Sinä joka olet jättänyt maksamatta takaisin velkasi kaverille: miksi ja eikö omatunto kolkuttanut?

Vierailija kirjoitti:

Hän oli mun lapsuudenkaveri ja monet kerrat kun oli tullut meille oli hänelle tarjottu ruokaa ja muuta. Kiusasi mua yläkoulussa ja oli muutenki veemäinen ei kaduta yhtään että jäi maksamatta :)

Yläkoulusta astiko on velkasi ollut rästissä, vai rupesitko kaveeraamaan entisen kiusaajasi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Maksan sitten kun jaksan. Ei ole kolkutusta kuulunut.

Ai säkin maksat vasta, kun on ulosottomies ovella?

Ihme tyyppejä tällä palstalla.

Mutta ei kai sen pitäisi yllättää.

Lainan antaja oli sellainen alistuva reppana. Tiesin jo lainaa pyytäessä että antaa anteeksi tarvittaessa velan.

Kyllä hävettää edelleen. Tapauksesta siis aikaa kuutisen vuotta.

Olin työtön, masentunut ja juuri dumpattu, ja tarvitsin lainaa jotta pystyin maksamaan vuokrani. Yksi ystäväni tähän suostuikin. Sain vuokrani maksettua ja olin hänelle hyvin kiitollinen. 

Kuukauden kuluttua lainahetkestä hän rupesi painostamaan ja piinaamaan minua soitoin, tekstiviestein ja tulemalla ovelleni huutelemaan. Yritin kertoa hänelle, että olin sillä hetkellä käytännössä täysin tuloton, eli en yksinkertaisesti pystynyt maksamaan - ehdotin kuitenkin, että tekisimme ihan virallisen maksusuunnitelman, jotta hän rauhoittuisi & tietäisi, että saa lainaamansa summan takaisin korkojen kera. 

Tähän hän ei suostunut, vaan saapuikin sitten asunnolleni poikaystävänsä kanssa (opiskeli taannoin lakia) ja yritti pakottaa minut allekirjoittamaan jonkin täysin laittoman huuhaa-uhkailukirjeen. En suostunut, ja yritin yhä selittää, että maksan heti, kun pystyn, mutta minulla oli sillä hetkellä rahaa tilillä alle 20€. Tämä kiristyskirje katkaisi välimme. Erkaannuimme toisistamme, enkä koskaan ottanut häneen enää yhteyttä - en silloinkaan, kun olisi ollut rutkasti rahaa maksaa takaisin vaikka tuplana. 

No, kaveri oli varmaan mielissään kun sai yhteisten tuttaviemme kautta tietää, että lainan jälkeen elämäni oli ihan järkyttävää paskaa about vuoden, eli karma kosti. :D Mitään ylpeyttä en todellakaan tästä maksamattomasta velasta tunne, päinvastoin. Takaisinmaksua tuskin tapahtuu, hän muutti toiseen maahan pari vuotta sitten eikä minulla ole mitään kontaktia henkilöön. 

Summa summarum: hävettää kyllä, mutta valitettavasti hän jää ilman rahojaan. Ja tiedoksi heille, jotka tulevat huutelemaan, että ehkäpä hän tarvitsi rahat kipeästi kun rupesi minua vainoamaan: ei tarvinnut. Hän monesti reposteli sitä faktaa, että hänellä oli tuhansia euroja tilillä. Voihan toki olla että hän valehteli eikä omaisuutta oikeasti ollutkaan, mutta olisihan sen voinut mainita siinä vaiheessa, kun lainaa kysyin ja hän suostui. :/ No, tästä opin, että ystäviltä/kavereilta EN enää koskaan lainaa rahaa, enkä myöskään ystäville itse lainaa. Menee suhteet pilalle hyvin äkäseen.

Joo, yllä oleva on tyypillistä.

Velallinen ei tee elettäkään kertoakseen maksusuunnitelmasta. Velkojan on sitten pakko ruveta _anelemaan_ rahojaan takaisin.

Velallinen ei vastaa puheluihin eikä viesteihin.

Hän saattaa luvata palata myöhemmin asiaan, mutta ei tee sitä.

Ette enää ole ystäviä, vaikeahan se on olla, kun velallinen on tehnyt katoamistempun.

Jos velkoja edelleen pyytää jonkinlaista _suunnitelmaa ja tietoa milloin voisi pliis saada omat rahansa_ velallinen kiljuu että älä piinaa!

