Millaisia muistoja teillä on teidän opettajista?

Pidin aina kielten opettajista. He olivat sivistyneitä ja humaaneja.

Pääosin hyviä, tietysti osa oli mukavempia ja parempia opettajia kuin toiset, mutta mitään painajaismaista kusipäätä ei ole osunut kohdalle.

Miesope änkes meidän tyttöjen pukuhuoneeseen liikuntatunnin jälkeen sanomaan näkemiin kun oli viimeinen tunti. Me oltiin 3-6 luokkalaisia.

Itse muistan erityisesti kolme asiaa:

- jouduin leppoisan saksanopen ryhmästä jäätävän tiukan saksanopen ryhmään abivuonna. Numeroni nousi kasista kymppiin enkä ole ikinä oppinut niin hyvin. Yks äikänope oli kans toooodella tiukka, ja johan meni opit perille vaikka pelottikin

- pari miesopettajaa puhui metoo-hengessä

- bilsanmaikka vakuutti, että välivuosi ei ole koko elämän kaaressa iso juttu (en siis saanut opiskelupaikkaa)

Ap

Erikoisin oli opettaja, joka rullas karttakeppillä sepalustaan ylös alas. Luokan tytöt tuijotti aina karttakepin liikerataa.

Hirtti itsensä omaan luokkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Hirtti itsensä omaan luokkaansa.

Voi kamala.

On hyviä ja huonoja muistoja. Paras muisto on yhdestä amiksen turhan aineen opettajasta. Jestas sillä oli hyvä peppu.

Hissan ope huitoi tauluviivoittimen kanssa kun puhui napoleonista.

- Kaikki pelkäsivät historian opettajaa. Varmaan lähemmäs 65v ja todella äksy. Jos joku mekasti vähänkin niin huusi ihan älyttömän kovaa.. Kukaan ei uskaltanut hiiskuakaan tunnilla.. Ja sit se laitto meidät kirjottaa ihan hitosti tekstiä vihkoihin niin että kädet puutu ja taulu oli ihan täynnä pientä tihrutekstiä.

- Uskonnon opettajajalla taas ei ollut auktoriteettia, oli uskovainen ja hissukka. Sitten se sai raivarit luokan meteliin niin se pomppi meidän edessä ja huusi olkaa ny jumalauta hiljaa , tai jotai vastaavaa ja itku kurkussa. Joo, silloin nauratti, mutta olihan tuo hirveä tilanne hänelle.

- Fysiikan opettaja oli ihana. Semmonen helposti lähestyttävä ihminen, mukava ja ymmärtäväinen. En tiedä, tuli fibat että ihan kuin siinä olisi ''äiti''. :D

- toinen fysiikan opettaja antoi meidän mennä sen luokan varastoon missä säilytettiin kaikkia kemiallisia

aineita ja antoi meidän tehdä mitä vaan kokeita niillä ilman että tarkisti että otetaanko syövyttäviä tai vaarallisia aineita. Jotain sano vaan että varokaa jotain tiettyjä, mutta ei hän moni varonnut.

- Ruotsin opettajan lempinimi oli UFO :D En muista miksi.

- ATK opettaja oli aika hauska, sellanen vähän hölmön oloinen meidän tyttöjen edessä vaikka fiksu oli. Kertoi jotain vitsiä kun sillä meni nauraessa karttakeppi säpäleiksi ja punastui :D

Yläasteella kaikki nämä. 

Kuviksen maikka hermostui ADHD-häirikön peeloiluun, iski vasaran pojan eteen pöytään kiinni (tehkääpä perässä, siis vasaralla) ja huusi sille niin he-le-ve-tin kovaa, että "HILJAA KUN MINÄ PUHUN!" (tai jotain sinne päin)

Juu, poika hiljeni.

Myöhemmin samainen maikka kävi kuulemma vähän hermolomalla jossain parantolassa, mutta siitä en tiedä kuin huhuja.

Ei minkäänlaisia. En edes muista miltä näyttivät. Yhteenkään opettajaan en ole törmännyt enää koulusta valmistumisen jälkeen. Toki jos vastaan joku kävelisi niin sitten tulisi mieleen kasvot.

10's luokalla ollessa meidän syys luku kauden sijainen äidin kielessä oli saman kevään yli oppilas ,jolla oli terhakkaat ylös päin sojottavat kiinteät tissit väljän villa paidan alla pomppimassa. kuten huomaatte ei äidin kielen opiskelusta oikein tullut mitään .

Köksän maikkaa ajelin koulun vessassa. Olin 15v kundi. Vuosia vuosia myöhemmin tajusin vasta mitä se tarkoittaa. En siis todellakaan pahoillani ole, mutta väärinhän se muija teki. Sit menin lukioon, niin ajelin sitä vielä pari kertaa.

Veljelläni oli sellainen opettaja, että en uskalla edes ajatella, missä hän olisi ilman sitä. Amisope. Jaksoi valaa uskoa silloinkin kun jopa kotijoukoilta loppui usko.

Useimmista opettajista on hyvät muistot, mutta on erityisesti yksi, jonka kanssa kemiat eivät tainneet kohdata. Olen avioton lapsi ja se ei sopinut opettajan 20-luvun lopun kansakoulunopettajaseminaarissa opittuun moraalikäsitykseen, ei varsinkaan, jos lapsi oli vilkas ja nopea oppimaan. Hän opetti meitä neljä vuotta. Minulle hän sanoi, ettei minun kannattaisi pyrkiä oppikouluun, koska en selvittäisi pääsykokeita ja selvittäisinkin, niin en pärjäisi oppikoulussa. Sain pääsykokeesta korkeat pisteet ja menestyin koulussa ihan hyvin. Tämä kansakoulunopettaja oli myös oppikoulun tuntiopettajana ja kerran hän kysyi kevätjuhlapäivänä imelästi hymyillen, mitkä aineet minulla tuottavat suurimpia vaikeuksia. Olin vähän huuli pyöreänä, sillä ongelmia ei ollut. Kaksitoista vuotta pientä kettuilua, eikö siitä pitäisi jo saada jonkinlainen prenikka? Oli se sellainen OPPIkoulu, että tiesin, miten oppilaita ei ainakaan pidä kohdella, kun valmistuin opettajaksi.