Lue keskustelun säännöt.
Yksikään äiti/isä ei ole osannut kertoa minulle, mitä mielekästä elämässään tekee
20.05.2018 |
Jokainen vastaus on ollut aggressiivinen ja useimmat hyökkäävät kysyjän henkilöön.
Kommentit (22)
Minä teen aika paljon samoja asioita kuin ennen lastakin. Tapaan ystäviä, harrastan, vietän aikaa sukulaisten kanssa, matkustan. Ainut ero, että nyt lapsi on mukana.
Minulla on myös velaystäviä ja sukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole ihme, kysymys on outo. Itse olen kyllä vapaaehtoisesti lapseton (nelikymppinen), mutta en minä silti tiedä mitä erityisen mielekästä minäkään elämässäni teen. Tavallista elämää, ei sen vähempää tai enempää. Varmaan aika samalla lailla lapsiperheiden vanhemmilla, eli että se tavallinen elämä kyllä tuntuu itsestä ihan mielekkäältä, mutta jos joku alkaa kyselemään "mitä mielekästä teet", niin sitä ajattelee että nyt tarkoitetaan jotain erityistä, ja ehkä minä en semmoista teekään.
?? En juurikaan tee muuta kuin mielekkäitä asioita, mitä tässä pitää kertoa? Tykkään elämästäni aivan järkyttävän paljon, sekä arki, harrastukset että juhlat ovat mukavia:)
En nyt ymmärrä ollenkaan mitä ap tarkoittaa. Siis mitä??
Kaikkea sitä mitä tein lapsettomanakin sen lisäksi että koen lasten kanssa olemisen erittäin mielekkääksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäkö mielekästä? No niiden lasten lisäksi mun elämässä on hirveän paljon kaikkea mielekästä. Käsitöitä, puutarhanhoitoa, eläimiä, palapelejä, töitä. Lapset voi ottaa mukaan aika moneen mielekkääseen toimintaan, jopa töihinkin olen heitä vienyt (työnantajan luvalla tietysti). En mä tiiä miten tälläisestä kysymyksestä voisin suuttua tai vastata siihen hyökkäävästi, paitsi jos kysyjä esittää asiansa alunperin jotenkin provosoivasti.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea sitä mitä tein lapsettomanakin sen lisäksi että koen lasten kanssa olemisen erittäin mielekkääksi.
Lapset ja lapset....en usko että kukaan saa tehtyä mitään mielekästä lasten kanssa (siis alle kouluikäisten). Kyllä se on melko yksitoikkoista touhua niiden kanssa ja kärsivällisyyttä niillä ei oo yhtään.
Tunnin valmistelut et päästään ongelle. Onkien kasaus, matojen kaivelu, eväät yms... sittrn 5min päästä ei enää jaksetakaan onkia. Ihan perseestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea sitä mitä tein lapsettomanakin sen lisäksi että koen lasten kanssa olemisen erittäin mielekkääksi.
Lapset ja lapset....en usko että kukaan saa tehtyä mitään mielekästä lasten kanssa (siis alle kouluikäisten). Kyllä se on melko yksitoikkoista touhua niiden kanssa ja kärsivällisyyttä niillä ei oo yhtään.
Tunnin valmistelut et päästään ongelle. Onkien kasaus, matojen kaivelu, eväät yms... sittrn 5min päästä ei enää jaksetakaan onkia. Ihan perseestä!
niin ja aattele, mä oon lisäks päiväkodissa töissäkin🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea sitä mitä tein lapsettomanakin sen lisäksi että koen lasten kanssa olemisen erittäin mielekkääksi.
Lapset ja lapset....en usko että kukaan saa tehtyä mitään mielekästä lasten kanssa (siis alle kouluikäisten). Kyllä se on melko yksitoikkoista touhua niiden kanssa ja kärsivällisyyttä niillä ei oo yhtään.
Tunnin valmistelut et päästään ongelle. Onkien kasaus, matojen kaivelu, eväät yms... sittrn 5min päästä ei enää jaksetakaan onkia. Ihan perseestä!
Ei tuo kuulosta kovin mielekkäältä että vaadit itseltäsi sitä että sinun pitäisi uskoa jotakin tuntematonta sen suhteen mikä hänen elämässä on mielekästä. Tosin lapset ei ole muutamaan vuoteen enää ollenkaan alle kouluikäisiä enkä montaakaan kertaa ole käynyt heidän kanssa ongelma koska en koe onkimista mielekkääksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs mielekästä ap tekee?
Miettii sitä mikä tekee muiden ihmisten elämästä mielekästä ja kirjoittelee vauvalle.
Eikö muka lapsettomat joudu onkimisretkeä valmistelemaan? Heille kaikki ilmestyy valmiina?
Lapsille se onkireissun valmistelu on jo se jännä juttu, matka kohteeseen on kivaa ja eväät ovat usein reissun paras kohta.
Jos onkiminen ei kiinnostakkaan, niin voi tutkia vaikka puita tai eläimiä. Aikuiset vaan lähtisi kotiin ja toteaisivat "p*ska reissu". Lasten kanssa jokainen reissu on seikkailu.
