Kuinka paljon isovanhemmat hoitavat lapsianne?

Ei lainkaan, toinen 500 toinen 800 km päässä...

Kerran kuussa viikonlopun verran. Asuvat kaukana, joten jokapäiväisessä arjessa ei ole apuja. Jos asuisivat lähempänä, haluaisivat varmasti pitää lasta vielä enemmän.

Vanhempani ovat kuolleet eli ainut mummi hoitaa ehkä 5 kertaa vuodessa. Asuu 200 km päässä. Tulee meille esim. 1-2 yöksi, ja sitten käymme syömässä, rinksuilla yms. Arjessa saattaa joskus tulla avuksi, jos lapsi on sairaana pidempään, olemme molemmat töissä. Lapsi ei ole vielä ollut hänen luonaan yökylässä, on nyt 9 v.

Eli suht vähän joihinkin verrattuna on hoidossa. Kannatta olla onnellinen lähellä asuvista ja aktiivisista isovanhemmista!

Ei yhtään. Toiset asuu 500 kmn päässä ja lähemmäs ovat vanhoja ja huonokuntoisia.

Eivät yhtään. Tosin mun kakarat alkaa olla täysi-ikäisiä, niin ei kai sillä nyt niin väliäkään ole. 

Eipä yhtään. Toiset isovanhemmat asuvat liian kaukana, toinen ukki hyvin huonokuntoinen ja hänen vaimonsa, eli mummo kuoli jo useampi vuosi sitten. Lapsetkin jo nyt isoja. Apuja ei kyllä paljoa ole ollut silloinkaan, kun lapset olivat pieniä. Välimatkat ja ikä syyt, ettei apua oikein voinut saada.

Vierailija kirjoitti:

Miesisi35 kirjoitti:

Ei yhtään.

Minä hoidan kyllä omat lapseni.

Isovanhemmat ovat oman sarkansa tehneet.

Aiotko suhtautua yhtä lämmöllä jos omat lapsesi aikuisina joskus kaipaisivat lastensa jeesiä ja sinulla olisi mahdollisuus auttaa? Vai lusitko tämän 18 vuotta ja sen jälkeen et halua olla avuksi etkä saa siitä itsellesi hyvää mieltä?

En voi ymmärtää tällaisia ihmisiä.

Suurissa ikäluokissa on oaljon nöitä joita ei kiinnosta nuu kuin oma napa.

Kerran vuoteen kaksi yötä yökylässä ja muuten satunnaisesti tunnin-pari välillä. Kummankin meidän vanhemmat asuvat 1,5h ajomatkan päässä. Toisia näemme enemmän ja toisia vain muutaman kerran vuoteen. Nämä läheisemmät ottavat juurikin kerran vuoteen lapset yökylään. Jos haluamme päästä elokuviin ym, niin se yleensä sopii ja joko isovanhemmat tulevat meille tai me menemme heille. Harvoin kyllä käydään missään kahdestaan miehen kanssa.

Nämä myös sanoivat, että eivät halua ottaa alta 3v yökylään ja sekin on tietysti ok ja ymmärrän kyllä miksi. Rakastavat kyllä niitä pieniäkin, mutta pienelle saattaa se ikävä tulla nopeammin ym. Läheisiä ja lapsille todella tärkeitä ovat, vaikka yökyliä ei ole pienenä ollut, eikä nytkään tuon enempää.

Muutaman tunnin vuodessa. Viettävät toki aikaa yhdessä, mutta harvoin ovat täysin isovanhempien vastuulla

Ei koskaan, toisen puolen ovat alkoholisteja, toisen puolen epävakaita, aivan selkeästi sairastavat jotakin persoonallisuushäiriötä, mutten tiedä mitä. Veikkaamme miehen kanssa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ei noille uskalla lasta antaa edes valvottuna kovin pitkäksi aikaa, jutut ja käytös on sellaisia pienelle lapselle, ettei paremmasta väliä.

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa, että on noin itsekäs luonne.. sanokaa mitä sanotte, mutta minusta on itsekästä toimintaa, että ei viitsi eväänsä heilauttaa oman lapsen tai lapsen lapsen eteen. Ikinä. Vaikka omat lapsensa työnsi mummolaan joka kesä ja talvi moneksi viikoksi. Toisaalta mummu meidät ihan ilosylin otti vastaan...

Tämä on muuten jännä piirre. Mieheni vanhemmat laittoivat myös mieheni aina mummolaan lomilla. Nyt on läheisempi mummonsa kanssa kuin vanhempiensa, sillä heidän kanssaan pääsi tekemään asioita ihan eri tavalla kuin vanhempiensa.

