Mitä pahaa itsemurhassa?

Vierailija kirjoitti:

Olen jyrkästi eri mieltä täällä esitettyjen itsekkäiden ja ääri-yksilökeskeisten väitteiden kanssa. Nimenomaan on väärin olla ajattelematta ja huomioimatta myös muita ja sitä, miten omat teot vaikuttavat toisiin. Kohtele muita lähtökohtaisesti kuten itseäsikin haluat kohdeltavan. Jos kyseinen lause toteutuisi ihmisten toiminnassa ei kovinkaan moni välttämättä harkitsisi vakavissaan itsemurhaa.

Itsekkyys on väärin, itsestään ja muista välittäminen oikein.

Kuvitellaan seuraava tilanne: Akateemisen suvun tyttö on hakemassa lukion jälkeen lähihoitajakouluun, mikä aiheuttaa sukulaisille pahaa mieltä ja ahdistusta, koska toivoivat tyttären ryhtyvän lääkäriksi. Onko tytär itsekäs ja pitäisikö hänen muuttaa suunnitelmiaan?

Veljeni päätyi kyseiseen ratkaisuun, en tiedä miksi, päällisin puolin elämässä oli kaikki ok. Periaatteessa olen sitä mieltä, että on kai jokaisella oikeus tehdä niinkuin haluaa. Meidän perheelle asiasta ei kuitenkaan ole seurannut mitään hyvää, äidilläni terveys alkoi reistailla ja itse olen jotenkin etääntynyt vanhemmistani. En voi kertoa heille huolissani, en halua rasittaa heitä enempää. Aikaa on kulunut jo useampi vuosi, edelleen asia pyörii mielessä päivittäin. Suoraan sanottuna en toivoisi kenellekään tätä tilannetta. Olin vajaa kolmekymppinen kun tämä tapahtui, ja minuun asia on ainakin vaikuttanut siten, että en enää näe elämää kovin valoisana vaikka miten yritän. Tämä nyt vaan minun kokemukseni.

Vierailija kirjoitti:

Elossa pysyminen vaatii sitkeyttä ja uskoa siihen että se kannattaa. Heikot luovuttavat vaikeuksien edessä. En minä heitä paheksu enkä oikeastaan arvosta kovin korkealle.

Se on se evoluutio, missä heikoimmat karsitaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsemurha on itsekäs teko, joka vahingoittaa myös itsemurhan tehneen läheisiä ja saattaa pilata heidän elämänsä.

Mä ainakin ihmettelen tätä argumenttia. Eikö kukaan tajua, että ihmiset tekevät suurimman osan valinnoista itsekkäistä syistä. Vai kuka valitsi ammattinsa sen perusteella mikä yhteiskuntaa hyödyttää eniten? Tai kuka valitsi puolison niistä, jotka muuten olisivat jääneet yksin? Syötkö hernekeittoa, vaikka vihaat sitä, koska lähikauppiaan hernekeittoerä on menossa vanhaksi?

Lähikauppias on hieman eri asia kuin äiti ja isä. Äiti on kantanut lasta 9 kuukautta raskausvaivoineen ja tehnyt synnytyksessä kovan ja kivuliaan työn koska on halunnut lapsensa maailmaan. Vanhemmat ovat antaneet paljon lapsen kasvattaakseen.

Mikä ihme se tässä vttumaisten ihmisten maassa on, jos alkaa vähän masentaa. Vähemmälläkin vttuiluilla.

Haju on ainakin paha, jos raato muhii pitkään tällä helteellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsemurha on itsekäs teko, joka vahingoittaa myös itsemurhan tehneen läheisiä ja saattaa pilata heidän elämänsä.

Mä ainakin ihmettelen tätä argumenttia. Eikö kukaan tajua, että ihmiset tekevät suurimman osan valinnoista itsekkäistä syistä. Vai kuka valitsi ammattinsa sen perusteella mikä yhteiskuntaa hyödyttää eniten? Tai kuka valitsi puolison niistä, jotka muuten olisivat jääneet yksin? Syötkö hernekeittoa, vaikka vihaat sitä, koska lähikauppiaan hernekeittoerä on menossa vanhaksi?

Lähikauppias on hieman eri asia kuin äiti ja isä. Äiti on kantanut lasta 9 kuukautta raskausvaivoineen ja tehnyt synnytyksessä kovan ja kivuliaan työn koska on halunnut lapsensa maailmaan. Vanhemmat ovat antaneet paljon lapsen kasvattaakseen.

