Ette edes arvaa kuinka paljon koulunkäynninohjaajat pyörittää koulun arkea!! Mikkoin aletaan puhua koulunkäynninohjaajien uupumuksesta?
Opet ei tulisi toimeen ilman koulunkäynninohjaajia. Melkein voisi sanoa että he pyörittää sitä arkea siellä koulussa. Ohjaajat valmistelee askartelut, tekee mallikappaleet, etsii materiaait, antaa mahdolliset lääkkeet, valvoo välitunnilla ja välipalalla ja vie koulukyyteihin, tekee joulukortit joihin ope laittaa nimensä ym. ym. ja joillakin vielä henkilökohtainen ohjattava oppilas kaiken lisäksi.
Moni vanhempi luulee ohjaajan tekemää työtä open tekemäksi ja ope ottaa siitä kiitokset itselleen. Milloin aletaan puhua ohjaajien uupumuksesta?
Kommentit (11)
Jos lapsenne saa loman alkaessa kortin jossa runo ja opettajan nimi niin se luultavasti on ohjaajan tekemä ja ideoima.
Miksi helkutissa väsäätte lapsille jotain kortteja. Antakaa lasten askarrella.
Miten mun nuoruudessa koulut toimi ilman koulunkäynnin ohjaajia? Siis 70 ja 80 luvulla.
Jos askartelu vie voimat niin oikeissa töissä ei kyllä pärjää. Lue tuo tekstisi ap ja mieti miltä se kuulostaa.
Uskon, että avustaja tekee tarpeellista työtä, muttaitenkään ylettömän raskasta se ei ole.
Avaus on ehkä hivenen ristiriitainen. Toki koulunkäynninohjaajat tekevät kouluissa tärkeää työtä, eihän heitä sinne muuten palkattaisikaan. Mutta seuraaako tästä nyt sitten automaattisesti uupuminen - jostain askartelun ohjaamisesta?
Mitäkähän ap:n toimenkuvaan pitäisi kuulua, ettei hän uupuisi? Ainakaan mikään tässä avaukset vuodatuksessa ei tunnut kohtuuttomalta vaan ihan perusduunilta. Vai meneekö ap:lta viikonlopun pohtiessa mikä liima sopii yhteen eri paperilaaduille ja pitää vielä illalla soitella, että mites ne koulukyydit?
Ja voit olla varma, että kyllä ne opettajatkin usein (varmaan useinmiten) vastaavat käsityö- ja kuvistuntien suunnitelusta. Vaikka sulle olisikin sattunut niin rankka nakki, että ihan yhden kortin olisiti suunnitellut.
Vierailija kirjoitti:
Miten mun nuoruudessa koulut toimi ilman koulunkäynnin ohjaajia? Siis 70 ja 80 luvulla.
Nämä ohjaajat alkoivat yleistyä, kun erityislapset integroitiin tavallisiin luokkiin. Heidän tarkoitushan ainakin alunperin oli auttaa juuri niitä, jotka tarvitsevat erikoista tukea (eli lääkkeiden ottamista, saattamista koulukyytiin, mistä ap purnasi).
Voi olla, että tehtävän kuvat ovat siitä laajentuneet.
Vierailija kirjoitti:
Miten mun nuoruudessa koulut toimi ilman koulunkäynnin ohjaajia? Siis 70 ja 80 luvulla.
Koulunkäynnin ohjaaja avustaa esimerkiksi ryhissä joissa on maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Suomen kielen ja muun osaamisen taso voi vaihdella paljonkin. Koulunkäynninohjaajan avulla opiskelijat eivät putoa niin helposti kelkasta.
Mä en erityisesti välitä avustajista oppitunneillani. Toki joskus on ihan paikallaan, mutta harvemmin. Yleensä jos sellainen on, joudun vielä avustajalle selittämään mitä toivon hänen tekevän ja se vie minulta ylimääräistä aikaa, jota minulle ei ole. Avustaja voi jättää työnsä töihin. Minä en vaan työn suunnittelu ja arviointi jatkuu kotonakin. En ole ollenkaan yllättynyt YLE:n julkaisemasta tuloksesta, jonka mukaan yli puolet opettajista tekee töitä myös la ja su sekä useampana arki-iltana.
Ap voisi palata kertomaan, mikä toimenkuvassa nyt on niin kohtuutonta. Ilmeisesti tuo joulukorttien teko - tosin kukaan koskaan saanut koulusta muita kuin oppilaiden itsensä väkertämiä kortteja?
Korttien teko ei kuulu koulunkäynninohjaajien perustehtäviin. En ymmärrä edes askartelujen valmisteluja. Antakaa lasten tehdä itse. Koulunkäynninohjaajan pitää olla lasten tukena, eikä opettajan apulaisia.
Siitä olen samaa mieltä, että koulunkäynninohjaajat ovat tärkeitä työntekijöitä ja heidän jaksamistaan on ajateltava.
Ip- kerhoakaan ei olisi ilman kouluavustajia.