Vanhemmuus on sekä tyypillistä että odotettua
Se, ettei lapseton koe täyttymystä elämässään, on ikään kuin rangaistus hänelle, koska hän meni toimimaan sosiaalisia normeja vastaan.
Vanhempien ja ystävien kautta ihminen oppii, että vanhemmuus on sekä tyypillistä että odotettua. Ihmiset, jotka rikkovat laajasti hyväksyttyjen, kulttuuristen stereotypioiden sosiaalisten roolien odotuksia, kokevat reaktioita, kuten sosiaalisia ja taloudellisia seuraamuksia ja sabotaasia, heitä havainnoineiden taholta.
Nämä reaktiot ovat havainnoitsijoiden mielessä oikeutettuja, koska kohteet ovat heidän mielestään ansainneet nämä itse, koska he eivät täyttäneet heiltä odotettuja rooleja.
Vuoden 2011 selvityksen mukaan lapsettomat naiset kärsivät muita heikommasta terveydestä, mutta eivät suinkaan lapsettomuuden, vaan jatkuvan lapsettomuuteen liittyvän sosiaalisen stigman vuoksi. Lapsettomia myös syrjitään työpaikoilla: esimerkiksi aikataulut eivät jousta heidän vuokseen.
Mielestäni tuollainen on todella surullista, ja kertoo yhteiskunnasta sen, että se on kipeä :(
Hölön pölön. Lapsettomat ovat yhteiskunnan huippua, ja perheelliset kadehtivat heitä. Ainoa syy, miksi perheelliset kannustavat lastenhankintaan, on se, että he haluavat panna vahingon kiertämään. Mikään ei ole niin hyvä ja onnellinen asema kuin lapsettoman akateemisen. Hän on saanut elämän lahjaksi ja sitten vielä uudelleen, kun on päättänyt elää sen lapsettomana. Kunpa useammat ymmärtäisivät tehdä niin ja saisivat onnellisen elämän.