Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä kieltä puhua lapselle monikansallisessa perheessä?
16.05.2018 |
Minä olen suomalainen, mieheni puolestaan viettänyt lapsuutensa Norjassa. Tällä hetkellä asutaan Itävallassa, ja nyt meille on tulossa vauva.
Ongelmana on ainoastaan kieli. Me ollaan tähän asti puhuttu kotona pääasiassa englantia ja ruotsi-norja-sekoitusta, mutta mitä puhua vauvalle? Haluan ainakin pikkuisen suomea hänelle opettaa, mutta "pääkielenä" siitä ei varmaa kamalasti iloa olisi sikäli kun ei asuta Suomessa, eikä edes isänsä puhu sitä kuin muutaman sanan. Saksa ei onnistu, meistä kumpikaan ei ole siinä vielä natiivin tasolla. Skandinaavisten kielten sekoituksessa mietityttää se, että meneekö se lapsi sitten hämilleen pikkuisen erilaisista ääntämisasuista, kun "minä" on sekä Jag että Jeg?
Englanti on vaihtoehto, mutta sekin mietityttää, kun meillä on kummallakin hyvin vahva aksentti, ja vauva kuulisi syntymästä asti ns. "väärin puhuttua" englantia.
Miehen kanssa ollaan juteltu, ja toistaiseksi ei olla päädytty vielä mihinkään. Tällä hetkellä paras vaihtoehto olisi varmaan se, että mies puhuu norjaa ja minä suomea&englantia, mutta menisikö vauva vielä pahemmin sekaisin niin monesta kielestä? Mitä te ajattelette?
Kommentit (27)
Tässä torpassa tulee kaikki kielet sekaisin. Mies puhuu italiaa ja englantia, minä ruotsia ja suomea pääasiallisesti. Puhutaan keskenämme joko englantia tai italiaa. Lapset puhuvat kaikkia neljää kieltä sujuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu suomea. Se on sinun tunnekieli. Ympäristö saa huolehtia saksan opettamisesta (mikäli teillä on tarkoitus jäädä).
Mies puhuu norjaa lapselle. Ei muita sekoituksia.
Aina äidinkieltä. Se on asiantuntijoiden suositus.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat vanhemmat puhuu omaa äidinkieltään. Saksan ja englannin lapsi oppii kun menee päiväkotiin/kouluun.
Näin se olisi varmaa parasta, kiitos sinulle ja kaikille muille, jotka samaa ehdottivat! :)
-Ap
Miksi et halua puhua lapsen kanssa kieltä joka on sinun äidinkielesi? Et halua, että lapsi voi keskustella luontevasti sinun sukulaistesi kanssa? Puhutte lapselle omaa äidinkieltänne ja ympäristö opettaa loput jos on tarvetta.
Meillä minä puhun lapsen kanssa suomea, mies englantia. Lapsi käy englanninkielistä koulua. Näin siksi, että asutaan välillä ulkomailla jossa lapsi käy myös englanninkielistä koulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat puhuvat lapsilleen omaa äidinkieltä. Teillä on kyllä aika sekava tilanne. Varmaan kannattaa laittaa lapsi englanninkieliseen tarhaan/kouluun, siitä eniten hyötyä hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat vanhemmat puhuu omaa äidinkieltään. Saksan ja englannin lapsi oppii kun menee päiväkotiin/kouluun.
Näin se yleensä menee. Lapsi saa silloin lahjaksi vanhempiensa äidinkielet virheettöminä ja oppii kyllä ne muut kielet aikanaan mitä ympäristössä puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kaksikielisessä perheessä, vaikka asumme ulkomailla, olen itse puhunut lapsille suomea ja mies englantia (miehen äidinkieli). Nyt meidän nuoret aikuiset hallitsevat kummatkin kielet sujuvasti. Meidän tapauksessa tämä toimi hyvin. Pitää vaan muistaa olla pitkäjännitteinen ja toimia johdonmukaisesti. Lapset oppivat ja tottuvat, kun tästä muodostuu perheelle normaali arkirutiini.
- ulkosuomalainen
Kummatkin omaa äidinkieltään, ei tule aksentteja. Saksaa oppii ympäristöstä, englantia sitten koulussa.
Kannattaa kumminkin muistaa että lapsella olisi hyvä olla yksi "pääkieli" tunnekielenä, kielten sekamelskassa ei välttämättä sellaista synny ja lapsella voi tulla myöhemmin ongelmia tunteiden ilmaisussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina, ja tämä on siis AINA, oma äidinkieli. Riippumatta siitä mitä lapsi vastaa.
Äitinä puhut lapsellesi tietenkin omaa äidinkieltäsi. Etkä vaan puhu vaan laulat, loruttelet ja luet suomenkielisiä kirjoja. Ihan siitä riipumatta, missä maassa nyt tai tulevaisuudessa asutte, niin lapsen toinen puoli sukua tulee aina olemaan Suomesta. Suomi on joka tapauksessa osa lapsen identiteettiä.
Joskus 70-luvulla uskottiin, että lapsesta tulee puolikielinen, jos sille puhutaan enempää kuin yhtä kieltä, mikä aiheutti vain suurta vahinkoa. Meillä on paljon 2-kielisiä perheitä, joissa lapset ovat 1-kielisiä. Olen myös tavannut maailmalla suomalaisia perheitä, joissa vanhemmat puhuvat kökköenglantia lapsilleen, jotka eivät osaa suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrankin näki ketjun jossa oltiin yksituumaisia, ja kaikki vieläpä oikeassa.
