Voinko vain päättää olla ahdistumatta puhelujen soittamisesta?

Kyllä mielikuvaharjoittelua saa sitä  ahdistusta  lievennettyä.

Jos mahdollista laita teksiviesti.

Mielikuvaharjoittelua. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Realistisesti?

Ja ne asiat on usein vaan pakko hoitaa. Parempi vaan hoitaa.

Harvoin se toisessa päässä vastannutkaan puhelimessa puhumisesta erityisemmin nauttii. Haluaa vaan saada asian hoidettua nopeasti alta pois, kuten sinäkin.

Tee vaikkapa lista asioista, jotka pitää puhelussa muistaa, ja pidä se näkösällä puhelun ajan.

Tuskin. Mutta voi päättää olla välittämättä tai ainakin voi päättää, ettei anna ahdistuksen estää asioiden hoitamista. Aseta itsellesi selkeä tavoite ja aikataulu. Jos hoidettava asia on yhtään mutkikkaampi, tee itsellesi muistilista kaikista asioista, jotka puhelun aikana pitää käsitellä.

Päätä etukäteen, miten palkitset itsesi jälkeenpäin. Näe itsesi mielikuvissasi tavoitteen saavuttamisen jälkeen nauttimassa herkkulounaasta tai pitkästä vaahtokylvystä tms.

Ihminen toisessa päässä on tosiaan kuullut jo kaikenlaista, on asioinut monenlaisten ihmisten kanssa. Sinulla on yhtä lailla oikeus hoitaa asiasi omalla tavallasi. Kirjoita ylös, mitä otat esille ettei ajatus katkea.

Voit. Mieti miksi puhelut ahdistavat ja mikä on pahinta mitä puhelussa voi sattua. Mulla oli nuorena yksi paha ahdistuksen aiheuttaja, josta pääsin eroon järkeilemällä. Järkeilyn avulla ymmärsin, että ahdistukseni oli turhaa.

Mua auttaa ajatus esim. Lääkäriin/virastoon siirtämisessa se, että todennäköisesti sinne on soitellut joku spurgu kenellä ei kieli taivu tai omaa nimeään ei muista ja silti saanut palvelua, ehkei mun muutama änkytys ja sanojen sekoilu oo niin pahasta :D

Mut jotkut henkilökohtaisemmat puhelut onkin vielä mulle iso murheen kyyni. Puhelin kädessä kävelen ympäri kämppää ja mietin sanajärjestyksiä jotka tietenkin tosi tilanteessa kusee ja puhun ku yoda.

Minä käytän asiointiin mieluiten sähköpostia. Siinä saan rauhassa eriteltyä asiat eikä jää mitään kertomatta. Monesti kyllä ahdituksen latistamiseen auttaa minulla sen ajatteleminen, kuinka mitätön hiukkanen minä ja minun elämäni on tässä maailmankaikkeudessa, ja toisaalta siellä luurin toisessa päässä on ihan samanlainen ihminen, vikoineen ja pelkoineen.

Et, mutta sen voit päättää, ettet anna ahdistukselle liikaa valtaa vaan hoidat jännityksestä huolimatta tarvittavat puhelut. Kun kohtaa pelkonsa säännöllisesti, se usein lievittyy ja saattaa jopa kadota, tiedän kokemuksesta. Välttämiskäyttäytyminen ei todellakaan siis kannata, päinvastoin on hyvä hoitaa puhelimitse myös ne asiat, jotka saisi hoidettua myös esim. viestillä tai sähköpostilla. Todennäköisesti pikkuhiljaa opit huomaamaan, että syytä ahdistukselle ei oikeastaan olekaan.

Ennen puhelua kirjoita itsellesi ylös pääasiat, jotka pitää puhelun aikana muistaa. Se helpottaa, jos jännityksissään meinaa unohtaa jotakin. Ihan tarkkaa keskustelua ei kannata laatia etukäteen, koska sitten saattaa iskeä ongelma, jos vastapuoli poikkeaakin siitä. Kannattaa myös miettiä mikä tosiaan on pahinta mitä voisi tapahtua ja tiedostaa se, että tarvittaessa jos ahdistus kävisi liian suureksi, puhelun voisi vaikka katkaista sekunnissa ja soittaa myöhemmin uudelleen tyylillä "hups akku loppui aiemmin". Niin tuskin tarvitsee tehdä, mutta ajatus siitä miten helppo tilanteesta on periaatteessa päästä pois voi olla lohdullinen jollekulle.

Ja usein fakta on, ettei kannata alkaa miettiä siinä hetkessä liikaa. Selkeästi vaan kirjoittaa nopeasti ylös ne tärkeimmät jutut, ei vie kun max minuutin, ja sitten hengittää kymmenen kertaa syvään sisään ja ulos, jonka jälkeen soittaa saman tien. Lykkäämällä se ei helpommaksi muutu ja jos siinä ennen soittoa alkaa ajatella asiaa kauheasti ja mietiskelee puoli tuntia, että soittaisinko nyt ja mitä jos sitä ja entä jos tätä niin jännitys vaan paisuu ja paisuu. Kun tarttuu heti tuumasta toimeen niin ei ehdi vielä panikoida niin paljoa ja se puhelu onkin jo ohi ennen kuin melkein huomaakaan :D

Tsemppiä! Tiedän mistä puhun, sairastin joskus sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja paniikkihäiriötä ja silloin puhelut oli yksi asia, jota jännitin kovasti. Yllämainitut keinot (+ terapia toki) kuitenkin auttoivat ja nykyään en jännitä juuri mitään enää mitä silloin :)