Lue keskustelun säännöt.
Miten selviän henkisesti, jos en saa opiskelupaikkaa?
14.05.2018 |
Paniikkia ilmassa näin muutama päivä ennen pääsykokeita...
Vaikka tiedän, että suurin osa ei pääse yliopistoon suoraan lukiosta, tuntisin oloni todella epäonnistuneeksi ja huonoksi. Pelkään myös, että epäonnistuminen masentaisi niin kovasti, että ensi vuoden pääsykokeisiin lukeminen kärsisi. Alustavien yo-tulosten perusteella on tulossa L, L, E/L ja M/E. Alalle jolle haen, on tosi vaikea päästä. Olen lukenut pääsykokeisiin intensiivisesti heti yo-kokeiden lopusta lähtien, mutta tuntuu, etten osaa mitään. Ei ainakaan helpota paineita, että molemmat isosisarukseni pääsivät heti ekalla yrityksellä sisään yliopistoon.
Vertaistukea? Tarinoita ”onnellisista lopuista”, vaikkei heti opiskelupaikkaa irronnut?
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko hakemassa taiteiden ja suunnittelun puolelle Aalto-yliopistoon? Arkkitehdiksi kenties. Tsemppiä, alalle on hirmuvaikea päästä joten älä ole liian ankara itsellesi. Olet niin nuori, että sinulla on koko elämä edessäsi.
Itse vietin pari välivuotta lukion jälkeen harrastaen ja töitä tehden. Samalla keräsin mukavan summan säästöön opiskeluaikaa varten, kotona kun asuin. Nämä vuodet kasvattivat henkisesti tosi paljon (mm. töissä sai ja joutui ottamaan vastuuta ihan eri tavalla kuin koulussa) ja opiskelumotivaatio vain kasvoi, kun halusin päästä elämässä taas uuteen vaiheeseen ja eteenpäin. Eli välivuosi syystä tai toisesta EI ole romahduksen paikka, se on oivallinen tilaisuus tutustua itseensä ja siihen mitä elämältä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko hakemassa taiteiden ja suunnittelun puolelle Aalto-yliopistoon? Arkkitehdiksi kenties. Tsemppiä, alalle on hirmuvaikea päästä joten älä ole liian ankara itsellesi. Olet niin nuori, että sinulla on koko elämä edessäsi.
Ei oo tääkään ala kyseessä! ;)
Kiitos kaikille kokemuksista!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hain kolme kertaa haluamalleni alalla. Ensimmäisellä kerralla en päässyt joten menin kauppikseen (Ouluun), en viihtynyt siellä ja lopetin opiskelut. Toisella kerralla jäin 0,25 pistettä paikasta. Olin pari kuukautta aivan maassa, jaksoin juuri ja juuri nousta ylös sängystä. Ala oli valtiotieteellisessä tiedekunnassa Helsingissä.
Kolmannella kerralla tärppäsi ja voi sitä ilon ja onnen määrää!! En ole varmaan ikinä ollut mistään yhtä iloinen. Nyt on vaikea edes kuvitella mennyttä stressiä.
Tsemppiä sinulle ja toivottavasti pääset haluamallesi alalle!
Tollasessa tilanteessa 0,25 pistettä kun puuttuu, kannattaa soittaa laitokselle kysyäkseen tuloksistaan. Näin osoittaa halunsa saada opiskelupaikka, ja sen luultavasti myös saa.
Itse sain paikan näin, ja kaveri joka haki liikuntatiet. ja 2 pistettä puuttui, sai myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut viime vuonna. Nyt vasta alan parantumaan, tosin en tänäkään vuonna varmaan pääse ja romahdan uudestaan. En tule jaksamaan kyllä samaa enää. Sitten vain lähden. Ei ollut minusta elämään. Mutta kuulostaa, että kirjoitukset menivät kohdallasi hyvin, olet tehnyt ahkerasti töitä ja nyt vain teet parhaasi. Pystyt siihen!
Ihan kamalaa lukea teidän nykyajan nuorten ihmisten ajatuksia, kun yhdet opinnot on noin tärkeitä että oikeasti miettii elämänsä lopettamista niiden takia! Näinkö kovaksi maailma ja kilpailu on mennyt?
Ennen vanhaan en muista että kukaan olisi noin vakavasti sitä ottanut. Sitten vaan yritettiin uudestaan, tai meni esim. opistotason koulutukseen jos ei korkeakouluun päässyt. Tai totesi, että eipä niissä duunarihommissakaan mitään vikaa ole joten nyt ainakin toistaiseksi olen ihan perus duuneissa joissa ei vaadita koulutusta.
Juu ei kaikki tuolla asenteella hae. Ihmetyksellä seuraan joka kevät näitä juttuja, missäjopa sote-alalle hakijat itkevät ja saavat paniikkikohtauksia pelätessään etteivät pääse sisään.
Jos jo pääsykoejännitys on psyykkeelle liikaa, niin älkää hakeko sote -alalle. Siellä tulee vastaan paljon rankempaa asiaa, kuin yhdet pääsykokeet ja opiskelupaikat.