Mutta lapsi ei ole valinnut syntyä tai vaatinut kasvatusta vaan se on ollut vanhempien oma valinta. Voiko siis lapsi olla velkaa tästä? Mihin asti äidin päätäntävalta ulottuu aikuisen lapsen asioissa, koska "raskausvaivat ja synnytys"? Saako päättää lapselle ammatin? Entä seurustelukumppanin? Tyylin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elossa pysyminen vaatii sitkeyttä ja uskoa siihen että se kannattaa. Heikot luovuttavat vaikeuksien edessä. En minä heitä paheksu enkä oikeastaan arvosta kovin korkealle.

Oikeassa olet, elossa pysyminen vaatii uskoa siihen, että se kannattaa. Sinun arvostuksesi ei varmasti ole niin merkittävä seikka, että se saisi jonkun tuntemaan elämänsä kannattavaksi.

Vai miksi mielestäsi juuri sinun arvostuksesi pitäisi kenellekään merkitä yhtään mitään arvon anonyymi av-mamma?

Miksi luulet että kuvittelisin arvostukseni merkitsevän mitään muille? Se on virhe sinun puoleltasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri ongelma itsemurhassa on tekijän mielentila. Jos joku tappaa itsensä masennuskohtauksen seurauksena niin ei ihminen silloin oikeasti halunnut välttämättä itseään tappaa. Masennus sairautena sai ihmisen tuntemaan siltä.

Tai huumeet tai alkoholi voi olla syynä väärään päätökseen.

Mikäli esimerkiksi vuosia jatkuneen masennuksen seurauksena ihminen päätyy itsemurhaan, niin silloin hän on halunnut mieluummin itsemurhan kuin elää masennuksensa kanssa. Ei kaikki sairaudet ole parannettavissa, valitettavasti masennus ei kaikilla parane.

Totta, mutta mistä tietää puhuuko nyt järjen ääni vai masennuksen sumentama mieli?

Varmasti ero on siinä onko teko pitkään harkittu vai spontaani..

Itsemurha voi myös olla masennuksen mustanneen mielen järjen ääni.

Mulla on tästä aika ristiriitaiset ajatukset:

Toisaalta näen että elämän arvo on tasan jokaisen omassa päässä, kukaan muu ei voi sitä toisen puolesta määrittää. Joten ymmärrän täysin, jos joku haluaa päättää elämänsä. Silloin elämä ei ole hänen kohdallaan arvokas.

Mutta toisaalta haluaisin estää ja ylipuhua ihmisiä, jotka itsemurhaa harkitsevat, en siksi että haluaisin heidän jatkavan kärsimyksessä, vaan koska toivoisin että he alkaisivat sittenkin arvostaa elämää jossain vaiheessa, jos lääkkeet vaikka tepsisivät. Näen masentuneella toivon muutoksesta, kun taas masentuneen omasta mielestä kyse on usein pysyvästä tilasta. Valitettavasti joskus tila on oikeastikin pysyvä, mutta ainakin läheisen ihmisen kohdalla haluan tarttua kaikkeen toivoon ennen kuin totean, että hänen on todella oikeasti parempi olla kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jyrkästi eri mieltä täällä esitettyjen itsekkäiden ja ääri-yksilökeskeisten väitteiden kanssa. Nimenomaan on väärin olla ajattelematta ja huomioimatta myös muita ja sitä, miten omat teot vaikuttavat toisiin. Kohtele muita lähtökohtaisesti kuten itseäsikin haluat kohdeltavan. Jos kyseinen lause toteutuisi ihmisten toiminnassa ei kovinkaan moni välttämättä harkitsisi vakavissaan itsemurhaa.

Itsekkyys on väärin, itsestään ja muista välittäminen oikein.

Kuvitellaan seuraava tilanne: Akateemisen suvun tyttö on hakemassa lukion jälkeen lähihoitajakouluun, mikä aiheuttaa sukulaisille pahaa mieltä ja ahdistusta, koska toivoivat tyttären ryhtyvän lääkäriksi. Onko tytär itsekäs ja pitäisikö hänen muuttaa suunnitelmiaan?

Mielestäni lähihoitajaksi hakeutuminen on hyvä asia, eikä mitenkään verrattavissa itsemurhan tekemiseen. Molemmat ammatit ovat lisäksi yhtä lailla yleishyödylliseksi laskettavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jyrkästi eri mieltä täällä esitettyjen itsekkäiden ja ääri-yksilökeskeisten väitteiden kanssa. Nimenomaan on väärin olla ajattelematta ja huomioimatta myös muita ja sitä, miten omat teot vaikuttavat toisiin. Kohtele muita lähtökohtaisesti kuten itseäsikin haluat kohdeltavan. Jos kyseinen lause toteutuisi ihmisten toiminnassa ei kovinkaan moni välttämättä harkitsisi vakavissaan itsemurhaa.

