Joidenkin asioiden kohdalla tulee varma olo, että näin se menee ja aina niin on myös silloin tapahtunut.

On mulla ollut sekä noita että myös asioita jotka ei ole menneet kuten luulin. Esim en kuollut alle 20 enkä alle 30 veenä vaikka olin varma.

Ei ihan sama asia, mutta joskus tulee ajatelleeksi jotain kappaletta, jota ei ole kuullut vuosikausiin, ja sitten yhtäkkiä se soikin radiossa. Nämä ovat useimmiten vielä sellaisia kappaleita, jotka eivät ole olleet – eivätkä ole nykyäänkään – mitään hittejä, vaan niitä soitetaan erittäin harvoin. Niiden satunnainen kuuleminen on siis erittäin epätodennäköistä.

Aika moni on varma joka lauantai, että lottovoitto tulee, muttei tulekaan. Mut joo, joskus asiat menee putkeen, sitä kutsutaan flow-tilaksi. Ja luja usko myös siirtää vuoria.

Jaa. Minä taas muistan enemmän kertoja, jolloin ilmassa on ollut odotuksia hyvästä, mutta kaikki onkin kääntynyt päälaelleen. Pessimistinä muistan pettymykset paremmin kuin odotusten täyttymiset. Ap., oletko sinä puolestasi optimisti?

Jos tällaisia tuntemuksia haluaisi kunnolla "tutkia", pitäisi ne kirjata joka kerta ylös etukäteen ja kirjata myöhemmin osuiko oikeaan, eikä luottaa muistiin, sillä se ei ole täysin objektiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan sama asia, mutta joskus tulee ajatelleeksi jotain kappaletta, jota ei ole kuullut vuosikausiin, ja sitten yhtäkkiä se soikin radiossa. Nämä ovat useimmiten vielä sellaisia kappaleita, jotka eivät ole olleet – eivätkä ole nykyäänkään – mitään hittejä, vaan niitä soitetaan erittäin harvoin. Niiden satunnainen kuuleminen on siis erittäin epätodennäköistä.

Mielessäsi käy varmasti muutenkin aika paljon biisejä?

Monesti käy niin, että ajattelen jotain sanaa ja kuulen tai näen sen heti perään jostain. Mutta mun mielessä on sanoja melkein koko ajan + kuulen ja näen niitä paljon, joten tietenkin tällaisia sattumia tulee.

Maaailmassa kun varalllisuus kertyy vain tietttyihin hyvn toimeentuleviin valtioihin joisssa on paljon ihmisiä, niin tuollainen ajattelutapaa on hyvin vaarallista tähän maailman aikaan ainakiin taloudellisesta näkökulmasta.

Uskon, että kyse on jälkiviisaudesta joidenkin asioiden kohdalla, mutta olen kokenut etiäisiä. Mm. näin, että kaverini isä kuolee ja niinhän siinä sitten kävi. :( Pahin oli kuitenkin kun mulle tuli yhtäkkiä aivan kamala tunne ja huono olo. Pari minuuttia myöhemmin minut raiskattiin. Ehkä olisi pitänyt luottaa tunteeseen ja lähteä juoksemaan vastakkaiseen suuntaan minkä jaloista pääsisi.

Niin ja sitten tulee niitä tunteita kun asiat menee ihan putkeen, olet aivan varma siitä, mutta eipä menneetkään. Itsestään selvyydet käyvät ei niin itsestäänselviksi. Yllätyt omista ennakkoluuloista. Jne jne.

Elämä on ihmeellistä, ehei elämä on elämää, täynnä sattumuksia.

Todella moni itse asiassa luulee, että ei elä vanhaksi. Se liittyy vain siihen, että ei osaa kuvitella itseään vanhana tai tuntuu ikävältä ajatella elämäänsä niin pitkälle asti. Ei ole mitenkään uniikkia. Joidenkin kohdalla se nuorena kuoleminen tietenkin toteutuu ja sitten päivitellään että se tiesi sen, mutta useimmilla ei.

On tullut sekä vahvoja aavistuksia, jotka ovat toteutuneet, että aavistuksia, jotka eivät ole. Etukäteen en yleensä erota, toteutuuko asia vai ei, koska mieleni sotkee siinä välissä. Jälkeenpäin erotan nuo toteutuneita edeltävät tuntemukset, koska niissä on sellainen sisäinen varmuus eivätkä ne ole järkiajattelun tuotosta. Tarkoitan että järkeily tuottaisi toisenlaisen aavistuksen tai ei aavistusta ollenkaan. Toteutuneet aavistukset ovat olleet myös hyvin yksinkertaisia ja selkeitä. Mieleen saattaa tulla ajatus ihan tyhjästä, mutta silti se on enemmän tunne kuin ajatus. Mutta jos joku asia pyörii päässä ja sitä huomaa pohtivansa ja järkeilevänsä eikä siihen sisälly tiettyä tunnetta (omia pelkoja ja toiveita ei lasketa, pelko voi kyllä olla merkki jos se tulee tavallaan tyhjästä yhtäkkiä) se ei yleensä tapahdu, ellei se ole niin tavanomainen asia, että se on järjellä pääteltävissä.