Lue keskustelun säännöt.
Saanko hehkuttaa, mieheni kosi eilen!
14.05.2018 |
Ensimmäisenä äitienpäivänäni! Pidämme asian vielä toistaiseksi salaisuutena, kunnes saamme hankittua sormukset. :) Voi että, olen ikionnellinen <3
Taustaksi kerrottakoon että meillä on hyvin raskas syksy/vuodenvaihde takana, joten todellakin olemme onnemme ansainneet.
Eipä minulla muuta, oli pakko jonnekin purkaa tämä onnen hehku.
Rakkaus on ihanaa <3
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan niin, ettei nykyään osata olla yhtään onnellisia toisen puolesta?
Minä ainakin toivon tätä tunnetta ja onnea joka ikiselle maan päällä! :)
Ap
Itse olen näissä asioissa kyynistynyt. Tuttavista olen huomannut, että mitä enemmän on hehkutusta ja sitä pusipusi ja halia ennen häitä, sitä nopeammin avioeropaperit lähtee vetämään. Yhdet oli häämatkalla 2 viikkoa kaukomailla ja kotiin palattua suhde oli loppu. Toki toivon sinulle kestävämpää onnea.
Askel lähemmäs avioeroa. Onnesta soikeana nyt ajatellaan jotain loppuelämänmittaista tarinaa. Totuus iskee muutaman vuoden sisällä jos ei aiemminkin.
Onnea! Ja näille "miksi mennä naimisiin" ihmisille: miksi kasvattaa kukkia? Miksi kammata tukkaa? Miksi syödä hyvää ruokaa? Miksi nähdä ystäviä? Miksi mitään?
Muakin mies taisi kosia yhteisen ekan lapsemme ensimmäisenä äitienpäivänä 2001. Oltiin kyllä kihloissa oltu jo pari vuotta. Eli naimisissa oltu 17v. ja esikoinen täyttää sen 18v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tautaapi nää katkerat huutelijat olla niitä eronneita ja elämäänsä pettyneitä surkimuksia.
Realisteja ne on. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Tautaapi nää katkerat huutelijat olla niitä eronneita ja elämäänsä pettyneitä surkimuksia.
Ei, vaan feministin kasvattama :D Kun on koko ikänsä kuunnellut, kuinka naisen kannattaa säilyttää itsenäisyytensä ja irrallisuutensa miehestä ei vaan osaa iloita, kun joku kyseisen virheen tekee.
Avioliiitto palkinto raskaista ajoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea! Ja näille "miksi mennä naimisiin" ihmisille: miksi kasvattaa kukkia? Miksi kammata tukkaa? Miksi syödä hyvää ruokaa? Miksi nähdä ystäviä? Miksi mitään?
Juurikin näin! :) Ihmiset tehköön asiat elämässään omalla tavallaan, se mikä toiselle sopii ei ehkä toiselle sitten taas. En minäkään ala paasaamaan niille jotka eivät halua naimisiin ym.
Ap
Kuinka pitkään jouduit painostamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tautaapi nää katkerat huutelijat olla niitä eronneita ja elämäänsä pettyneitä surkimuksia.
Realisteja ne on. Valitettavasti.
Realismi on negatiivisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Muakin mies taisi kosia yhteisen ekan lapsemme ensimmäisenä äitienpäivänä 2001. Oltiin kyllä kihloissa oltu jo pari vuotta. Eli naimisissa oltu 17v. ja esikoinen täyttää sen 18v.
Voi että
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Askel lähemmäs avioeroa. Onnesta soikeana nyt ajatellaan jotain loppuelämänmittaista tarinaa. Totuus iskee muutaman vuoden sisällä jos ei aiemminkin.
Näinkö sinulle kävi?
Surullista 😲
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tautaapi nää katkerat huutelijat olla niitä eronneita ja elämäänsä pettyneitä surkimuksia.
Realisteja ne on. Valitettavasti.
Realismi ja pessimismi ovat kaksi eri asiaa. Tuolla asenteella voisi olla myös "miksipä tekemään mitään kun saatan tänään ihan hyvin kuolla pois". Eri asia on tiedostaa, että huonosti saattaa käydä milloin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se jol onni on, se onnen kätkeköön.
Vierailija kirjoitti:
Se jol onni on, se onnen kätkeköön.
Ärsyttää tämä suomalaisten asenne. Onnea ja iloa ei saisi näyttää yhtään muille, sen sijaan melankolia ja muu ankeus on kyllä sallittua.
Pahinta asbestia suomalaisten henkisille hengityselimille on hehkutus "saavutuksista" jotka ei oikeastaan vaadi kuin jalkansa levittämisen jollekin miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan maistraatissa pienimuotoisesti menossa naimisiin. Eli kovin kummoisia hääjärjestelyjä ei tarvita :) ja en koe, että äidiksi ei "saa" tulla ennen naimisiinmenoa. ap
Blääh!
Vierailija kirjoitti:
Pahinta asbestia suomalaisten henkisille hengityselimille on hehkutus "saavutuksista" jotka ei oikeastaan vaadi kuin jalkansa levittämisen jollekin miehelle.
No voi herranjestas. Sanooko pyyteetön rakkaus sulle mitään? Vai mitä töitä tarkalleen ottaen sitten pitäisi mielestäsi tehdä rakkauden/naimisiin menon eteen?
Vierailija kirjoitti:
Muakin mies taisi kosia yhteisen ekan lapsemme ensimmäisenä äitienpäivänä 2001. Oltiin kyllä kihloissa oltu jo pari vuotta. Eli naimisissa oltu 17v. ja esikoinen täyttää sen 18v.
Täh, jos olitte jo kihloissa niin miten niin muka kosi?
Kiitos onnitteluista<3