Miten pärjää pienillä tuloilla?

Ensin sinun pitää tehdä itsellesi budjetti ja kuluseuranta. Et käytä rahaa euroakaan ilman että laitat sen kirjanpitoon. Jos rahat eivät riitä, niin sitten mietit, miten voit nostaa tulojasi ja miten voit pienentää menojasi. Jos huomaat käyttäväsi rahaa sellaiseen, mistä ei ole iloa kuin pieneksi hetkeksi etkä sitä edes muista seuraavana päivänä, niin luovu niistä.

Kaikilla nuorilla on aikuisuuden varalle jos jonkinlaisa suunnitelmaa, joillakin toteutuu ja joillakin ei. Se tavallinenkin elämä voi olla ihan hyvää.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Nuorempana elämä näyttäytyy meille hieman eri tavalla. On kunnianhimoa ja tuntee että elämässä kaikki voi olla mahdollista ja monelle onkin, mutta sitten usein vanhemmiten oppii huomaamaan elämän raadollisuuden ja sen ettei kaikki kuitenkaan ole mahdollista vaikka kuinka yrittäisi ja että ehkä omat voimavarat ja resurssit ei sitten riitäkään kaikkien unelmien toteuttamiseksi. Sitä ikäänkuin putoaa maan pinnalle.  Elämä näyttää myös ne toiset kasvonsa. Mutta harvalla elämä on varmaan mennyt juuri niinkuin on toivonut. On monenlaisia elämänkohtaloita ja elämäntarinoita. Riippuu mihin itseään vertaa. Kaippa kaiken lähtökohta on henkinen tyytyväisyys ja tasapaino, ei se mitä on ja omistaa eli aineellinen. Voimme verrata toisiamme vaikka maailmantappiin ja aina on niitä joilla menee paremmin ja niitä jotka ovat saavuttaneet unelmansa. Mutta pitää osata katsoa että on myös paljon niitä joilla menee paljon huonommin. Lisäksi emme voi tietää mitä joidenkin elämä on vaatinut ja mitä tiettyjen asioiden saaminen on heille 'maksanut'. Voit kadehtia naapurin mersua tai omakotitaloa, mutta et voi tietää kuinka suuri velkataakka siellä on niskassa, ollaanko tuolla kodissa onnellisia vai onnettomia jne jne. Ja loppuviimeksi; kukaan ei täältä saa mitään mukaansa. 

Mulla ei auta kuin se että edelleen tavoite on saada elämään enemmän aineellisiakin asioita. En tiedä onnistuuko se koskaan mutta en voi valehdella itselleni että nykytilanne olisi hyvä tai että olisin onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Miten kohtaa sen asian, että ei olekaan mikään maailman kuningatar, vaan ihan tavallinen? Nuorena haaveili aina kaikesta ja piti kaikkea mahdollisena. Miten elämää jaksaa elää, jos vaan käy pienipalkkaisessa työssä ja sitten käy kaupassa ja kerrostalokotona syö ja viihdyttää itseään sen mukaan mihin on varaa, televisio, tietokone lähinnä. Ulkona voi käydä mutta ei tietenkään missään kaukana. Miten tuon saa riittämään? Nuorempana olisin halunnut viilettää pitkin ulkomaita ja vain oletin, että kyllä minä jonain päivänä päädyn vaikka presidentiksi. Pudotus on ollut aika iso.

Taasko  sä valitat täällä? Sulle annettiin kosolti vinkkejä  jo  edellisessä ketjussa, lue ne uudelleen ja sisäistä ne.

Sen sijaa että kitiset, laita tulot ja menor exceliin ja katso paljonko  jää säästöön. Jos ei jää, karsi menoja. Ja kun jää, sijoita säästöt tuottavasti niin jo  5v. sisällä  huomaat että sulle tulee passiivista, palkkatuloisa riippumatonta tuloa eli lisää kassavirtaa. Netti on täynnä tarinoita taviksista jotka ovat pienistä tuloista  lähteneet kärsivällisesti kasvattamaan omaisuutta ja tulojaan.