Kuulostaa aika raskaalta. Ehkä kannattaisikin hankkia muutakin elämää kuin se opiskelu. Tällä hetkellä saattaa tuntua, ettei muuta ole. Olet ilmeisesti lukiossa ja opiskellut melkein koko ikäsi. Mutta tulet huomaamaan, että elämässä todella on muutakin ja ehdit opiskella, vaikka välissä se vuosi tai kaksi olisikin. Itse olen 32v ja valmistumassa nyt 😄 Kesti hetken keksiä, mitä haluaisin tehdä ja tämä tuntuu nyt oikein hyvältä. Kaikkien elämä ei etene samanlailla ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et pääse opiskelemaan, niin pidä hyvällä omalla tunnolla välivuosi ja hanki kokemuksia! Lähde ulkomaille, niin saat laajennettua perspektiiviä. Jos intoa riittää, niin voit ulkomailta käsin suorittaa töiden / vapaaehtoistyön lisäksi avoimen yliopiston kautta haaveilemiesi opintojen perusopintoja verkossa.
Tsemppiä kokeeseen!
Sinulla on ainakin Ap. asenne kohdallaan siin, että haluat itse saada paikan. Ja realismia siinä, että on toki myös mahdollsita, että jät vaille paikkaa ja paikan saa, joku aikanaan ammattikoulun valinnut ja luuseriksi leimattu ikätoverisi. Tai, joku toinen. Se kuka toinsen saa paikan ei ole nyt olennaista, vaa niin kauan kun paikkoja on jaossa yksikin, niin teistä hakijoista ja pääsykokeisiin osallistuvista kuka tahansa voi saada paikan (tai olla saamatta). Mutta ei ole mitään hävettävää, jos et paikkaa saa, jos kaikkensa yittää ja tekee parhaansa. Lujast tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele avoimessa yliopistossa samaa ainetta tai sivuaineeksi sopivaa odotusaikana.
Varasuunnitelma, varavarasuunnitelma. Varasuunnitelman varasuunnitelma.
Plan B. Plan C.
Tee lista.
Aakkosia ja numeroita riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni marginaaliala jonne otetaan noin 5% hakijoista? Varmaan joku eksoottisten kielten ja kulttuurin koulutusohjelma Helsingin yliopistossa. Noissa marginaalialoissa on se ikävä puoli, että opiskelijajoukko sekä opetushenkilöstö koostuu hyvin pienestä piiristä. Jos sinulla ei natsaa esim. laitosta johtavan proffan kanssa niin urahaaveet tiedemaailmassa voi unohtaa siihen paikkaan. Graduseminaaritkin voivat olla yhtä tuskaa. Itselläni kokemusta sekä marginaalialasta että ns. mainstream-alasta, ja pidin kyllä huomattavasti enemmän opiskelusta jälkimmäisellä laitoksella.
Mää kirjotin vähän heikommat tulokset ja haen kans vaikeelle alalle, eli en tuu kai pääsee. Aattelin sit hakee töitä (saa rahaa säästöön ettei tarvi aikanaan nostaa opintolainaa ainakaa nii paljon) ja toki lukee ens vuotta varten :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut viime vuonna. Nyt vasta alan parantumaan, tosin en tänäkään vuonna varmaan pääse ja romahdan uudestaan. En tule jaksamaan kyllä samaa enää. Sitten vain lähden. Ei ollut minusta elämään. Mutta kuulostaa, että kirjoitukset menivät kohdallasi hyvin, olet tehnyt ahkerasti töitä ja nyt vain teet parhaasi. Pystyt siihen!
Ihan kamalaa lukea teidän nykyajan nuorten ihmisten ajatuksia, kun yhdet opinnot on noin tärkeitä että oikeasti miettii elämänsä lopettamista niiden takia! Näinkö kovaksi maailma ja kilpailu on mennyt?
Ennen vanhaan en muista että kukaan olisi noin vakavasti sitä ottanut. Sitten vaan yritettiin uudestaan, tai meni esim. opistotason koulutukseen jos ei korkeakouluun päässyt. Tai totesi, että eipä niissä duunarihommissakaan mitään vikaa ole joten nyt ainakin toistaiseksi olen ihan perus duuneissa joissa ei vaadita koulutusta.
Tämähän... Missä perusduuneissa ei vaadita koulutusta? Toimistoapulaiseksikin kun vaaditaan se tradenomin paperi...
Nuoren ihmisen draamailua kuvitella, että elämä romahtaa yhteen pääsykokeeseen. Vuoden kuluttua uusi yritys jos nyt ei tärppää. Koko identiteettiään ei pidä rakentaa yhden asian, tässä keississä opiskelupaikan, ympärille.
Toivon todella että pääset. Mutta elämässä ei vaan aina saa kaikkea mitä haluaa, eikä sen kannata antaa koko elämää pilata jos niin käy. Itse en päässyt ollenkaan yliopistoon vaikka yritin kolmasti, menin sitten terveydenhuolto-oppilaitokseen ja olen ihan tyytyväinen ollut labrahoitajana/bioanalyytikkona. Vanhempia se vähän "nikotutti", kun heistä olisi ollut hienoa sanoa että kaikki lapset on akateemisia, mutta aika pian tajusin että ei mun tarvitse heidän arvojaan omaksua, sitä että ihmisiä arvotetaan oppiasteen perusteella.