Miten sitä oppisi pitämään puolensa?
Aika monella on varmaan sama ongelma. Omassa suvussani on paljon sekä miehiä että naisia, jotka vaan antaa kaikkien kävellä ylitseen. Mäkin olen sellainen.
Mussa ei ole aggressiivisuutta pisaraakaan. Ainakaan muita kohtaan. Mun tapa toimia vaikeissa tilnteissa on vaan hymyillä, pysyä rauhallisena, kuunnella ja suostua "kompromissiin", joka ei ole edes mikään kompromissi, vaan itse joudun poikkeuksetta huonompaan asemaan kuin toinen. Rauhallinen keskustelu harvemmin johtaa mihinkään (joskus se on pelastanut ehkä nahkani, mutta tavallisesti se ei toimi).
Mua vähätellään jatkuvasti, mulle tiuskitaan ja muhun puretaan aggressioita. Mun puhe keskeytetään usein. Lähipiirissäni ei ole yhtäkään ihmistä, joka antaisi mun puhua loppuun missään olosuhteissa ja riippumatta puheenvuoron kestosta.
Tämä on omaa syytäni, koska en vaan osaa pitää puoliani. Tietty voisin syyttää kasvatustani yms., mutta ei siitä olisi nyt mitään hyötyä.
Kenenkään ei tarvitse pelätä mitään seurauksia mua polkiessaan, joten siksi niin tapahtuu.
Kommentit (28)
Oon vähän samanlainen kuin aloittaja ja toivoisin, että muut voisi käyttäytyä kuten minä. Tulisin hyvin toimeen samoin käyttäytyvien ihmisten kanssa, jotka asiallisesti keskustelee ja järkeilee ilman aggressioita ja altruismi tarkoituksenaan. No ehkä se oli vähän ylevästi sanottu, mutta mulle jatkuvasti käy niin että olen kyllä ilmaissut mielipiteeni ja sanonut asiani, mutta kukaan ei ole silti kuunnellut ja ottanut tosissaan, kun en ole lisännyt tunnetta ja ilmaisua sanomisiin - tai en minä sitten tiedä, mikä puuttuu!
Olen myös joutunut olemaan terveydenhuollon kanssa tekemisissä ja siellä hieman oppinut puolien pitämistä, valitettavasti. On järkyttävää, miten usein hoitoa ja tutkimuksia ei saa, jos esittää asiansa selkeästi ja monta kertaa, mutta kun itkee epätoivoaan tai kiukuttelee, niin alkaa tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mun puhe keskeytetään usein. Lähipiirissäni ei ole yhtäkään ihmistä, joka antaisi mun puhua loppuun missään olosuhteissa ja riippumatta puheenvuoron kestosta."
Tämä voi johtua ihan vain siitä, että joku ihminen on niin innokas olemaan äänessä tai kertomaan näkökantansa sillä hetkellä, ettei se unohdu. Itsekin olen vahingossa puhunut ihmisten päälle ja ihmiset ovat puhuneet minun päälleni. Jossain vaiheessa aloin kiinnittää siihen huomiota ja nykyään tietoisesti tähtään siihen, että en puhu toisen ihmisen päälle. Ja jos keskeytän tarpeellisesta syystä, pahoittelen ja kerron miksi keskeytän. Toisaalta en myöskään anna muiden puhua päälleni, vaan vaadin muilta samaa huomaavaisuutta. Niinpä jos joku alkaa puhua päälleni, en hiljene vaan jatkan puhumista ja sitten puhumme yhtä aikaa, niin ettei siitä saa selvää. Toinen vaihtoehto on, että huomautan puheenkaappaajalle kohteliaasti, että jatkan ensin puheenvuoroni loppuun.
Tämän mä ymmärrän. Mä tosin en osaa jatkaa puhumista, jos joku puhuu jo. Olen yrittänyt, mutten vaan pysty siihen, enkä saa sanottua mitään mihinkään väliin. Yli kahden ihmisen ryhmissä en saa sanottua mitään. Sitä pitäisi harjoitella. Muutenkin lakkaan puhumasta, jos puheeni eivät selvästi kiinnosta. Kommentoin sitten vain muiden puheita.
Mulle käy myös usein niin, että puhun jostain ja parin lauseen jälkeen toinen ajattelee kuulleensa ja koko tarinan ja kertoo mulle, miksi joku juttu esim. on huono idea. kerran olin todistajana liikenneonnettomuudessa ja silloinen puolisoni kertoi mulle alun kuultuaan, mitä siinä oikeasti tapahtui, eikä enää uskonut tarinaani. Tämä on mulle yllättävän tuttua.