Ja kerran miehen vanhemmat vahtivat lastamme sen ajan kun kävimme kaupassa. Puolen vuoden päästä kysyimme, että voisivatko katsoa lastamme, jos menisimme elokuviin. Vastaus oli:"Ei me voida aina olla hoitamassa lastanne, se on vanhempien velvollisuus." Asia selvä, enää ei pyydetty. Nyt meitä haukutaan suvulle selän takana kun eivät saa hoitaa lapsiamme ikinä ja syrjimme heitä kun minun äitini saa hoitaa. Äitini vahtii lapsiamme ehkä kerran vuoteen kun käymme siellä elokuvissa, syömässä tms.

Ei yhtään. Eivät halua.

Vierailija kirjoitti:

Miesisi35 kirjoitti:

Ei yhtään.

Minä hoidan kyllä omat lapseni.

Isovanhemmat ovat oman sarkansa tehneet.

Voi ei, miten yksinäisiä lapsesi tulevat olemaan, jos opetat (lapsuuden kodista oppimasi mukaan?) että auttaminen ja jakaminen ovat vain pois itseltä eivätkä anna mitään, tai jos annat lastesi uskoa että heidän seuransa olisi lähtökohtaisesti taakka.

Toki yksikään isovanhempi ei ole _velvoitettu_ auttamaan mutta onneksi aika moni haluaa.

Eri

Eihän se ettei hoida tarkoita ettei seurassa viihdytä.

Ei minunkaan vanhempani hoida lapsia kuin muutaman kerran vuodessa ja olisi surullista jos ne olisi ainoat tapaamiskerrat.

Me vierailemme vähintään pari kertaa kuussa mutta silloin hoitovastuu säilyy meillä vanhemmilla, isovanhemmat voivat vapaasti keskittyä leikkiin ja hömpöttelyyn.

Isovanhemmat asuvat kaukana. Toiset työssäkäyviä ja toiset kiireisiä eläkeläisiä. Työssäkäyvät ottaa yökylään 3-4 kertaa vuodessa. Eläkeläiset eivät hoida ollenkaan.

Eivät lainkaan. Joka viikko ollaan tekemisissä pari kertaa, me menemme mummolaan tai isovanhemmat tulevat meille. Mökillä ollaan paljon yhdessä, mutta isovanhemmat eivät hoida, me vanhemmat teemme sen itse. Lapset ovat arkena päiväkodissa, silloin ovat esim. lääkärissäkäynnit jne., joten ei tarvita hoitajaa.

Omat vanhempani ovat vielä työelämässä, joten heillä ei ole juuri mahdollisuutta hoitaa lapsia. Kuitenkin muutaman kerran vuodessa je hoitavat illan, jolloin voimme käydä jossain. Miehen vanhemmat ovat eläkkeellä, mutta aina niin kiireisiä ettei heille koskaan sovi. He kyllä hoitavat viikoittain miehen veljen lapsia, joten ei ihme ettei meidän lapsille riitä aikaa.

Meillä on niin pienet lapset ja pitkä välimatka, että harvoin. Käytännössä poikkeustilanteissa ja vierailujen yhteydessä ehkä saunan ajan. Meillä on kyllä hoitoapua omalla paikkakunnalla, mm. miehen sisko ja ystäviä, joten ei tilanne haittaa. Kiva tavata isovanhempia koko perheen kera. Osa isovanhemmista on sen verran huonokuntoisia, ettei heille edes voisi jättää pieniä lapsia hoitoon, ja muutenkin olen kokenut samanikäisten hoitoavun kivaksi, kun ei ole sellaista "pelkoa", että hoito-ohjeita ei noudatettaisi vain koska halutaan näyttää että kyllä minä osaan (näin kävisi kyllä meidän mummojen ja pappojen kanssa, kaikella rakkaudella).

Joku sanoi, että harmittaa kun isovanhempi ei oma-aloitteisesti pyydä hoitoon. Minun mielestä se on vanhemman vastuulla pyytää hoitoapua, vaikka onkin niin ihana asia kuin mummola kyseessä. Pääasia on, että isovanhemmat osoittavat iloa lasta nähdessään, niin että lapselle tulee sellainen olo että hän tuottaa iloa muille. Oli hoidossa tai koko perheen kera käymässä kylässä mummon luona.

Lapsemme ovat teinejä (syksyllä 17v ja juuri 15v täyttänyt) ja olleet elämänsä aikana n.5-6x hoidossa mummonsa luona, yhden yön ajan. Edellisestä kerrasta n.8v ja se olikin viimeinen.

Eivät halua hoitaa, vaan haluavat viettää aikaa ja olla rakastamiensa ihmisten kanssa. Tosi usein pyytävät saada olla heidän kanssaan. Toki samalla ns. hoitavat heitä.

N kerran viikossa käy yökylässä + päivän hoidossa. Pari kertaa vuodessa on muutaman päivän kerrallaan. Nyt kun on 3 v isovanhemmat toivovat että alkaisi kulkemaan enemmänkin niiden mukana mökeillä ym.