HUHTIMAMMOJEN TIISTAI!!!
Kommentit (14)
Levoton yö takana, heräsin yöllä pahoinvointiin, liekkö johtunut iltapalaksi syömistäni hapankorpuista ja aamulla vatsa aivan sekaisin ja hassu olo muutenkin, onkohan se vatsatauti iskemässä joka oli pojalla viikko sitten, mutta hänellä se alkoi korkealla kuumeella. torstaina la mutta oisin kyllä ihan valmis jo lähtemään synnyttämään, tänään neuvolaan mutta eipä siellä muutakuin ne tavalliset mittaukset, punnituksen voisin kyllä skipata yli... mukavaa päivän jatkoa kaikille :)
Tuntuu että ollaan ikuisuus...
Ja ajatuksena, että vauva tulee vapun jälkeen.. huh, outoa!
Yö nukuttu taas hyvin, jos ei maha olisi tiellä, ei tietäisi olevansa raskaana. Kai tästä pitäisi nauttia, mutta kun painoarvio on 4,5 kg ei se mieltä hirmusti rauhoita =/
aamutoimiin, tsemppiä siskot!
maapähkinä 41+ 1
Täällä sitä ollaan kanssa edelleenkin yhtenä kappaleena. Rupee käymään täällä tämä odottavien porukka vähiin=), kohta sitä ollaan jo toukokuisia ja itsestä ainakin tuntuu että sinne vapun jälkeen menee ennenkuin tämä vauveli ymmärtää että on elämää massun ulkopuolellakin=). Supistelee supistelee ja sitten kuitenkin joka ikinen aamu herään omasta sängystä.
Tää on vaan niin tylsää ja piinaavaa aikaa kun ei tosiaan oikein voi eikä viitsi lähteä mihinkään yksikseen, kaupoille tms. ja täällä kotona on kaikki paikat niin koluttu jo moneen kertaan että kait sitä pitäis vaan osata ottaa rennosti aina tämä aika kun isommat on koulusssa ja eskarissa.
Suppareita kaikille niitä toivoville ja hurjasti onnea tulevaan! Ja hurjasti onnea jo vauvan saaneille!!!
terkuin Saapastelija ja masuasukki 40+2
Melkeen 10,5 tuntia, vaikka tietty pari kertaa piti vessassa käydä ja joka kerta herää kyljen kääntöön, mutta edellistä yötä puolet paremmin. Ja yllätykseksi esikoinen nukkuu edelleen. Ottaisi taas tämän mukavan kesärytmin, kun vauvakin on tulossa. Talvisin herää aina niin paljon aikaisemmin.
Eilen illalla oli suppareita ihan ahkeraan ilm. myös lääkärin jäljiltä ja alkuyöstäkin, mutta käännin ne taka-alalle, kun olin päättänyt nukkua yhden yön tässä vaihteeksi. Nyt jaksaisi paremmin lähteä synnärillekin.
Perjantaina olis hyvä synnytyspäivä (toki aikaisemminkin käy) ja ideaalissa tapauksessa päästäisiin vappuna kotiin ja ma olis miehellä vapaapäiväkin. No, eihän se vauva mua kuuntele, mutta kai sitä saa toivoa...
Ajateltiin lähteä tänään käymään tivolissa, kun on täällä lähistöllä ja esikoiselle vois olla ihan kiva elämys ja mulle myös muuta ajateltavaa, vaikka en siellä pysty samalla tavalla iloa irti ottamaankaan...
Touhis rv 39+3
Tämä viikko taitaa kulua super hitaasti meikäläisellä. Torstaina seuraava yliaikaiskontrolli kättärillä. Tekemisen puutetta ilmassa, koiratkin vietiin jo anoppilaan valmiiksi hoitoon, kaikki vauvahommat pesty ja verhotkin sain viime viikolla vihdoin lyhennettyä, joten ei kertakaikkiaan enää mitään tekemistä..huoah.
