Ystävän outo "kilpailuvietti"...
Minulla on eräs ystävä, jonka kanssa keskustelut menevät suunnilleen seuraavasti:
Minä: "On kyllä aivan ihana sää! Syötiin kesän ensimmäiset jäätelöt, täällä oli 25 astetta tänään."
Ystävä: "Me syötiin kanssa jäätelöä, mutta täällä olikin 30 astetta."
Toinen esimerkki:
Minä: "Pitäisi varmaan hankkia jossain vaiheessa uusi sohva, alkaa jo näyttää aika valjulta tämä meidän nykyinen."
Ystävä: "Minä hankinkin juuri uuden sohvan, oli tosi kallis. Ehkä teillekin voisi ostaa sellaisen?" [näyttää netistä huomattavasti kalliimman sohvan kuin mihin meidän opiskelijataloudella olisi koskaan varaa]
Esimerkki 3:
Minä: "Ihanaa, kun sain joululahjaksi poikaystävältä sen kynttilänjalan mitä niin kovasti toivoin :)"
Ystävä: "Joo, se on ihan kiva. Aion ostaa sen [saman merkin huomattavasti kalliimman] samaa sarjaa olevan kynttilänjalan pian."
Tarviiko lisää esimerkkejä? Pointti siis, että ystävä kääntää kaikki keskustelut häneen itseensä jollain tavalla, ja aina siihen tapaan että hänellä on kaikki paremmin tai ainakin kalliimpaa kuin minulla. Mistähän tällainen kilpailuvietti johtuu? En tiedä, miten vastata tuollaiseen.
Kommentit (5)
Ei ystävä käyttäydy noin.Alenna tuo satunnaistutuksi äläkä enää kerro sille asioitasi.
Tiedän tunteen, meillö vaan miehen sisko tekee tuota:
Varattiin viikon matka paikkaan X. Seuraavana päivänä: mekin varattiin matka paikkaan x mutta otettiin heti kaksi viikkoa kun eihän viikossa ehdi mitään.
Ostettiin pesukone x, on ollut tosi hyvä. Mekin aiotaan ostaa mitta otetaan se xy hybersuper malli koska se on niin paljon parempi kuin tuo teidän.
Siis aivan kaikki he tekee paremmin kalakeitosta ikkunanpesuun, kerran oikein yritin että olis jokin asia mitä he ei olis tehny paremmin, ei ollu jopa kukkasten mullan vaihdon olivat tehneet oikeaan aikaan ja helpommin kuin me:D
Meillä miehen sisko kanssa tuollainen! En kerro neiti täydelliselle enään mitään
Suomi on pullollaan näitä sosiaalisesti kömpelöitä ihmisiä, joilla vuorovaikutustaidot ovat surkeita, minä mukaan lukien. Vaikutamme kusipäisiltä, jos emme opi ihmisten tavoille.
Jossakin vaiheessa tajusin, että kotona oppimani (olemattomat) vuorovaikutustaidot aiheuttavat kitkaa muualla kuin lapsuudenperheessäni. Olenkin joutunut opettelemaan kuuntelemisen taitoa. Vaikka tunnen myötätuntoa, en osannut osoittaa sitä oikealla tavalla. Niinpä myös sen näyttäminen piti opetella. Ihan oikeasti.
Ei kuulosta oikealta ystävältä.