Ei jumankauta ei tää normaalia ole

Nyt vaan tuli sellainen fiilis että on pakko saada avautua tänne palstalle, en vaan kestä näitä ajatuksia.
Olen 20 vuotias tyttö ja probleema koskee sitä, että mulla on lapsen saantia/vauvoja kohtaan aivan erikoinen ahdistus tai suhtautuminen - en vaan tätä ymmärrä. Mun tilanteeni on se, että valmistun vasta nyt lukiosta ja en tosiaankaan halua lapsia vielä pitkään aikaan, vaan mulle on aivan selviö että jos niitä ylipäätään ikinä teen niin sitä ennen opiskelen ja keskityn itseeni.
Silti huomaan ahdistuvani hirveästi lapsi/raskaus aiheista ja mulla on yksi raskaana oleva samanikäinen kaveri ja toinen, myös mun ikäinen tutun tuttu (jonka kanssa en ole edes tekemisissä!) sai juuri vauvan. Oon kokenut pakottavaa tarvetta käydä pakonomaisesti kurkkimassa hänen fb seinältä raskausaiheisia päivityksiä ja viime kerralla huomasin, että uusimmassa päivityksessä oli vastasyntynyt pieni tyttö ja sairaalaympäristö. Ton kuvan kun näin, niin tuntu suunnilleen siltä etten saa happea ja purskahdan kohta itkuun. Jotenkin asia vaan ahdisti niin paljon, samoin kun ajatus siitä, miten erilainen heidän elämänsä tulee olemaan verrattuna esim muhun, joka lähinnä etsin itseäni ja haen opiskelupaikkaa. En voi käsittää että mikä siinä on kun vieraan henkikön LAPSEN SAANTI ahdistaa mua noin, tulee oikein pakokauhun tunne rintaan. Oon jopa miettinyt että pitäskö mun mennä johonkin psykologille selvittämään että mikä hemmetti oikeen on vikana kun äitiys ja nimenomaan nuorena lapsen saanti aiheuttaa mussa tällasia tuntemuksia. Varsinkin, kun en itse haaveile kyseisistä asioista! Ei pitäis edes päätä vaivata tällainen. :(
Mukavaa jos joku jaksoi lukea loppuun asti. En halua puhua tästä asiasta kellekään, koska tää vaan kuulostaa niin oudolta ja ihan kupeeltäkin. Palsta psykologit ja ihan kaikki, feel free to comment.