Sulle on nämä  jutut jo selitetty. Oletko sä joku teletappi kun kyselet samoja asioita uudelleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kohtaa sen asian, että ei olekaan mikään maailman kuningatar, vaan ihan tavallinen? Nuorena haaveili aina kaikesta ja piti kaikkea mahdollisena. Miten elämää jaksaa elää, jos vaan käy pienipalkkaisessa työssä ja sitten käy kaupassa ja kerrostalokotona syö ja viihdyttää itseään sen mukaan mihin on varaa, televisio, tietokone lähinnä. Ulkona voi käydä mutta ei tietenkään missään kaukana. Miten tuon saa riittämään? Nuorempana olisin halunnut viilettää pitkin ulkomaita ja vain oletin, että kyllä minä jonain päivänä päädyn vaikka presidentiksi. Pudotus on ollut aika iso.

Taasko  sä valitat täällä? Sulle annettiin kosolti vinkkejä  jo  edellisessä ketjussa, lue ne uudelleen ja sisäistä ne.

Sen sijaa että kitiset, laita tulot ja menot* exceliin ja katso paljonko  jää säästöön. Jos ei jää, karsi menoja. Ja kun jää, sijoita säästöt tuottavasti niin jo  5v. sisällä  huomaat että sulle tulee passiivista, palkkatuloisa riippumatonta tuloa eli lisää kassavirtaa. Netti on täynnä tarinoita taviksista jotka ovat pienistä tuloista  lähteneet kärsivällisesti kasvattamaan omaisuutta ja tulojaan.

Sulle on nämä  jutut jo selitetty. Oletko sä joku teletappi kun kyselet samoja asioita uudelleen?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei auta kuin se että edelleen tavoite on saada elämään enemmän aineellisiakin asioita. En tiedä onnistuuko se koskaan mutta en voi valehdella itselleni että nykytilanne olisi hyvä tai että olisin onnellinen.

Mitä tällä tarkoitat? Jos ei ole tyytyväinen johonkin, niin sitten pitää toimia niin, että tilanne muuttuu. Tuo taas on riippuvainen monesta muustakin asiasta kuten iästä ja terveydentilasta. Minä iloitsen kivasta asunnosta, mutta luksuslaukut tai jatkuva vaatteiden shoppailu ei tee minua onnelliseksi.

Nuorena tosiaan koko maailma tuntuu olevan avoin, mutta mitä mahdollisuuksiamme käytämme ja mitä jätämme käyttämättä, vaikuttaa siihen, mitä lopulta saavutamme. Presidentiksi pääsy edellyttää, että on jo varsin nuorena aktiivisesti mukana politiikassa. Jos ei ole ollut, niin vaikea enää myöhemminkään on päästä presidentiksi. 

Ulkomaille matkustaminen ei ole koskaan ollut niin halpaa kuin nykyisin. Minäkin suosittelen sulle budjettia ja tavoitteellista (se ulkomaanmatka) säästämistä. Ensimmäisen reissun ei myöskään tarvitse olla mikään Karibian risteily vaan aloittaa vaikka jostain entisen itäblokin kaupungista. Niihin saa varsin edullisestikin lentoja ja hotellin voi valita halvimman mukaan. Eihän hotellihuoneessa käydä kuin nukkumassa ja suihkussa. Aseta siis tavoitteeksi vaikkapa neljän päivän reissu Prahaan (just katsoin, että esim 3.9. - 6.9.2018 suorat lennot maksaisivat 145 € ja kolme yötä hotellissa saa jo alle viidellä kympillä. 