Onneks edes aurinko paistaa ulkona!
t:Kahu + maha 41+4
Mitkään ennakkotuntemukset ei oo tarkottanu mitään. Toissa iltana supisteli useemman tunnin 10-15 min välin ja ehdin jo isällenikin soittaa varoitussoiton lapsenhoitohukista. Mutta niin vaan taas omasta sängystä heräsin aamulla. Eilen sitten hirmuisen energiabuusterin vallassa pesin ikkunat, imuroin, tamppasin matot ja pyykkäsin. Ja saldona ehkä 3 supistusta koko päivänä. Mahassakin on ihan samanlainen mylläys käynnissä, kuin on ollut koko matkan, eli tämä tyyppi ei oo kuullutkaan siitä, että pitäs rauhottua ennen synnytystä.
Esikkoakin oon pitänyt hoidossa eilen ja tänään, että ois helpompaa jos tulee lähtö. Taidampa pitää huomenna kotona, jos se kohtaloa kiusaisi.
Vapputunnelmiin siis!
Cl@ra 40+2
ennen kun loppuu. Täällä ollaan ja tänään ihan ultimatumketutus. Arrg, tekisi mieli riehua.
Mutta hei, ONNITTELUJA kaikille vauvan saaneille! Hokasin, että tuolla syntyneet huhtikset-pinossa oli moni jo vauvelinsa saanut, enkä ole ees onnitellut. Onnea teille tuhat kiloa ainakin!
ja takaisin itseen... :) (minäminäminä) Ei siis mitään varsinaisia tuntemuksia, että tämä syntyisi joskus. Vähän jomotuksia ja kolotuksia, mutta niistä nyt ole juuri iloa synnytyksen käynnistymisen kannalta. Lähinnä vaan ärsyttää, tuntuu vain kiusanteolta tuommoinen pieni härppiminen. En tosiaan usko mihinkään poppakonstiin, että synnytys käynnistyisi - tulee kun on tullakseen. Se on sitten tuurissa tuleeko suursiivouksen, haravoinnin tai saunan jälkeen.
Huomenna taas neuvola, ei kyllä nappaa, ei. Vielä aamulla heti kahdeksalta. Mutta onhan se mentävä, hyvempi tietää kaiken olevan toivottavasti ok. Vauva ei ole enää iltaisin pitänyt mitään kovempia rytyytyksiä, mutta onneksi kuitenkin päivittäin pitää venyttelyjä.
Anteeksi tylsämielinen valitus ja öpötys! Tärkeintä tietysti, että vauvalla olisi kaikki hyvin ja tulee kun on valmis. Eikähän la:kaan ole vielä mennyt, mä oon ihan kohtuuton.
Mutta toivottavasti toisilla olisi vähän valoisampi mieli tänään tiistaina!
Tilp. 39+5
Poika syntyi juuri ja juuri 21.4. rv 41. Syntymäaika oli nimittäin 23.57. Eipä siis tarvinnutkaan odottaa vappuun :)
Perjantaina heräsin viideltä aamuyöstä supistukseen. Kävin vessassa ja sitten supistukset vain jatkuivat säännöllisinä. Kahden tunnin kuluttua supistusten alkamisesta soitin kättärille ja käskivät odottaa, että supistusten kesto on väh. 45 min. Muutaman tunnin odotuksen jälkeen ne olivat sen pituisia ja soitin uudelleen. tällä kertaa toinen kätilö sanoi, että ei osaa arvioida onko synnytys käynnissä vai ei ja käski ottamaan panadolia ja katsomaan, että meneekö supistukset pois. Kyllä otti päähän tuo neuvo. Säännöllisiä supistuksia oli ollut jo yli kuusi tuntia ja käsketään ottamaan panadolia ja rv jo kuitenki 41. Silloin aattelin, että jos nyt ei synnytys ole käynnistynyt niin, sitten en tiedä milloin on. Soitin sitten taas, että panadol ei auttanut. Sama kätilö sanoi sitten, että jos välttämättä haluan, voin tulla tarkistuttamaan tilanteen kättärille. Tottakai halusin kahdeksan tunnin kipeiden supistusten jälkeen. Miehen kanssa sitten yhdessä lähdettiin. Oli onneksi vapailla.
