Pitäisikö loppukesästä 6-vuotta täyttävän oppia ajamaan jo ilman apupyöriä?

Meillä poika 5-vuotta ja nyt kesällä on _opittava_ ajamaan ilman appareita.

Vinkkejä mielellään kuulisin minäkin, välillä tuntuu ettei siitä mitään tuu...

Mutta sitten läksi isänsä kanssa samoihin puuhiin ja isä oli pitänyt tarakasta kiinni kunnes vastaan oli tullut loiva ja lyhyt alamäki. oli sitten päästänyt irti ja sanonut että tässäpä on hyvä paikka ajella. Poika oli samantien ajanut kaksi kierrosta ison koulun pihan ympäri. Että noin vain oppi vaikka minusta vaikutti ettei ole ollenkaan vielä valmis...(on perheemme kolmas lapsi joten aikaisempaa kokemusta ko asiasta minulla oli)

sillä oppii samalla lailla sen tasapainon säilyttämisen ja polkemisen,eikä ole niin pelottavaa eikä vaarallista, jos / kun joskus kaatuukin.

En suostunut ajamaan ollenkaan, jos tuli ajaa ilman apuja.

Lapset on yksilöitä ja saavuttavat eri aikaan eri taidot. Meillä ainakin poika ei luopunut appareista ennenkuin oli itse aivan varma osaamisestaan.

Muutenkin on ollut mielenkiintoista seurata kahta fyysisiltä taidoiltaan täysin eri " planeetalta" olevaa lasta, omaani ja naapurin pari kk nuorempaa poikaa. Toinen ollut pienestä pitäen tosi liikunnallinen rämäpää ja toinen rauhallinen ja varovainen kaikessa mikä liikuntaan liittyy.

ja harjotutin niin että pidin pyörästä kiinni mutta kallisteli koko ajan ja ei osannut itse " ohjata" itseään pystyyn ja sanoi että haluaa apupyörät takaisin. Ajattelin jos tässä kuuakuden päästä kokeillaan uudelleen. Meillä tyttö on vielä niin isokokoinenkin että moni varmaan luulee että on jo koululainen ja vielä apupyörillä.

ajamaan " kunnolla" . Aikaisemmin ei ole ruvennut minkäänlaiseen yhteistyöhön vaikka mitä ollaan yritetty.

Pyörä oli pieni, niin että ylettyi penkiltä jalat maahan. Siitä poika sitten potki itteänsä eteenpäin. Yhtäkkiä liukuikin pitkiä matkoja, eli tasapaino alkoi löytyä. Sitten kun se sujui, niin kehotin laittamaan jalat polkimelle ja siitä se sitten lähti! Kertaakaan ei työnnetty vauhtia. Ja koko opetteluun meni 3 päivää. Eli kannattaa harjoitella mahdollisimman pienellä pyörällä ja niin että lapsi itse innostuu hommasta. Meillä oli kyllä houkuttimena vielä se, että jos oppii ajamaan ilman appareita, niin saa isomman pyörän =).

opetella uudelleen sillä isolla pyörällä...



Me käytiin harjoittelemassa tyhjällä parkkialueella tai tasaisella hiekkakentällä. Aluksi juostiin vieressä ja pidettiin satulan takaa kiinni, sitten vain vähitellen pikkupätkiä irti. Toinen lapsista on perusluonteeltaan tosi varovainen ja hänen kanssaan pidimme huolta, ettei kaatumisia paljon sattunut, muuten olisi varmasti heittänyt hanskat tiskiin.

Molemmat kaikinpuolin normaaleja lapsia, mutta pyöräily ei aikaisemmin kiinnostanut. Myöhemmin pyöräilemään oppinut käveli kymmenkuisena ja potki palloa railakkaasti 1v synttäreillään, luisteli täysiä 3 vuotiaana jne eli on aina ollut hyvin liikunnallinen.

Meidän ketterä ja todella liikunnallinen poika oppi ilman appareita pyöräilemään jo 2 ja puoli vuotiaana. (Marraskuussa täytti kolme, kun ed kesänä oli jo oppinut sujuvasti fillaroimaan)



Tyttö ei oppinut koko pyöräilyn ideaa, (siis edes apupyörien kanssa) kunnes täytti 4v. Muutaman kerran ajoi appareilla sitten kun lopulta suostui kokeilemaan ajamista ja oivalsi koko idean. . . ja nopeasti sen jälkeen oppi myös ilman niitä apupyöriä.

Meidän nelivuotias ajaa köröttelee jo ilman apupyöriä.

Tyttö oli 4v silloin.

ilman appareita. Ajattelin, että on jo aika, kun on eskariin menossa. Harjoittelupyöräksi otettiin pikkusiskon pienempi pyörä, jossa paksut renkaat. Alkuun ei meinannut sujua (meillä vielä harjoiteltava hiekkatiellä). Sitten menimme läheiseen pieneen mäkeen ja alkuun hän laski aika alhaalta, sitten aina vähän ylempää. Laskiessa ei tarvinnut keskittyä polkemiseen, vaan pelkästään ohjaamiseen ja pystyssä pysymiseen. Jalat olivat vähän varuillaan, jos lähtee kaatumaan. Siinä sitten oppi nopeasti sillä yhdellä kerralla. Nyt on projektina sillä isommalla pyörällä ajo. Sekin rupesi kyllä jo ensimmäisenä päivänä sujumaan jotenkuten.

