteinen?
-teetko asiat odotusten mukaan?
Tuli yritettyä, ei oikein meinannut toimia ja siihen reissaamiseenhan kului rahaa ihan simona. Lisäksi siinä meni ristiin, että vaikka oltiin alkuun kuukausikaupalla viestitelty ja videopuheltu, mutta vain tyyliin pari kertaa nähty ja oltu fyysisesti yhdessä viikon ajan yhteensä niin toinen laski sen etänä vietetyn ajankin yhdessäolemiseksi ja alkoi sitten nähtäessä kovaa vauhtia etenemään asioissa. Koska mehän oltiin jo oltu yhdessä etänä jo niin kauan. Minulle se oli liian nopeaa eikä minusta se etänä yhdessä vietetty aika tuntunut sellaiselta "oikealta" yhdessäolemiselta. Minun näkökulmastani olin ollut hänen kanssa vasta sen viikon aidon oikeasti ja tämä alkaa jo puhumaan yhteenmuutosta sun muusta, vaikken tuntenut vielä edes kunnolla. Kyllä se vaatii minulla sellaista pidempää fyysistä yhdessäolemista että juttu etenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen etäsuhteessa ja pidän siitä. Tapaamme 1-2 kertaa viikossa. Soitellaan päivittäin. Aikuisia molemmat ja lapset tehtynä molemmilla entisessä liitossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen etäsuhteessa ja pidän siitä. Tapaamme 1-2 kertaa viikossa. Soitellaan päivittäin. Aikuisia molemmat ja lapset tehtynä molemmilla entisessä liitossa.
Eikö tuo ole ihan normisuhde? Mulle etäsuhteessa tavataan max kerran kuukaudessa pitkän välimatkan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka suhteessa pitää kuunnella itseään ja mitä haluaa.
Etäsuhde ei ole sen huonompi ratkaisu kuin asua yhdessä, mutta jos olet luonteeltasi toisen seurassa viihtyvää sorttia ja kaipaat jatkuvaa yhdessä olemista ei kannata yrittääkään etäsuhdetta.
Kysy mieluummin itseltäsi, mikä sinut sai innostumaan miehestä ja miksi yrittämään? Onko miehessä jotakin, jonka vuoksi suostuit kokeilemaan etäsuhdetta. Nyt olet todennut, ettei suhde toimi kuten toivot. Onko mies sinulle niin merkittävä, että koetat vielä yrittää vai asetatko hänelle ehdot mitä tahdot? Pelkäätkö miehen vastausta, jos hän sitten päättääkin lopettaa suhteen?
Et pääse yli, etkä ympäri tilanteestasi vaikka kuinka meiltä kyselet. Tee päätös ja katso, mitä tapahtuu.
Seurustelimme ensimmäiset neljä vuotta asuen erillään eikä meille alunperin ollut ollenkaan itsestäänselvyys, että haluaisimme saman katon alle. Molemmat olimme asuneet vuosia yksin, ei kumpikaan tarvinnut arkeen apua.
En olisi ollut valmis avoliittoon, jota pidän loppuelämän liittona, ennen kuin olin niin varma kuin mahdollista siitä, että suhteemme myös toimii. Seurusteluaikana vietimme yhdessä viikonloput ja lomat, arkisin molemmilla oli aikaa omille harrastuksilleen ja muulle tekemiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että ap on ratkaisunsa tehnyt jo aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Olen etäsuhteessa ja pidän siitä. Tapaamme 1-2 kertaa viikossa. Soitellaan päivittäin. Aikuisia molemmat ja lapset tehtynä molemmilla entisessä liitossa.
Ahaa, asutteko ehkä jopa 25 kilometrin päässä toisistanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä kuin ap. Mielestäni etäsuhde on enemmänkin friends with benefits -suhde. Sopii varmaan ihmisille, jotka eivät halua syystä tai toisesta sitoutua.
Tai eivät ole tavanneet sellaista ihmistä, johon todella haluavat sitoutua, jakaa arkensa ja elämänsä kokonaan. Kevytsuhde, jäädään tapailuvaiheeseen eikä edetä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin ap. Mielestäni etäsuhde on enemmänkin friends with benefits -suhde. Sopii varmaan ihmisille, jotka eivät halua syystä tai toisesta sitoutua.
Tai eivät ole tavanneet sellaista ihmistä, johon todella haluavat sitoutua, jakaa arkensa ja elämänsä kokonaan. Kevytsuhde, jäädään tapailuvaiheeseen eikä edetä siitä.
Kuinka nopeasti sinä olet/olit valmis etenemään avoliittoon? Minä vasta sitten, kun uskoin että kyseessä on loppuelämän suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-introvertti vai ekstrovertti: Ambivertti. Mulla on paljon läheisiä ihmissuhteita mutta en siedä jatkuvaa seurassaoloa. Kumppani on asteen ekstrovertimpi.
-järki vai tunneihminen: hyvin tunneihminen, kaipaan syvää yhteyttä enkä jaksaisi olla kenenkään kanssa muuten vaan et olis joku. Kumppani samanlainen.
-äkkipikainen vai hidas: ei erityisesti kumpaakaan. Nopea tuntemaan mutta osaan käsitellä tunteeni myös.
-suunnittelija vai spontaani: Suunnittelija. Ei onnistuisi nähdä satunnaisesti kunnyttulimieleen, ja tuo hyvän tunteen kun tietää erotessa milloin nähdään taas. Yhdessä kyllä saatetaan tempaista milloin mitäkin.
