Ärsyttää, kun mies ei viitsi koskaan ilmoittaa menoistaan ajoissa!

Kyllä sun pitää erota, kun tuo kalenteri on vaan sun juttu, ja ilmeisesti niin tärkeä, ettet voi jatkaa yhteiseloa.

Oletko itse virheetön, että voisi vaatia mieheltäsi täydellisyyttä?

Kerrankin erehdyin otsikon suhteen, ei ollutkaan rakkaan ammattivalittajan aloitus. 

Millainen olisi  miehesi aloitus sinusta?

Jos ärsyttää liikaa, eli oikeesti ottaa niin paljon päähän että toisen naama tuo jo vitutuksen, ja muutosta ei tule, niin ei siinä muuta voi kuin erota.

Meillä on sama tilanne, mutta mies sentään ymmärtää tilanteen. Kaikki menot laitetaan heti kalenteriin. Ja jos on jotain yhtä aikaa, se kummalla on vähemmän tärkeä, se joustaa. Eli työt menee harrastusten ohi, ja jos molemmilla joku oma, niin vuorotellen joustetaan

Jos sinun pitää eroa miettiä se on vain ajan kysymys milloin näin käy

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse virheetön, että voisi vaatia mieheltäsi täydellisyyttä?

Ihmettelen kyllä miten muka se on täydellisyyttä, että kertoo menonsa kumppanille. Jos ei kerro saa varautua siihen, ettei niitä omia menojaan pysty menemään. Ettekö te ihmiset juttele ollenkaan keskenämme. AP kyllä sinun pitää erota. Miehesi ei välitä lapsista eikä sinusta yhtään ja välinpitämättömiä käytöksellään sen ilmaisee. Sun on paljon helpompi suunnitella aikataulua yhna kun saat lapset joka toinen viikko miehen hoidettavaksi.

Vedä kalenteriin viidelle päivälle pitkä viiva ja harrasta kaikki illat. Ilmoitusluontoisesti huikkaat miehelle, et kato sinä lapsia (jos ne on pieniä) hei hei mä meen nyt, tuun kun tuun. Eikös sitä olla niin joviaaleja aikuisia, että toimii molempiin suuntiin.

Tänne vastaa ilmeisesti ihmiset, joilla ei ole mitään ongelmia arjen pyörittämisessä.

Meillä molemmat on töissä, ja hoitoapua ei ole, joten yhdessä sopiminen etukäteen on todella tärkeää. Ja kyllä, kalenteria käytetään, johon merkitään kaikki menot heti kun ne tiedetään. Miten muuten voi tietää voiko olla luvata olla joku päivä pitkään, vai pitääkö rientää päiväkodille. Tai sopiiko kokous tai työmatka. Tai kaveriporukan ilta.

Vierailija kirjoitti:

Millainen olisi  miehesi aloitus sinusta?

Mies uhriutuisi täällä kertoen, että vaimo aina nalkuttaa ja haluaa puuttua miehen menoihin.

Ap, miehesi menojen pimittäminen ja kiukutelu sinulle sinun ajoissa ilmoittamistasi menoista on yksi alistamisen keino. Jos huonosti käy, kohta huomaat, että elämänpiirisi kutistuu koskemaan pelkästään kodin ja työn ympärille, koska miehen pitää päästä vapaasti kulkemaan.

Näin kävi minulla ja eksällä. En pystynyt harrastamaan mitään iltaisin enkä viikonloppuisin, koska miehellä oli aina menoja, joita hän ei osannut tai halunnut kertoa minulle etukäteen. Lisäksi ne menot sijoittuivat hyvin epätasaisesti kalenteriin. Niinpä minun vastuulleni jäi kodista ja lapsista huolehtiminen, jotta eksä pääsi toteuttamaan itseään. Mukana oli toki muutakin henkistä ja taloudellista väkivaltaa, joten ihan aiheesta on eksä.

Mites teillä? Onko miehesi osoittanut muita vallankäytön elkeitä? Kannattaa tarkkailla tilannetta. Henkiseen väkivaltaan ei pidä alistua. 

Minä olen itse alkanut kertoa miehelleni vasta viime tipassa menoista. Syy on se etten jaksa kuunnella sitä huokailua tai valitusta montaa viikkoa/päivää. Tai vaikkei huokailisi kuin sen kerran ja asia olisi sitten ok niin sitä kertomista silti pitkittää.

Oletko varma ettet ole toiminut samoin?

Myös itse koen että mieheni kyttää, samoin kuin sinun miehesi kokee sinun käytöksesi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sun pitää erota, kun tuo kalenteri on vaan sun juttu, ja ilmeisesti niin tärkeä, ettet voi jatkaa yhteiseloa.

Miten sinä ratkaiset aloittajan ongelman? Minun ehdotus on, että mies peruu omat menonsa, jos vaimolla on jotain. Näin kummankaan ei tarvitse merkata kalenteriin yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sun pitää erota, kun tuo kalenteri on vaan sun juttu, ja ilmeisesti niin tärkeä, ettet voi jatkaa yhteiseloa.

Miten sinä ratkaiset aloittajan ongelman? Minun ehdotus on, että mies peruu omat menonsa, jos vaimolla on jotain. Näin kummankaan ei tarvitse merkata kalenteriin yhtään mitään.