Itsekkyys on väärin, itsestään ja muista välittäminen oikein.

Kuvitellaan seuraava tilanne: Akateemisen suvun tyttö on hakemassa lukion jälkeen lähihoitajakouluun, mikä aiheuttaa sukulaisille pahaa mieltä ja ahdistusta, koska toivoivat tyttären ryhtyvän lääkäriksi. Onko tytär itsekäs ja pitäisikö hänen muuttaa suunnitelmiaan?

Mielestäni lähihoitajaksi hakeutuminen on hyvä asia, eikä mitenkään verrattavissa itsemurhan tekemiseen. Molemmat ammatit ovat lisäksi yhtä lailla yleishyödylliseksi laskettavia.

Sinun mielestäsi. Mikä antaa sinulle (tai minulle) oikeuden sanoa mitkä päätökset toisen elämässä ovat hyviä ja mitkä huonoja? Molemmat ammatit ovat yleishyödylliseksi laskettavia, mutta opiskelupaikan saa joku toinen eli yleishyödyllisyys ei muutu suuntaan eikä toiseen tytön päätöksen mukaan

Jos tyttö menee lääkikseen, on hän itse ainakin hieman onneton, koska lääkis ei ollut ykkösvalinta. Sen sijaan todella monet sukulaiset ovat tyytyväisiä päätökseen. Jos tyttö menee lähärikouluun, on hän itse tyytyväinen, mutta todella monet sukulaiset ovat tyytymättömiä. Tyytymättömyyden kokonaisaste siis kasvaa, jos tyttö valitsee koulun sen mukaan mitä itse haluaa. Onko se hyvä mittari? Onko sillä merkitystä kuka kokee tyytymättömyyttä, kun kyseessä on tytön oma valinta?

Vierailija kirjoitti:

Jaaha että julmaa läheisiä kohtaan. Kamalan itsekkäitä jos mielensä pahoittavat itsemurhan tehneen takia. Oikein, että joutuvat loppuiän miettimään asiaa

On luonnollista surra läheisen menetystä, täytyy olla todella tunnevammainen jos ei tule paha mieli rakkaan ihmisen itsemurhan takia.

Sen sijaan on väärin syyllistää itsemurhaan päätynyttä "itsrkkyydestä". Siihen ratkaisuun päädytään kun ei ole enää muuta keinoa päästä pois umpikujasta, johon elämä on ajautunut.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni päätyi kyseiseen ratkaisuun, en tiedä miksi, päällisin puolin elämässä oli kaikki ok. Periaatteessa olen sitä mieltä, että on kai jokaisella oikeus tehdä niinkuin haluaa. Meidän perheelle asiasta ei kuitenkaan ole seurannut mitään hyvää, äidilläni terveys alkoi reistailla ja itse olen jotenkin etääntynyt vanhemmistani. En voi kertoa heille huolissani, en halua rasittaa heitä enempää. Aikaa on kulunut jo useampi vuosi, edelleen asia pyörii mielessä päivittäin. Suoraan sanottuna en toivoisi kenellekään tätä tilannetta. Olin vajaa kolmekymppinen kun tämä tapahtui, ja minuun asia on ainakin vaikuttanut siten, että en enää näe elämää kovin valoisana vaikka miten yritän. Tämä nyt vaan minun kokemukseni.

Todella ikävä tilanne ja olen pahoillani koko teidän perheen puolesta mutta.. Jokainen tekee omat valintansa ja on itse niistä vastuussa. Oli veljesi päätettävissä päättää päivänsä, se että äitisi sairastui ja etäännyitte, ei silti ole veljesi syy. Vain te itse voitte etääntymisen korjata, se on teistä kiinni, miten jatkatte nyt. Kenenkään ei tulisi joutua elämään muiden takia, kyllä sen itsemurhan tulisi olla yksilön oikeus ja mielestäni itsemurhan ajattelemisesta itsekkäänä tekona tulisi päästä, se varmasti helpottaisi myös läheisiä. Ihmiset tarvitsee empatiaa, ei vihaa ja katkeruutta se on asia mikä ajaa ihmisiä itsemurhiin. Itsemurha on tekona hirvittävä läheisille, voitte kuvitella miten vaikea päätös se on teon tehneelle ollut, hänellä on täytynyt olla todella paha olla, että päätyy läheisten kärsimyksestä huolimatta siihen tekoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsemurha on itsekäs teko, joka vahingoittaa myös itsemurhan tehneen läheisiä ja saattaa pilata heidän elämänsä.