Vanhempi opettaa lapselleen parhaiten taitamansa kielen, näin lapselle kehittyy mahdollisimman laaja sanavarasto ja käsitteistö ajatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Äitinä puhut lapsellesi tietenkin omaa äidinkieltäsi. Etkä vaan puhu vaan laulat, loruttelet ja luet suomenkielisiä kirjoja. Ihan siitä riipumatta, missä maassa nyt tai tulevaisuudessa asutte, niin lapsen toinen puoli sukua tulee aina olemaan Suomesta. Suomi on joka tapauksessa osa lapsen identiteettiä.
Joskus 70-luvulla uskottiin, että lapsesta tulee puolikielinen, jos sille puhutaan enempää kuin yhtä kieltä, mikä aiheutti vain suurta vahinkoa. Meillä on paljon 2-kielisiä perheitä, joissa lapset ovat 1-kielisiä. Olen myös tavannut maailmalla suomalaisia perheitä, joissa vanhemmat puhuvat kökköenglantia lapsilleen, jotka eivät osaa suomea.
Puolikielisyys on kyllä realistinen uhka, mutta se koskee tilanteita jossa vanhemmat opettaisivat lapselleen kieltä jota he eivät hallitse itsekään äidinkielen veroisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin näki ketjun jossa oltiin yksituumaisia, ja kaikki vieläpä oikeassa.
Vanhempi opettaa lapselleen parhaiten taitamansa kielen, näin lapselle kehittyy mahdollisimman laaja sanavarasto ja käsitteistö ajatteluun.
7
Ja siihen liittyy vielä tuo tunnepuoli kuten muutkin mainitsivat eli äidinkieli on tunnekieli.
Heitän täältä boksin ulkopuolelta, että opettelet miehen kanssa uuden kielen, jota sitten käytätte kotona. Klingoni vaikka.
Alkusuhteessa puhuttiin miehen kanssa englantia. Nyt molemmat puhuvat tyydyttävästi toistemme kieliä, eli suomea ja espanjaa. Mies puhuu vähän semmoista suomen ja espanjan sekoitusta.
Kolmelle lapsellemme (10v, 9v ja 6v) ollaan alusta asti puhuttu omaa äidinkieltämme. Lapset taitavat upeasti kielenvaihdon espanjasta suomeen ja suomesta espanjaan. Nyt kolme vuotta ollaan asuttu Usassa suurin osa vuodesta, joten englantikin on tullut aika vahvana lasten elämään.
Mutta ei mulla ollut edes mietinnässä muuta vaihtoehtoa kuin se että puhuisin lapsilleni suomea.
Vierailija kirjoitti:
Äitinä puhut lapsellesi tietenkin omaa äidinkieltäsi. Etkä vaan puhu vaan laulat, loruttelet ja luet suomenkielisiä kirjoja. Ihan siitä riipumatta, missä maassa nyt tai tulevaisuudessa asutte, niin lapsen toinen puoli sukua tulee aina olemaan Suomesta. Suomi on joka tapauksessa osa lapsen identiteettiä.
Joskus 70-luvulla uskottiin, että lapsesta tulee puolikielinen, jos sille puhutaan enempää kuin yhtä kieltä, mikä aiheutti vain suurta vahinkoa. Meillä on paljon 2-kielisiä perheitä, joissa lapset ovat 1-kielisiä. Olen myös tavannut maailmalla suomalaisia perheitä, joissa vanhemmat puhuvat kökköenglantia lapsilleen, jotka eivät osaa suomea.
Ja minä olen työssäni lastenpsykiatrialla nähnyt lapsia, jotka eivät osaa mitään kieltä, koska heidän vanhempansa ovat parasta tarkoittaakseen puhuneet lapselleen vain sitä kieltä jota toivovat lapsen oppivan - ja jota eivät itsekään absoluuttisesti ja täydellisesti hallitse. Tunnekieltä ei ole, tunteen ajattelua ei muodostu. Oikeaa kieltä ei muodostu.
Puhukaa lapsellenne molemmat omaa äidinkieltänne noin enimmäkseen, muu tarjoilu ja kattaus tulee siihen päälle. Ja ennen kaikkea, puhukaa paljon. Ja lukekaa, lorutelkaa, laulakaa ja pöliskää. Myös sitä yhteisten kielten sekamelskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin näki ketjun jossa oltiin yksituumaisia, ja kaikki vieläpä oikeassa.
Vanhempi opettaa lapselleen parhaiten taitamansa kielen, näin lapselle kehittyy mahdollisimman laaja sanavarasto ja käsitteistö ajatteluun.
7
Ja siihen liittyy vielä tuo tunnepuoli kuten muutkin mainitsivat eli äidinkieli on tunnekieli.
Usein puhutaan tunnekielestä, mutta oikeastaan kyse on kielestä josta löytyy käsitteistö (sanavarasto) ajatteluun ja sitä kautta myös tunteiden käsittelemiseen.
Me miellämme kielen kommunikaatiovälineeksi, mutta se on myös ajattelun instrumentti. Tunteet syntyvät ajatuksista, toki osittain tiedostomattomalla tasolla.
EI ainakaan suomea. Suomi on suomalaisten kieli ja te olette oman kotimaanne valinneet jostain muualta. Voisit itsekin vähentää täällä roikkumista. Eikö teillä ole omia palstoja missä kysellä tyhmiä?
Alue: Aihe vapaa
Molemmat vanhemmat puhuu omaa äidinkieltään. Saksan ja englannin lapsi oppii kun menee päiväkotiin/kouluun.