Kättärillä kohdunsuu oli 3 cm auki ja käyrän jälkeen lähdettiin vähäsen kävelemään. Tultiin takaisin ja supistukset olivat jo tosi kipeitä. Uuden käyrän jälkeen päästiin synnytyssaliin, jossa ensin menin suihkuttelemaan ja siitä sitten jatkoin ilokaasulla. Kun ilokaasu ei tunutnut enään auttavan päätettiin laittaa epiduraali. Sitä ennen puhkaistiin kalvot, jotta synnytys ei puudutuksen takia lopahda. Ennen epiduraalin saamista olionkin jo tosi kipeä, mutta onneksi puudutus vei kaikki kivut ja sain huilittua.
Puudutuksen vaikutuksen lakattua sain vielä uuden puudutuksen. Silloin olin jo 8 cm auki. Enään epiduraali ei vienyt kaikkia kipuja, mutta helpotti joksikin aikaa. Puoli kasitoista kätilö sanoi, että ei taida tämän vuorokauden aikana syntyä. Kaksikymmentä vaille kaksitoista sain rueta yrittämään ponnistelua. Ihana pikkuinen poikamme syntyi sitten juuri ennen puoltayötä. Mitat olivat: pituus 50 cm, paino 3245 g.
Selvisin koitoksesta muutamalla tikillä. Synnytys oli hienoin kokemus mitä voi olla vaikka tekeekin kipteetä. Voin siis hyvillä mielin synnyttää uudestaa. En ehkä ihan heti kuiteskaan :)
Poika on aivan valtavan suloinen ja kiltti. Syö 2 - 4 tunnin välein.
Tulipas pitkä tarina...
Onnea kaikille, jotka ovat vielä menossa synnyttämään ja onnea myös muille jakautuneille.
pesukarhu 83 ja poika 4 päivää
Näin ne vaan viikot menee eteenpäin.Laskettuaika lähenee eikä ole tietoakaan h-hetkestä.Supisteluja ollut jo usean kuukauden mutta nyt ei sitten mittään.Aloilleni en ole jäänyt vaan kovasti käyn päiväkävelyillä mutta siitäkään ei ole ollut apua.Hyvän mielen siitä saa.
Kevättä rinnassa ja h-hetkeä odotellessa...
Onnea kaikille jo vauva-arjessa painiville ja kärsivällisyyttä meille loppu pinoa kantaville.
Äiti30... 39 +4
Ihan ensin onnittelut pesukarhu83!!
Itse täällä vielä jakautumatta, tänäänkin. Meinasin, etten jaksa edes kirjoitella, mutta tästäkin tuli nopeasti tapa..
Neuvolassa olin aamulla, ja ihan yhtä tyhjän kanssa, taas.
Th oli tietäväisellä tuulella; se että viikolla 35 on kohdun suu ollut kiinni ja kiinteä, kuulema tarkoittaa, että se on sitä edelleen, pitkään(viikkoja) jatkuneista, kovista, ja lähes invalidisoivista supistuksista huolimatta.
Siis ei kuulema aihetta lääkärintarkastukselle, ennen kuin viikkoja on 42. Ja kun vielä synnytyksestä on uhattu nopeaa, luulisi sitä olla hyvä välillä tilanne tarkistaa, mutta ei. Kuitenkin synnärille matka kestää nopeimmillaankin puolitoista tuntia.