Juttu seilaa jo nolon, kyllästyttävän ja raivostuttavan välillä. Velkoja katuu katkerasti, että tuli auttaneeksi ystävää hädässä.

Tehkää palveluksia, talkootöitä, mitä vain.

Mutta älkää lainatko rahojanne. Ikinä. Vippifirmat on sitä varten.

Nussi mun miestä ja rikkoi meidän perheen. 

Vierailija kirjoitti:

Nussi mun miestä ja rikkoi meidän perheen. 

Niin minäkin tekisin, jos joku jättäisi velkansa maksamatta. 

500 euroa lainasin kaverille joka oli akuutissa avun tarpeessa. 10 vuotta kulunut eikä vieläkään maksanut, joka kerta kun ottaa minuun yhteyttä ja kysyy kuulumisia, käsken maksamaan velan ja taas on radiohiljaisuutta vuoden pari. Ensi kerralla jos lainaan niin pidän huolen että sitä ihmistä voi tarpeen ottaessa kiristää jotenkin. Maksusopimukset käy hyvin, koska kyse ei ole niinkään siitä rahasta vaan periaatteesta.

Kaverinini suorastaan tyrkytti aikoinaan lainaa. Sanoi, että ei ole kiire maksaa takaisin, maksa sitten kun pystyt. No sitten yhtäkkiä tulikin karmea kiire, kehoitti ottamaan muualta velkaa, jotta saa rahansa. Itsellään kuului olevan paljon rahaa ja hyvät tulot. Sitten alkoi tulemaan vihjailuja, että en meinaa maksaakaan velkaa ihan vaan pirruuttani. Tähän sisältyi muutakin uskomatonta tekstiä, mikä sitten kertoi, mitä "ystäväni" minusta sitten todellisuudessa ajatteli. Maksan kyllä vielä velkani takaisin, mutta kyseisen henkilön kanssa en välitä olla enää missään tekemisissä.

Huh huh mitä porukkaa täällä. Tämäkö on nyt sitä mitä wt:ksi kutsutaan?

Itselleni olisi ainakin kunnia-asia että maksan velat pois oli tilanne mikä tahansa (vihamies, välit poikki..). Ja vaikka olisi 20v myöhässä niin silti haluaisin että velat on maksettu.

Taitaa olla näitä kasvatusasioita?

Tuo on muuten täysin totta. Lainaaja keksii jatkuvasti tekosyitä ja jos vaatii rahojaan takaisin vähänkään tiukemmin niin lainaaja pahoittaa syvästi mielensä ja saa näin ollen hyvän  tekosyyn olla maksamatta velkojaan koskaan takaisin vaikkei muutenkaan olisi maksanut niitä.

Vierailija kirjoitti:

Sain hirveästi harmia, kun lainasin kaverille.

Se ei ollut kai ajatellut maksaa takaisin, niin että sain hirveet haukut, kun kyselin omiani takaisin.

Summa oli iso. Älkää ihmeessä lainatko rahojanne.

Menee välit poikki.

Huh mitä selityksiä. Jotkut on siis sitä mieltä, että jos lainaisin jollekin rahaa, niin sen ei tarttis antaa takasin, jos mulla ei oo sille rahalle pakottavaa "tarvetta" tai jos etäännyn siitä ystävästä. Eli lainaajana pitäis olla varpaillaan, ettei näytä tulevansa muutenkin toimeen tai vaikuta mitenkään ärsyttävältä, jotta ANSAITSEE omat rahansa takaisin.

Varastatteko sanoilla perustein myös suoraan joidenkin lompakosta? "Ei tää haittaa, kun to on niin ärsyttävä ja tulee toimeen ilmankin tätä rahaa."

Vierailija kirjoitti:

Eihän varkaita hävetä.

Selityksiä keksitään ja valehdellaan sujuvasti.

Jo heti löytyi monta varasta.

Röyhkeää porukkaa, ei voi muuta sanoa. Joku antaa teille väliaikaisesti omia rahojaan, luultavasti ilman korkoakin, eli ne ei hyödy siitä MITÄÄN, vaan auttaa vaan teitä. Palkkioks etsitte näistä jokaisen mahdollisen vian, muka oikeuttamaan varastamisenne.