-haluatko perheen/naimisiin? Olen ollut, kumppani myös. Omat lapset molemmille prio yksi niin kauan kuin asuvat kotona. Ei kaipuuta tuohon enää
-onko perhetaustasi ehjä? Ei, kummallakaan
-onko isoja traumoja elämässä ollut (perheenjäsenen kuolemia, alkoholismia yms) On varmaan. En tiedä mihin tämä liittyisi? Kummatkin osaa kantaa omat huolensa, mutta tietää että ne voi jakaa ja tukea on aina.
-harrastukset? Taide, älylliset, liikunta
-pinnallinen vai syvällinen: Syvällinen
-sosiaaliset normit tärkeitä? Ei tod.
-perinteinen? Ei
-teetko asiat odotusten mukaan? En
Ja mitä ei kysytty: Tykätään pohdiskella ja keskustella, tämä onnistuu myös etänä. Arvostetaan molemmat sitä romantiikkaa ja seksuaalista kipinää, mikä säilyy helpommin etänä ilman arkista vääntöä.
Etäsuhteessa ei kannata olla, jos ei koe toista sen arvoiseksi.
en tiedä miten minun suhdettani pitäisi kuvailla, asumme 7 kilometrin päässä toisistamme.
Minulla lapsia vuoroviikoin, miehelläni lapset jo aikuisia.
Lasten ollessa minulle, näemme 2-3 kertaa viikossa, kun omat lapseni ovat isällään, olemme koko ajan yhdessä. Haluaisin omaa aikaa myös lapsivapailla viikoilla, mutta mies on hallitseva ja vetoaa siihen, että emme näe niin paljon lapsiviikoillani.
Tätä on nyt pari vuotta jatkunut ja tuntuu, ettei se riitä minulle. Olisin halunnut miehen jakamaan arkea, mutta en taida sittenkään halua mitään uusperhekuvioita.
Kun olen lasten kanssa, kaipaan yhteistä aikaa ja kun olen mieheni kanssa, kaipaan lapsiani.
Ehkä olen vain onneton ja miesystäväni ei ole minulle se oikea.
Sin taisit poistattaa miehiä vaihtavat naiset ketjun pus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen etäsuhteessa ja pidän siitä. Tapaamme 1-2 kertaa viikossa. Soitellaan päivittäin. Aikuisia molemmat ja lapset tehtynä molemmilla entisessä liitossa.
Ahaa, asutteko ehkä jopa 25 kilometrin päässä toisistanne?
Vähän kauempana asutaan. Miehen mielestä tämä on etäsuhde. Itse en ole luokitellut. Alussa meni pitkään pähkäilllessä onko tämä seurustelua vai tapailua, kun välillä oli jopa yli kaksi viikkoa ettei nähty
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin ap. Mielestäni etäsuhde on enemmänkin friends with benefits -suhde. Sopii varmaan ihmisille, jotka eivät halua syystä tai toisesta sitoutua.
Tai eivät ole tavanneet sellaista ihmistä, johon todella haluavat sitoutua, jakaa arkensa ja elämänsä kokonaan. Kevytsuhde, jäädään tapailuvaiheeseen eikä edetä siitä.
Kyseessä ei ole kevytsuhde eikä sitoutumaton suhde. Erinäisistä syistä edes samaan kaupunkiin muutto voi olla lähes mahdoton ajatus.
Tiedän muitakin onnellisia erillissuhteita, joissa on oltu jopa vuosikymmenet yhdessä. Osa meistä arvostaa omaa tilaa enemmän kuin arkista olemista. Yhtä lailla voisin väittää, että yhdessä asuvat ovat vain tottumussuhteissa, sitoudutaan kun ei kestetä arkea yksin sen sijaan että oltaisiin yhdessä vapaasti ja rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin ap. Mielestäni etäsuhde on enemmänkin friends with benefits -suhde. Sopii varmaan ihmisille, jotka eivät halua syystä tai toisesta sitoutua.
Tai eivät ole tavanneet sellaista ihmistä, johon todella haluavat sitoutua, jakaa arkensa ja elämänsä kokonaan. Kevytsuhde, jäädään tapailuvaiheeseen eikä edetä siitä.
Kyseessä ei ole kevytsuhde eikä sitoutumaton suhde. Erinäisistä syistä edes samaan kaupunkiin muutto voi olla lähes mahdoton ajatus.
Tiedän muitakin onnellisia erillissuhteita, joissa on oltu jopa vuosikymmenet yhdessä. Osa meistä arvostaa omaa tilaa enemmän kuin arkista olemista. Yhtä lailla voisin väittää, että yhdessä asuvat ovat vain tottumussuhteissa, sitoudutaan kun ei kestetä arkea yksin sen sijaan että oltaisiin yhdessä vapaasti ja rakkaudesta.
Näin minäkin ajattelen. Omasta kodista luopuminen ei ole mikään pikku asia ja vielä vähemmän paikkakunnan ja mahdollisesti työpaikan vaihtaminen. Minun muuttoni puolisoni luo tarkoitti, että seuraavat lähes kaksi vuotta työmatkoihini kului yli kolme tuntia päivässä ennen kuin löysin töitä uudelta asuinpaikkakunnaltani. En todellakaan olisi ollut valmis luopumaan kodistani ja hyppäämään uudelle paikkakunnalle + uuteen työpaikkaan muutaman kuukauden tai edes vuoden-parin tuntemisella.
Varmaan olisi hyvä tietää mikä on teidän pitkän tähtäimen suunnitelma on. Meinaatteko kenties asua aina eri kaupungeissa vai onko kyseessä väliaikainen tilanne.
Itse olin 1,5 vuotta etäsuhteessa, kun silloinen tyttöystäväni asui ulkomailla. Nähtiin 2-3 kuukauden välein. Meille olis elvää, että hän muuttaa suomeen, kun koulut ovat ohi. Suhdetta takana 15 vuotta, josta 6 naimisissa, joten hyvin meni.