Aloittajan ongelma poistuu kokonaan, kun eroaa miehestään, jota ei kiinnosta sentin vertaa tuo kalenteritouhu.

Monissa perheissä se toimii, näillä ei.

Tai sitten vaan esim sunnuntai-iltaisin otat puheeksi seuraavan viikon: onko sulla jotain spessua, oon iltavuorossa tuolloin ja tolloin meen harrastukseen. Ja merkitse sinä ne miehesikin menot, ei voi olla liian iso vaiva..?Jos ei silloin ilmoita, ei menoa ole (= pääsee jos pääsee mutta sun ei tartte joustaa). Ei kai toi nyt oikeasti eron paikka ole? Toiset tykkää säätää enemmän, toiset ei jaksa. Mutta on tietty selvää, että vain toisen ei tarvi luopua omista menoistaan tai mukautua aina toisen suunnitelmiin

Työjutut on työjuttuja, niitä et sinäkään kaikessa marttyriudessasi rajoita.

Toisekseen, miksi ihmeessä kaikki pitäisi merkata johonkin kalenteriin?

Etkö osaa puhua miehellesi asioista?

Olisi järkyttävää elää pirttihirmun kanssa jolle elämän sisältö on kalenterin kyttääminen,

kaiken aikatauluttaminen ja jonka kanssa ei ole normaalia keskusteluyhteyttä.

Mies hoitaa vierailun, sinä saat tehdä mitä ikinä kalenterissasi sitten lukeekaan.

Teillä on jo kouluikäiset lapsetkin, jotka ovat luultavasti ihan omatoimisia.

Ei nyt ihan verrattavissa oleva tilanne, mutta yhtäläisyyksiä kuitenkin.

Mies saattoi iltavuoron jälkeen jäädä työkavereiden kanssa ryypylle. Tuli aamuyöstä, aamupäivällä, seur työvuoron tai parin päivän jälkeen. Ilmoittamatta. Minä kotona taaperon kanssa, multa peruuntui uimareissut, hiihtolenkit ja muu oma aika. Silmät aukes kunnolla vasta, kun lapsi oli yökylässä ja yhdessä varattu brunssi peruuntui.

Oli meillä muitakin ongelmia, erilleen kasvamista yms, mutta tuosta tuli sellainen olo, että minä ja mun menot oli ihan toisarvoisia, miehen piti saada lievittää työstressiään kuten halusi.

Onko aloittajalla joku pakko-oireinen kehityshäiriö, kun se kalenteri näyttelee noin tärkeää osaa elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Työjutut on työjuttuja, niitä et sinäkään kaikessa marttyriudessasi rajoita.

Toisekseen, miksi ihmeessä kaikki pitäisi merkata johonkin kalenteriin?

Etkö osaa puhua miehellesi asioista?

Olisi järkyttävää elää pirttihirmun kanssa jolle elämän sisältö on kalenterin kyttääminen,

kaiken aikatauluttaminen ja jonka kanssa ei ole normaalia keskusteluyhteyttä.

Mies hoitaa vierailun, sinä saat tehdä mitä ikinä kalenterissasi sitten lukeekaan.

Teillä on jo kouluikäiset lapsetkin, jotka ovat luultavasti ihan omatoimisia.

Ai jos nainen sanoo miehelle, että Pekan hammaslääkäri on tiistaina kahdelta ja Maijan kouluterkka keskiviikkona yhdeltä, hoida sinä ne, kun itse en pääse, niin mies sitte muistaa ne? Ei toimisi oman miehen kanssa, ei muistaisi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse alkanut kertoa miehelleni vasta viime tipassa menoista. Syy on se etten jaksa kuunnella sitä huokailua tai valitusta montaa viikkoa/päivää. Tai vaikkei huokailisi kuin sen kerran ja asia olisi sitten ok niin sitä kertomista silti pitkittää.

Oletko varma ettet ole toiminut samoin?

Myös itse koen että mieheni kyttää, samoin kuin sinun miehesi kokee sinun käytöksesi.

Miten tällaisessa sitten, jos molemmat ilmoittavat illalla, että minulla on huomenna klo 17.00-20.00 menoa? Tai toinen ilmoitta tuon ajan, ja toinen sanookin vasta seuraavana päivänä klo 16.30, että, heippa, mun pitää nyt mennä? Jos ei huollettavia ole, niin eihän tuo ole mikään ongelma. Mutta jos on pieniä lapsia, ei niitä oikein voi keskenäänkään jättää illaksi. Ei ne menojen selvitykset ole kyttäämistä, jos ne helpottavat arjen pyöritystä. Tietysti, jos toinen olettaa, että suhteen toinen osapuoli on pääasiallisessa vastuussa kodista ja lapsista, silloin voi tietysti ajatella, ettei minun tarvitse mitään kertoa. Normaalissa suhteessa tällaista alistamisasetelmaa ei kuitenkaan ole. Normaalia ei myöskään ole se, että vain toinen voi mennä, ja toisen menoille pyöritellään silmiä. Jos niitä menoja ei voi yhdessä suunnitella, menee homma äkkiä kilpailuksi, kumpi ehtii ensin ovesta ulos. Tulee vain mieleen, ollaanko näissä tapauksissa enää minkäänlaisessa parisuhteessa, vai elävätkö molemmat täysin omaa elämää piittaamatta muista.