Mä ainakin ihmettelen tätä argumenttia. Eikö kukaan tajua, että ihmiset tekevät suurimman osan valinnoista itsekkäistä syistä. Vai kuka valitsi ammattinsa sen perusteella mikä yhteiskuntaa hyödyttää eniten? Tai kuka valitsi puolison niistä, jotka muuten olisivat jääneet yksin? Syötkö hernekeittoa, vaikka vihaat sitä, koska lähikauppiaan hernekeittoerä on menossa vanhaksi?

Lähikauppias on hieman eri asia kuin äiti ja isä. Äiti on kantanut lasta 9 kuukautta raskausvaivoineen ja tehnyt synnytyksessä kovan ja kivuliaan työn koska on halunnut lapsensa maailmaan. Vanhemmat ovat antaneet paljon lapsen kasvattaakseen.

Mutta lapsi ei ole valinnut syntyä tai vaatinut kasvatusta vaan se on ollut vanhempien oma valinta. Voiko siis lapsi olla velkaa tästä? Mihin asti äidin päätäntävalta ulottuu aikuisen lapsen asioissa, koska "raskausvaivat ja synnytys"? Saako päättää lapselle ammatin? Entä seurustelukumppanin? Tyylin?

Ei äidillä olekaan oikeutta päättää . Mutta tuosta syystä itsemurhaa pidetään itsekkäänä ratkaisuna läheisiä kohtaan. Kuvittele että hoitaisit, huolehtisit ja kasvattaisit kukkaa 18 vuotta. Sitten se olisi niin iso että sun on pakko päästää se omilleen ja istuttaa ulos. Miltä tuntuisi?

Itsemurha on jossain määrin ihmisille tyypillistä. Minusta kuolemantapaukset ovat aina ikäviä.

Ymmärrän että jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään, mutta itsemurhan tehneen vanhemman lapsena en voi hyväksyä päätöstä kun lapset ovat vielä vanhemman vastuulla (alle 18 vuotta). Vanhempi on tehnyt päätöksen hankkia lapsen, lapsi ei ole päättänyt syntyä vanhemmilleen. Nuori on kuitenkin vähintään tuohon asti kaikin puolin holhouksen tarpeessa.

Nuorempana minulla oli useita hyvin pitkiä masennusjaksoja, vakavia ja keskivakavia. Ajattelin itsemurhaa vähintään viikoittain, tekotavasta vain en päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen. Sitten kun opin ajamaan autoa, "keksin" sen perinteisen rekkakolarin. Siksi, että esim äiti voisi halutessaan uskoa, että se oli aito onnettomuus. Vaikka äitini oli osaltaan edesauttanut masennuksiani (myöhemmin olen itseltään kuullut, että hän oli aina odottanut minun tekevän itsemurhan), en halunnut häntä siitä syyllistää.

Lopulta olin miettinyt itsemurhaa niin paljon, että siitä tuli minulle pelkästään lohdullinen ajatus: täältä pääsee, ja saa lähteä pois, jos ei jaksa olla. Se on se viimeinen ystävä, mutta sen kanssa ei sovi leikkiä. En todellakaan haluaisi herätä halvaantuneena epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Silloinkin, kun ei voi tehdä mitään asoiden parantamiseksi, voi sentään olla pahentamatta niitä.

Lopulta olin miettinyt itsemurhaa niin paljon, että siitä tuli minulle pelkästään lohdullinen ajatus: täältä pääsee, ja saa lähteä pois, jos ei jaksa olla. Se on se viimeinen ystävä, mutta sen kanssa ei sovi leikkiä. En todellakaan haluaisi herätä halvaantuneena epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Silloinkin, kun ei voi tehdä mitään asoiden parantamiseksi, voi sentään olla pahentamatta niitä.[/quote]

Tässä tuleekin kuvioon eutanasia. Se mikä on itsekästä on toisen ihmisen pakottaminen olemaan elossa, mikä saa mahdollisesti yrittämään itsemurhaa, keinoin joka epäonnistuessaan voi halvaanuttaa ihmisen loppu elämäksi. Minusta armollinen kuolema pitäisi kuulua myös ihmisen perusoikeuksiin, ei pelkästään eläinten. Oli syy mikä tahansa, fyysinen tai henkinen kipu ei voi edes keskenään verrata, eikä kenelläkään muulla kuin henkilöllä itsellään pitäisi olla oikeutta päättää toisen ihmisen elämästä tai kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elossa pysyminen vaatii sitkeyttä ja uskoa siihen että se kannattaa. Heikot luovuttavat vaikeuksien edessä. En minä heitä paheksu enkä oikeastaan arvosta kovin korkealle.

Se on se evoluutio, missä heikoimmat karsitaan pois.

Sulla meni niin tunteisiin, että annoin ihan peukun!