Oletteko todella sitä mieltä, että äidin pitäisi saada äitienpäivälahja?

Kyllä mä ajattelin omaa äitiäni muistaa,  hän on sen verran ihana. Toivottavasti oma jälkikasvuni muistaa mua tekstarilla.

En tarvitse äitienpäivälahjoja. Omaa äitiäni voin muistaa viemällä kukkia haudalle.

Joka vuosi sama ihmetys: Miksi aviomies ostaa vaimolleen äitienpäivälahjan? Vaimo ei ole miehensä äiti! Eikä Eikä Mies ole vaimonsa isä. Lapset hankkivat äidilleen lahjan, jos hankkivat. Se purkkiruusu taitaa olla jo aikansa elänyt, toivottavasti. Vein kukan äitini haudalle, mutta en suinkaan ruusua. Äiti ei eläissäänkään välittänyt purkkiruusuista, vaan toivoi aina jotain muuta kukkaa tai kasvia. Miksi siis rankaisisin häntä viemällä haudalle purkkiruusun?

Se annatko äidillesi lahjan äitienpäivänä, riippuu sekä sinusta että äidistäsi. Jos olet sitä mieltä, että äitisi on ansainnut lahjan, niin toki hankit sellaisen. Jos taas äitisi ei mielestäsi ole millään tavalla ansioitunut, niin jätät lahjan hankkimatta.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lapset ovat paras lahja itsessään, mutta ei aineellinen/aineeton lahja sen lisäksi hukkaan menisi. :) Päiväkoti- ja ala-asteikäiseltä sain aina kortin ja askarruksen, jotka olivat tosi herttaisia. Yläaste meni ihan onnentoivotuksilla ja nyt lukiolaiselta tuli lahjaksi tuoksu, oli tosi kiva yllätys. Kuopus on vauva enkä odota isältään mitään kahvinkeittoa kummallisempaa, kakun olen tehnyt itse. Esikoisen isä ei ostanut lahjoja koska enhän ollut hänen äitinsä. Arvostusta ei tullut liitossa muutenkaan ja siksi onkin entinen. Nykyinen puoliso ostaa tarpeellista tavaraa yllättäen muulloin kuin juhlapäivinä, joten en odota lahjaa huomenna.

Mulle tulee surullinen olo siitä, että joudut leipomaan itse itsellesi kakun.Toivottavasti asia ei itseäsi haittaa. Hyvää äitienpäivää.

En ole pyytänyt enkä oikein osaa edes toivoa mitään, mutta mies haluaa hankkia mulle lahjan osoituksena siitä miten hän arvostaa minua vaimona ja äitinä ja kaikkea sitä mitä kodin eteen teen (nämä hänen omat sanansa).

Lapset on aikuisia ja asuvat jo omillaan, mutta heilläkin on tapana antaa jokin elämyslahja, jossa vietetään aikaa yhdessä. Ei sen tarvitse olla mitään hienoa tai extremeä, ihan keilaus tai minigolf on mahtavaa kun sitä saa tehdä lasten kanssa.

Koska isovanhemmat on jo iäkkäitä, heille iso juttu on kun haetaan kaikki meille äitienpäivälounaalle ja kahville ja saavat olla meidän ja lastenlasten kanssa. Joutuuhan siinä tekemään ja hääräämään keittiössä, mutta tykkään siitä kun kovin harvoin on enää isoa porukkaa pöydän ympärillä. Mummot ja lapset auttaa kyllä minkä pystyvät

Saan toisen lapsen päiväkodissa nykertämän rannekorun (näkyi pussista läpi) ja leivon itse kakun tänä iltana. Se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Joka vuosi sama ihmetys: Miksi aviomies ostaa vaimolleen äitienpäivälahjan? Vaimo ei ole miehensä äiti! Eikä Eikä Mies ole vaimonsa isä. Lapset hankkivat äidilleen lahjan, jos hankkivat. Se purkkiruusu taitaa olla jo aikansa elänyt, toivottavasti. Vein kukan äitini haudalle, mutta en suinkaan ruusua. Äiti ei eläissäänkään välittänyt purkkiruusuista, vaan toivoi aina jotain muuta kukkaa tai kasvia. Miksi siis rankaisisin häntä viemällä haudalle purkkiruusun?

Se annatko äidillesi lahjan äitienpäivänä, riippuu sekä sinusta että äidistäsi. Jos olet sitä mieltä, että äitisi on ansainnut lahjan, niin toki hankit sellaisen. Jos taas äitisi ei mielestäsi ole millään tavalla ansioitunut, niin jätät lahjan hankkimatta.

Mahtaako äitisi nyt ilahtua kukasta? Ostatko ylipäätään koskaan kenellekään mitään lahjaksi? Ihan turhaan sinä mitään synttärilahjojakaan ostat, eihän kyseessä ole sinun synttärit.

Vierailija kirjoitti:

Joka vuosi sama ihmetys: Miksi aviomies ostaa vaimolleen äitienpäivälahjan? Vaimo ei ole miehensä äiti! Eikä Eikä Mies ole vaimonsa isä. Lapset hankkivat äidilleen lahjan, jos hankkivat. Se purkkiruusu taitaa olla jo aikansa elänyt, toivottavasti. Vein kukan äitini haudalle, mutta en suinkaan ruusua. Äiti ei eläissäänkään välittänyt purkkiruusuista, vaan toivoi aina jotain muuta kukkaa tai kasvia. Miksi siis rankaisisin häntä viemällä haudalle purkkiruusun?

Se annatko äidillesi lahjan äitienpäivänä, riippuu sekä sinusta että äidistäsi. Jos olet sitä mieltä, että äitisi on ansainnut lahjan, niin toki hankit sellaisen. Jos taas äitisi ei mielestäsi ole millään tavalla ansioitunut, niin jätät lahjan hankkimatta.

Aviomies ostaa puolisolleen ja lasten aidille lahjan siksi, etta arvostaa ja kunnioittaa hanta aitina omille lapsilleen. On kiitollinen raskausajan vaivoista, synnytyksen tuskasta ja imettamisen jaksamisesta. Kasvattamisesta. Rajoista. Tukemisesta. Loputtomasta rakkaudesta seka miesta etta lapsia kohtaan. Samoin aviovaimo muistaa isaa isainpaivana, haapaivana, syntymapaivana lahjoilla ja jokaisena paivana niiden valilla hellana huomiona ja arvostuksena aviopuolisoa ja lasten isaa kohtaan. Lahjoja ajatuksella vaan on niin ihanaa saada. Tuntea itsensa arvostetuksi. Parin euron yokkari varmasti lammittaa monta vuotta, mutta saada unelmoimansa liian kallis, ylellinen ja siten aivan tavoittamattomissa oleva (lisaa haaveleimasi asia) ja tietaa, etta mies ja lapset ovat yhteistuumin sen hankkineet sinulle, juuri sinua varten, koska haluavat ilahduttaa sinua ja samalla osoittaa, etta juuri sina olet tarkea heille.