Tässä välissä saattaisi tulla mieleen epäillä tuon tätin ammattitaitoa, ei pahalla ammattikunnan edustajia kohtaan. Enhän minä mistään oikeasti mitään tiedä.=) Josko kuitenkin saisin tästä vauvelista vaikka oman ' vappupallon' . ;-)
39+3
ikuisuudelta rupee jo tuntumaan tämä odotus..(vaikka siis laskettu aika oli vasta eilen)..esikoinen kuitenkin syntyi laskettuna joten sitä on kuvitellut että tämäkin syntyisi viimeistään silloin..etenkin kun on tosiaan yli 2 viikkoa ollut pää alhaalla kiinnittyneenä, kohdunsuu ollut lyhentynyt ja pehmeä ja ulkoa auki viime lääkärissä jo..(ja todennäköisesti synnytys on nopea kun edellinenkin oli..kunhan vaan alkaa)
ja ei sitten niin mitään merkkejä..esikoisen kanssakin lähdin tänään pyörälenkille jos se edes vaikuttaisi..mutta aika skeptiseksi olen jo ruvennut ajatellen et yli menee sen 2 viikkoa varmaan :)
on se pimeetä että ensin odottaa kiltisti 40 viikkoa ja sitten kun se tulee täyteen niin ei jaksaisi enää oottaa ollenkaan...
saa nähdä roikunko mä täällä vielä viimeisenä ;)
tulin teitä vilasemaan! toivoen suppareita kaikille! meillä poika nukkuu ja syö hyvin, ja välillä sitten ihmetellään maailman menoa! maidot alkanut nyt vasta nousemaan..olo on väsynyt mutta onnellinen! tsemppiä kaikille loppu odotteluun, kyllä ne sieltä tulee! nähdään vauva puolella!
peetu ja onni 3päivää
Lauantaina 22.4. klo 02,48 meille syntyi aivan hurmaava jössikkä; 4595g ja 54 cm. Raskausviikkoja oli koossa 41+1. Koko oli todella yllätys sillä viimeisessä neuvola mittauksessa sf mitta oli vain 30 cm ja muutenkin kuljettu koko raskausaika alakäyrillä. Lopputulos oli siis lähes kilon painavampi kuin isosiskonsa. Onneksi en tiennyt tätä etukäteen, olisi kyllä tuleva synnytys pelottanut aivan liikaa.
Supistukset alkoivat säännöllisinä 10 min välein perjantaina klo 18 aikoihin ja tihenivät klo 21 aikoihin. Niinpä me sitten lähdettiin sairaalaan klo 23. Kokeilin ensin ilokaasua, josta ei ollut apua. Aloin vain voimaan pahoin. Paracervikaalipuudus toi vain pienen avun ja sen laittaminen oli yhtä tuskaa supistusten aikana. Spinaalipuudus puudutti kuin tulessa olevan alavatsani oikean puolen hyvin, mutta kipu vas. puolella oli edelleen h........nen. Spinaalista oli kyllä hyvä apu ponnistusvaiheessa sillä se vei venytyskivun lähes kokonaan pois ja pystyin ponnistamaan tehokkaasti. Synnytyksen tuskallisuutta lisäsi voimakas pahoinvointi ja oksentelu loppui vasta ponnistusvaiheessa. Tikkejä tuli pienneen pinnalliseen repeämään 4 kpl. Onneksi lopputulos korvasi kaiken tuskan ja kivun. Tuloksena 9 pisteen terve poika.
Kotiin tulimme eilen, kun kaikki oli niin hyvin; maitoa tulee ja pojan paino oli jo eilen kääntynyt nousuun. Ihanaa olla taas kotona ja aloitella vauvaelämää.
Tsemppiä kaikille huhtikuulaisille. Vielä se sieltä tulee. Uskokaa pois!
Eipä enää nukuttanut, olen tuossa jo kahvit keitellyt ja aamupalan syönyt. Tänään on siis LA, ja ei mitään tietoakaan synnytyksestä..
Vähän ehkä välillä alamahaa juilii, mut eipä mitään ihmeitä. Kohta taidan sitten vihdoin viimein kokeilla viimeistä keinoa ja pestä nuo ikkunat. Kaupoille lähteminenkin vähän arveluttaa, koska siellähän se lapsivesi todennäköisesti sitten lorahtaa, kauppajonossa. Joten ehkä keskityn näihin kotihommiiin tänää(kin)..Boring
Aurinkoa päiväänne!
Annmii 40 vkoa tasan.