Vierailija kirjoitti:

Huh mitä selityksiä. Jotkut on siis sitä mieltä, että jos lainaisin jollekin rahaa, niin sen ei tarttis antaa takasin, jos mulla ei oo sille rahalle pakottavaa "tarvetta" tai jos etäännyn siitä ystävästä. Eli lainaajana pitäis olla varpaillaan, ettei näytä tulevansa muutenkin toimeen tai vaikuta mitenkään ärsyttävältä, jotta ANSAITSEE omat rahansa takaisin.

Varastatteko sanoilla perustein myös suoraan joidenkin lompakosta? "Ei tää haittaa, kun to on niin ärsyttävä ja tulee toimeen ilmankin tätä rahaa."

Usko tai älä, maailmalla ammatti-huijarit käyttävät tuota logiikkaa kun esim. turisteilta huijaavat rahaa. ”Se on ok, kyllä niillä oli varaa tulla huijatuksi”. Ja esim. taksit kehitysmaissa myös ajattelevat noin useasti.

Siksi on aika pettymys nähdä että Suomessakin on porukkaa joka ajattelee noin. Ei ole meidän kulttuuria kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, yllä oleva on tyypillistä.

Velallinen ei tee elettäkään kertoakseen maksusuunnitelmasta. Velkojan on sitten pakko ruveta _anelemaan_ rahojaan takaisin.

Velallinen ei vastaa puheluihin eikä viesteihin.

Hän saattaa luvata palata myöhemmin asiaan, mutta ei tee sitä.

Ette enää ole ystäviä, vaikeahan se on olla, kun velallinen on tehnyt katoamistempun.

Jos velkoja edelleen pyytää jonkinlaista _suunnitelmaa ja tietoa milloin voisi pliis saada omat rahansa_ velallinen kiljuu että älä piinaa!

Juttu seilaa jo nolon, kyllästyttävän ja raivostuttavan välillä. Velkoja katuu katkerasti, että tuli auttaneeksi ystävää hädässä.

Tehkää palveluksia, talkootöitä, mitä vain.

Mutta älkää lainatko rahojanne. Ikinä. Vippifirmat on sitä varten.

En kylläkään kadonnut minnekään. :) Vastailin viesteihin ja soittoihin ja päästin asuntooni, ja juttu meni aina samalla tavalla: selitin, että maksan takaisin kera korkojen, mutta minulla ei yksinkertaisesti sillä hetkellä ollut rahaa (sitä parikymppistä lukuunottamatta). Juttu sitten eskaloitui tuohon ihmeelliseen tekaistuun "lailliseen kirjeeseen" - siitä näki kyllä sokea Mattikin, että aivan persiistä repäisty dokumentti oli kyseessä kirjoitusvirheineen kaikkineen. 

Myönsinkin ihan suoraan, että karma kosti tämän maksamattoman lainani ja olen tästä virheestäni kantapään kautta oppinut, että kavereilta. Ei. Lainata. Rahaa. Ei missään tilanteessa. Ennemmin vaikka asuisin kadulla kuin lainaisin enää keneltäkään mitään. 

Juttuani luetaan täällä vähän kuin piru raamattua, en todellakaan ylpeile tällä tarinallani, vaan yritin AP:lle vastata, miksi jäi velka maksamatta ja kaduttaako. Oma epäilykseni on se, että tämän kaverin poikaystävällä oli hieman näppinsä pelissä. Oli siis kuuluisa saituudestaan, ja oli myös manipuloiva narsisti. Luulen, että hän heitti bensaa liekkeihin ja sai tämän ystäväni kuvittelemaan, että olin tyyliin muuttamassa nyt hänen rahoillaan jonnekin Balille, vaikka tosiasiassa kitkutin paskassa kämpässäni työttömänä ja masentuneena (minkä hän kyllä näki ihan omin silminkin). 

"Paha" sai tässä tarinassa kuitenkin palkkansa kuten sanoin, elämäni oli silkkaa kurapaskaa vuoden päivät. Se joka ei koskaan ole mitään väärää tehnyt & sitä jälkeenpäin katunut, nostakoon kätensä. Minä myönnän tehneeni virheen (ihan jo siitä asti että mitään lainaa edes kysyin), ja siitä myös opin. 

Aurinkoisia keväthetkiä kaikille!

Pikkusummia voin rahaa lainata, mutta tän ketjun jälkeen en edes mieti isompien summien lainaamista. Pätee myös siihen, jos itse tarvitsen lainaa, mieluummin otan sen lainan pankilta, kun koskaan ei tiedä jos maksukyky yllättäen meneekin, ei ole kiva jos siinä sivussa menee suhde johonkin ihmiseenkin.