Nyt kun lumet oli sulanu niin otettiin apupyörät pois ja sanottiin et takasin niitä ei enää tule. Eka päivä oli aika toivoton, ei kauaa jaksanu opetella kun ei tullu mitään koko hommasta. Seuraavana päivänä oli pojalla jo vähän enemmän päättäväisyyttä. Meillä on pihalla hyvin loiva alamäki jota pitkin sai alkuvauhdin hyvin. Sitä poika sahas pyörällä alas ja taluttaen takas " ylös" . Yllättävän nopeasti se juju löytyi ja viikon päästä ajeli jo hulluna jalat välillä tangon päällä ja vauhtia alamäessä polkien vimmatusti. Jarruttamaankin oppi samantien, ensin tosin sen tasapainon löysi.

meillä poika 2v11kk pyytää apupyörien poistoa päivittäin. olemme luvanneet poistaaa kun hiekat harjattu pyörätieltä

Isomman ajotyyli oli puolelta toiselle heiluvaa ja kun homma ei heti sujunut ilman apupyöriä, halusi ne takaisin. Kun sitten 7v päivä ja koulukin alkoi kähestyä halusi itsekin oppia ajamaan ilman apupyöriä. Otettiin vain toinen apupyörä pois ja jäljelle jääväkin oli niin ylhäällä kuin mahdollista. Lapsi ajeli pari iltaa tällä tavalla eli toisen apupyörän avulla ja kun homma sujui näin, otettiin toinenkin pois. Muutaman kerran juoksin pyörän perässä kiinni pitäen ja sitten päästin irti ja hyvinhän se meni ilman apujakin. Itse asiassa lapsi oppi ajamaan ilman apupyöriä alle viikossa tällä tavalla. Jarrutukset ja muut oli oppinut jo apupyörillä ajaessa. Ajo oli tosi vakaata. Pyörä oli 16 tuumainen.



Pienempi sisarus oppi parissa päivässä ilman apupyöriä ajon, pyörä oli 12 tuumainen. Apupyöriä ei voinut nostaa kovin ylös, joten molemmat oli otettava pois. Ekana päivänä juoksin pitäen kiinni. Kun homma ei alkanut sujua, halusi apupyörät takaisin, mutta ehdotin että koetetaan nyt vielä kerran. Juoksin perässä pitäen takin selästä kiinni ja minusta alkoi tuntua, että en kovin paljoa enäää tukenut. Päästin irti ja lapsi polki pari sataa metria ilman apuja.



Loppujen lopuksi meillä nuo oppimiset olivat hyvin pitkälti lapsen halusta ja aikuisen innostuksesta kiinni. Kehua pitää koko ajan puolen metrin suoritustakin, niin lapsilla riittää usko asiaan. Ei huutoa, että etkö osaa ja etkö yritä vaan hyvä hyvä pysyit jo puoli metriä pystyssä ja tällä kertaa minun ei tarvinnut pitää läheskään yhtä paljon kiinni jne. Apupyörät kannattaa myös nostaa mahdollisimman ylös, silläkin tavalla sitä tasapainoa löytyy lisää. Joissain pyörissä apupyörät ikävä kyllä ovat tosi alhaalla ylimmässäkin asennossa. Pieni pyörä auttaa myös opettelussa. Isolla on hankalampi pysyä pystyssä.

Riippuu tietenkin lapsesta, ja siitä paljon lapsi on opetellut pyörällä ajamaan. Meillä tyttö täyttää kuusi loppukesästä ja sai viime syksynä ekan oman pyöränsä, joten kamalasti ei ole vielä kerinnyt harjoittelemaan ja muutenkin ajaminen vielä on harjoittelu vaiheessa, joten apupyörien poisto ei tule olemaan vielä vähään aikaan ajankohtainen.

Oppiminen kävi oikeastaan tosi nopeasti, harjoiteltiin siten, että pyörä oli niin pieni/satula alhaalla, että jalat ylttyivät maahan. Siinä sitten juoksin, pyörän perässä tarakasta kiinni pitäen, kaksi päivää meni tytöllä että taito oli hallussa, eikä pahoja kaatumisia.

Kaikki eivät kuitenkaan ihan noin pieninä opi, mikä on mielestäni täysin normaalia, naapurissakin poika täyttää heinäkuussa 7v. ja vielä ei ole oppinut, vaikka kovasti on treenannut, muutoin hyvin kehittynyt ja iloinen poika, tosin tuntuu että harjoittelu on jo masentanut pojan, joten älä pakota/tuputa, ettei hommasta tule kammoa.

Sitten loivaa alamäkeä potkuttelemaan. Kun tasapaino alkaa löytyä, on aika panna polkimet takaisin ja se on siinä. Yhden tutun 6v on appareissaan psykologisesti niin kiinni että väittää ettei ikinä luovu niistä. Pyörällä ajo loppui tykkänään kun apparit otettiin pois. Nyt on ukki nostanut apparit niin ylös että sojottavat vaakatasossa ja tyttö ajelee tyytyväisenä kun ei tiedä että ajaa oikeasti ilman appareita.