Mitä kieltä puhua lapselle monikansallisessa perheessä?
Minä olen suomalainen, mieheni puolestaan viettänyt lapsuutensa Norjassa. Tällä hetkellä asutaan Itävallassa, ja nyt meille on tulossa vauva.
Ongelmana on ainoastaan kieli. Me ollaan tähän asti puhuttu kotona pääasiassa englantia ja ruotsi-norja-sekoitusta, mutta mitä puhua vauvalle? Haluan ainakin pikkuisen suomea hänelle opettaa, mutta "pääkielenä" siitä ei varmaa kamalasti iloa olisi sikäli kun ei asuta Suomessa, eikä edes isänsä puhu sitä kuin muutaman sanan. Saksa ei onnistu, meistä kumpikaan ei ole siinä vielä natiivin tasolla. Skandinaavisten kielten sekoituksessa mietityttää se, että meneekö se lapsi sitten hämilleen pikkuisen erilaisista ääntämisasuista, kun "minä" on sekä Jag että Jeg?
Englanti on vaihtoehto, mutta sekin mietityttää, kun meillä on kummallakin hyvin vahva aksentti, ja vauva kuulisi syntymästä asti ns. "väärin puhuttua" englantia.
Miehen kanssa ollaan juteltu, ja toistaiseksi ei olla päädytty vielä mihinkään. Tällä hetkellä paras vaihtoehto olisi varmaan se, että mies puhuu norjaa ja minä suomea&englantia, mutta menisikö vauva vielä pahemmin sekaisin niin monesta kielestä? Mitä te ajattelette?
Kommentit (27)
Tuttavaperheeseen syntyi vauva täällä Suomessa. Molemmat vanhemmat ovat muuttaneet lapsena tänne, noin 4-6-vuotiaina, ja molemmat eri maista. Täällä sitten oppineet täydellisen sujuvan suomen kielen, ja puhuvat keskenään ja joka paikassa suomea, eikä kukaan varmasti puheesta arvaisi ettei suomi ole äidinkieli. Omaa äidinkieltään kumpikin puhuu todella vähän (lähinnä puhelut vanhemmilleen) ja sanavarasto ym. on jäänyt ainakin toisella (toisesta en tiedä) pikkulapsen tasolle.
Olisiko siis tässäkin tapauksessa parempi, että molemmat puhuisivat ensikieltään lapselle? En usko että toinen heistä (jonka tunnen paremmin) pystyisi opettamaan kaikkia tunnesanoja äidinkielellään, kun ei niitä itsekään tiedä. EIkö tässä tapauksessa olisi parempi puhua suomea, josta on moninkertaisesti laajempi sanavarasto?
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheeseen syntyi vauva täällä Suomessa. Molemmat vanhemmat ovat muuttaneet lapsena tänne, noin 4-6-vuotiaina, ja molemmat eri maista. Täällä sitten oppineet täydellisen sujuvan suomen kielen, ja puhuvat keskenään ja joka paikassa suomea, eikä kukaan varmasti puheesta arvaisi ettei suomi ole äidinkieli. Omaa äidinkieltään kumpikin puhuu todella vähän (lähinnä puhelut vanhemmilleen) ja sanavarasto ym. on jäänyt ainakin toisella (toisesta en tiedä) pikkulapsen tasolle.
Olisiko siis tässäkin tapauksessa parempi, että molemmat puhuisivat ensikieltään lapselle? En usko että toinen heistä (jonka tunnen paremmin) pystyisi opettamaan kaikkia tunnesanoja äidinkielellään, kun ei niitä itsekään tiedä. EIkö tässä tapauksessa olisi parempi puhua suomea, josta on moninkertaisesti laajempi sanavarasto?
Lapsentasolle jäänyt "äidinkieli" ei ole järkevää opettaa lapselleen kuin korkeintaan kakkoskieleksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsentasolle jäänyt "äidinkieli" ei ole järkevää opettaa lapselleen kuin korkeintaan kakkoskieleksi.
Hyvä kuulla. Meinaavat nimittäin puhua vauvalle yhdessä suomea. Toivottavasti opettavat kuitenkin omiakin kieliään, että yhteys isovanhempiin pysyisi.
kannattaa tietenkin sen maan kieltä yrittää opetella jossa näkee viihtyvän ja englantia nyt kannattaa tietysti kaikkien osata
Minä tulen ruotsista ja mieheni on suomalainen. Puhun mieheni kanssa suomea, mutta lasten kanssa puhun aina ruotsia. Joskus lapset vastaavat minulle suomeksi, mutta jatkan aina ruotsin kielellä. Nyt molemmat.sujuvasti puhuu serkkujen ja isovanhempien kanssa, osaavat vaihtaa kieltä sujuvasti. Kerran kysyin millä kielellä ajattelet? Lapsi vastasi, että molemilla ihan sekaisin. Eli hän hallitsee molemmat kielet todella hyvin.
Sukulaisperheessäni (asuvat ruotsissa), isä on ruotsalainen ja äiti toisen polven ruotsinsuomalainen. Lapselle puhutaan vain ruotsia. Perhe käy ahkerasti kuitenkin suomessa ja lapsi kommunikoi isovanhempiensa kanssa lähinnä vanhempiensa kautta ja elekielellä.
Säälittää, kun lapselta viedään mahdollisuus jutella aidosti isovanhempien ja muiden suomiserkkujensa kanssa. Kun suomea ei tarttis osata edes hyvin vaan että voi puhua niitä näitä.
Viikonloppuna oltiin miehen kanssa hotellissa yötä, ja aamiaisella sattui viereiseen pöytään lapsiperhe, jonka äiti oli venäläinen ja isä suomalainen. Äiti puhui lapsilleen tankerosuomea venäläisellä aksentilla, isä oli lähestulkoon puhumaton, mutta kuitenkin suomalainen. Ei hyvältä kuulostanut.