Näihin pitäisi vaan tietoisesti puuttua ja koittaa parantaa itseään... Vaikka ihannemaailmassa kaikki saisikin puhua loppuun ja muita kuunneltaisiin. Se on ongelma, että haluaisin kohdella toisia niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan. Oikeasti kukaan ei tule kohtelemaan mua niin.
ap
Ei sinun ole mikään pakko puhua, jos et halua. Okei, ehkä työelämässä tai opiskeluissa tai viranomaisten kanssa on pakko, mutta ei muuten ja ei muualla. En minäkään puhu, jos ei kiinnosta puhua. Miksi puhuisin? Ikää on jo sen verran, ettei ole enää tarvetta estää hiljaisten hetkien syntymistä tai yrittää olla jokin seuranpitäjä, jos ei kiinnosta. Elämä on liian arvokasta sellaiseen.
Sinua kuitenkin vielä hallitaan, vaikka oletkin saanut hallinnan hallintaasi.
Ymmärrätkö?
Sinkkumies
Kaikkia asioita ei ole mahdollista eikä edes tarvetta kontrolloida itse. Omaa suhtautumistaan asioihin voi jokainen miettiä. Mikä on riittävää, mikä on tarpeellista, mikä antaa eniten ja mikä taas ottaa paljon voimavaroja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä voit saada hetkillistä apua näillä Hubba Bubba opeilla, mutta jossain kohtaa huomaat, ettei se korjannutkaan todellisuutta.
Kun opit ymmärtämään sen ja olemaan näitä pellejä vahvempi, niin se on vasta se todellinen oppi.
Sinkkumies
Oppisi vaativat elämänmuutosta, jota tosin kaipaankin. Elän aika erakkona ja teen aika lailla, mitä lystään, mutta ihmisten edessä olen heikko.
Jeesus oli erilainen, mutta hän pystyi ihmeisiin.
ap
Sinä voit tehdä ihan mitä sinä haluat.
Sinkkumies
Maailmassa on tosiaan pakko vain kuolla.
Hahaa, olenkohan radikalisoitumassa jotenkin?
ap
Vierailija kirjoitti:
Oon vähän samanlainen kuin aloittaja ja toivoisin, että muut voisi käyttäytyä kuten minä. Tulisin hyvin toimeen samoin käyttäytyvien ihmisten kanssa, jotka asiallisesti keskustelee ja järkeilee ilman aggressioita ja altruismi tarkoituksenaan. No ehkä se oli vähän ylevästi sanottu, mutta mulle jatkuvasti käy niin että olen kyllä ilmaissut mielipiteeni ja sanonut asiani, mutta kukaan ei ole silti kuunnellut ja ottanut tosissaan, kun en ole lisännyt tunnetta ja ilmaisua sanomisiin - tai en minä sitten tiedä, mikä puuttuu!
Olen myös joutunut olemaan terveydenhuollon kanssa tekemisissä ja siellä hieman oppinut puolien pitämistä, valitettavasti. On järkyttävää, miten usein hoitoa ja tutkimuksia ei saa, jos esittää asiansa selkeästi ja monta kertaa, mutta kun itkee epätoivoaan tai kiukuttelee, niin alkaa tapahtua.
Aika loppuu, mutta samoja kokemuksia ihan täysin..
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä voit saada hetkillistä apua näillä Hubba Bubba opeilla, mutta jossain kohtaa huomaat, ettei se korjannutkaan todellisuutta.
Kun opit ymmärtämään sen ja olemaan näitä pellejä vahvempi, niin se on vasta se todellinen oppi.
Sinkkumies
Oppisi vaativat elämänmuutosta, jota tosin kaipaankin. Elän aika erakkona ja teen aika lailla, mitä lystään, mutta ihmisten edessä olen heikko.
Jeesus oli erilainen, mutta hän pystyi ihmeisiin.
ap
Ehkä sinulla on heikot sosiaaliset taidot kun harva kontakti ihmiseen tekee sinusta hämmentyneen, ja ihmiset aistii tämän heikkouden
Ihailen ihmisiä jotka osaavat pitää puolensa. Se ei todellakaan tarkoita epäkohteliaisuutta. Yksi vinkki on kysyä että mitä sä tolla tarkoitit tai toistaa loukkaava kommentti. Myös tapaamisia ja vaatimuksia on helppo vältellä kohteliaasti .Toi toisen päälle puhuminen on vaikeammin hallittavissa. Mullakin on kesällä tapaaminen sukulaisen kanssa joka vyöryttää itsekehuaan yksipuolisesti ja vihjailee että en ole hyvä kun en ole samanlainen kuin nämä hänen tähtilapsensa.
Mä väistelen konflikteja, koska olen mukavuudenhaluinen pelkuri. Huono strategia.
Oppisi vaativat elämänmuutosta, jota tosin kaipaankin. Elän aika erakkona ja teen aika lailla, mitä lystään, mutta ihmisten edessä olen heikko.
Jeesus oli erilainen, mutta hän pystyi ihmeisiin.
ap