Teen paljon mielenkiintoisia juttuja mistä pidän. Ei ne välttämättä muiden mielestä ole mielenkiintoisia, mutta koska olen jo aikuinen ihminen, niin ei niiden tartte muita miellyttääkkään. Tykkään esim lenkkeillä, lukea, maalata, neuloa..
Ihanko kaikkien lapsettomien elämä ois mahdottoman jännittävää. Samalla lailla sinkku ja lapseton voi ennemmin valita sukan kutomisen, kuin benjihypyn ja skumppabrunssin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aloittaja kuvittelee että hänellä on joku oikeus kysellä ihmisiltä typeriä ja provosoivia kysymyksiä ja heidän velvollisuutensa olisi käyttää aikaansa näiden turhuuksien asialliseen pohtimiseen?
Minä ainakin haistatan pitkät joutaville kyselijöille. En tuhlaa aikaani heidän pelleilyihinsä.
Minä valokuvaan mm. kaikki koti- ja mökkpihan eläimet ja kasvit. Teen sitä silloin kun lastenhoidolta ja muulta mielekkäältä tekemiseltä, kuten postimerkkien keräilyltä ja töissä käynnltiä, jää aikaa.
Tätä on sellaisen ihmisen, jota ei kiinnosta mikään, vaikea ymmärtää. Heidän elämässään kun ei ole mitään muuta mielekästä kuin negatiivisuus ja kaikesta valittaminen. Ap lienee tällainen ihminen. Mutta jos valittaminen tekee elämästä mielekkään, niin sehän on tämän ihmisen kannalta hieno asia, elämällä on tarkoitus. Hiukan rasittaavaa se on kyllä valituksen kuulijoiden, etenkin läheisten kannalta. Mutta mitä siitä kun valittaja on itse onnellinen valitsemallaan tiellä.
Nyt kun lapset ovat jo isoja, nuorinkin 15-vuotias, ongelle meno on paljon vähemmän mielekästä, kun he eivät yleensä omilta menoiltaan kerkeä mukaan. Sama pätee moneen muuhunkin juttuun.
Toki joskus joku kaverini tulee mukaan kalastamaan ja toisinaan se on ihan kivaa yksikseenkin, mutta se oli kivaa aikaa, kun lapsista sai aina kalakaverin.
Vauva- ja pikkulapsiaika on tosi lyhyt, yksi silmänräpäys. Äitiys jatkuu kuitenkin sen yli ja yhteinen aika voi kestää vaikkapa 60 vuotta. Olen äärettömän iloinen ja kiitollinen siitä, että aikuiset lapseni ovat osa elämääni. He puolisoineen (ja ehkä jopa lapsenlapsineen joku päivä, kuka tietää, ehkä heitäkin syntyy?) rikastuttavat elämääni kovasti. Äitiys on muutakin kuin vauva-aikaa.
Minusta lasten pikkulapsiaika oli paljon mielekkäämpää kuin tämä nykyinen tilanne (kuskaa, kuljeta, kannusta-vaihe). Molempien lasten kanssa on matkustettu jo vauva-aikana, 4-vuotias ihastui Colosseumiin niin paljon, että muistaa sen vieläkin nyt teini-ikäisenä. Louvresta ei olisi millään suostunut lähtemään, mutta kun oli sulkemisaika. Oli kiinnostunut 6-vuotiaana egyptiläisestä osastosta ja antiikista. Molempien kanssa on koluttu nähtävyyksiä, museoita, ravintoloita jne.
Mutta nyt teini-iän tienoilla ovat niin kiinni omissa harrastuksissaan ja menoissaan, ettei saada yhteistä aikaa kuin päivän sieltä ja toisen tuolta. Ei sitä noin vain lähdetäkään viikon reissulle johonkin eurooppalaiseen pääkaupunkiin.
En äkkiseltään keksi vaihetta, jolloin en olisi voinut tehdä jotain mielekästä myös lastenkin kanssa. Tokihan sitä paljon käytiin lastenkonserteissa ja lapsille suunnatuissa teatteriesityksissä, mutta pääsin itsekin aina silloin tällöin tuulettumaan. Käyn paljon sisarusteni ja äitini kanssa teatterissa ja konserteissa ja yhden siskoni kanssa matkustamme muutaman vuoden välein pidennetyn viikonlopun. Toisen siskoni kanssa taas menemme yhdessä lasten kanssa matkoille.
Mitä sellaista ehdottoman mielekästä on olemassa, jota ei voisi tehdä lasten kanssa?
Jos joku ap:n asenteella tivailee ihmisiltä, mitä mielekästä he tekevät elämässään, ei ihme, ettei vastauksia oikein saa. Yhden mielestä mielekäs ei usein ole toisen mielestä mielekästä, joten itse ainakaan välitä avautua jollekin random tivaajalle. Ap ei ole tajunnut edes sitä, että kukaan ei ole pelkästään isä tai äiti, vaan hän voi olla sen lisäksi ihan mitä vaan.
Kun seurustelee päivät pitkät alaikäisten kanssa, sitä toivoisi muuten aikuisten välistä keskustelua. En yhtään ihmettele reaktioita näin typerään kysymykseen.