Kannattaa vaan jo nuorena pokata se hyväpalkkainen siippa. T. Tyytyväinen pienituloinen

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaan jo nuorena pokata se hyväpalkkainen siippa. T. Tyytyväinen pienituloinen

Joo, jos haluaa itselle huomattavan paljon vanhemman puolison. Jos nuorena ottaa samanikäisen, niin silloin on kummallakin opinnot vielä alussa eikä tulevasta työllistymisestä ole tietoa.

Mulla on pienet tulot ja kohtalaisen suuret menot niihin suhteutettuna. Olen myös melkoinen materialisti ja haluan kaikkea kaunista ja kivaa, mutta myös matkustella. Olen ratkaissut asian niin, että yhtenä vuotena keskityn yhteen asiaan ja toisena toiseen. Esim. viime vuonna uusin isommalla rahalla vaatevarastoani (tilasin paljon mm. amerikkalaisista verkkokaupoista vaatteita, joita ei täältä saa) enkä reissannut. Kävin kotimaan tapahtumissa. Tänä vuonna taas keskityn keräämään rahaa syksyä ja parin viikon ulkomaanreissua varten, enkä ostele kaikkea vaikka mieli tekisi.

Pienillä tuloillakin elävä voi viettää luksuselämää - harvemmin vain, kuin isotuloinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaan jo nuorena pokata se hyväpalkkainen siippa. T. Tyytyväinen pienituloinen

Joo, jos haluaa itselle huomattavan paljon vanhemman puolison. Jos nuorena ottaa samanikäisen, niin silloin on kummallakin opinnot vielä alussa eikä tulevasta työllistymisestä ole tietoa.

Tiesin kyllä mitä tuleva mieheni opiskelee, mitkä on alan työllistymismahdollisuudet ja palkkataso. On itse asiassa ylittänyt odotukset tässä vuosikymmenten aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei auta kuin se että edelleen tavoite on saada elämään enemmän aineellisiakin asioita. En tiedä onnistuuko se koskaan mutta en voi valehdella itselleni että nykytilanne olisi hyvä tai että olisin onnellinen.

Mitä tällä tarkoitat? Jos ei ole tyytyväinen johonkin, niin sitten pitää toimia niin, että tilanne muuttuu. Tuo taas on riippuvainen monesta muustakin asiasta kuten iästä ja terveydentilasta. Minä iloitsen kivasta asunnosta, mutta luksuslaukut tai jatkuva vaatteiden shoppailu ei tee minua onnelliseksi.

Niin siis aiemmin yritin olla väkisin tyytyväinen ja onnellinen tilanteesta riippumatta, mutta ei se väkisin onnistu. Jos ei ole onnellinen niin ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei auta kuin se että edelleen tavoite on saada elämään enemmän aineellisiakin asioita. En tiedä onnistuuko se koskaan mutta en voi valehdella itselleni että nykytilanne olisi hyvä tai että olisin onnellinen.

Mitä tällä tarkoitat? Jos ei ole tyytyväinen johonkin, niin sitten pitää toimia niin, että tilanne muuttuu. Tuo taas on riippuvainen monesta muustakin asiasta kuten iästä ja terveydentilasta. Minä iloitsen kivasta asunnosta, mutta luksuslaukut tai jatkuva vaatteiden shoppailu ei tee minua onnelliseksi.

Niin siis aiemmin yritin olla väkisin tyytyväinen ja onnellinen tilanteesta riippumatta, mutta ei se väkisin onnistu. Jos ei ole onnellinen niin ei ole.

Se on valinta. Sinä valitsit näin

Aina ei voi valita kun vaikkapa sairastuu ja joutuu työkyvyttömäksi. 

Ei ulkomailla viilettäminen ole välttämättä kallista, mutta ei myöskään luksusta.

Menemällä töihin.

Hyvin on pärjännyt, suu säkkiä myöten. Oma torppa ollut 20 vuotiaasta lähtien, eka talo maksoi 120 000mk.  Töitä on riittänyt tukia en ole tarvinnut hakea, enkä ole pröystäillyt.