Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yläkoulun opettaja, kurinpitoneuvoja please!
12.05.2018 |
Mietin, miten kehittäisin kurinpitotaitojani. Useimpien luokkien kanssa tulen ihan ok toimeen. Sitten on kuitenkin näitä, joissa on useampi suurisuu ja näiden vanavedessä puhkeaa vähän väliä yleinen hälinä. Olen yrittänyt pitää näitä luokkia kurissa ns. Taulurasteilla. Eli olen laittanut pahimpien meluajien nimet taululle, nimestä ja parista rastoista perään sitten punaista. Se hillitsee jonkun verran, mutta nyt parin luokan oppilaat ovat alkaneet ilmaista kokevansa sen epäoikeudenmukaiseksi. Kun eihän juuri merkinnän saanut ole mikään ainoa meluaja ja miksei toi toinen sitten saa...? Höpisijöitä on niin paljon, etten pysty kaikkia rekisteröimään saati muistiin kirjoittelemaan. Siksi pahimmat rikoksenuusija ja kovimmat huutavat sinne päätyvät kerta toisensa jälkeen. Muutkin pysyvät hiljaa jos nämä tiennäyttäjä ovat. Mutta alkavat nyt käydä uhmakkaiksi ja välinpitämättömäksi rangaistuksia kohtaan. Luokan karjaisu kerralla hiljaiseksi ei vaan ole vaihtoehto. Sitä en osaa, olen liian "kiltti". Mitä muita vaihtoehtoja olisi?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Lapsille kuuluu asettaa rajat, ei pitää kuria. Kurinpito on juuri tätä vanhanaikaista ajattelua missä kasvatetaan pelolla.
Miten sitten neuvoisit asettamaan rajat ilman pelolla hallitsemista? Ottaen huomioon sen, että yläkoulun opella on laskennallisesti aikaa ehkä 4 min viikossa per oppilas? Kuinka paljon voi nipistää muiden aikaa motivoidakseen yhtä tai muutamaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkun maikka kirjoitti:
No aivan ekaksi luovut siitä ajatuksesta, että oppilaitten täytyisi tykätä susta. Tai viihtyä. Teinit on teinejä. Osa oppii, osa ei. Huumorilla ja sarkasmilla pääsee pitkälle.
Tässä ne tärkeimmät. Ja vielä vinkkinä: voita se luokan alfa (tyttö tai poika) puolellesi and the rest will follow.
Minä olen sitä tyyppiä, josta oppilaat pitävät enemmän kuin kollegat tai reksi. Siltikään en ole heidän kaveri vaan hyvin tiukka maikka kun tarvitaan. Kurinpidolliset toimet myös käytössä kun tarvitaan.
Eli ope, sossu, lääkäri, poliisi kun tarvitaan. Ennen kaikkea en ole koskaan pelännyt niitä isojakaan kolleja. Siinähän uhittelevat. Who cares.
En pelkää ketään yksittäistä oppilasta, oli sitten millainen kolli tahansa. Pelkään ryhmää, joka tuntuu hallitsemattomalta. En tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä 😰. Ap
Vierailija kirjoitti:
En oo ope mutta oppilas oon ollut. Vaikuttaa että ainoastaan karjuminen auttaa. Kaikille opeille perseiltiin kunnes ne ekan kerran karjui kunnolla.
Niin. Mua on oppilaat itse käskeneet karjumaan ja sanoneet ettei muuten tule mitään. Mutta ongelma on siinä, etten osaa karjua ryhmälle. Ei onnistu, koska en luota itseeni sellaisessa. Huokaus. Missähän olisi karjuntakouluja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistukset eivät koskaan auta. Opettajan on saatava oppilaat puolelleen. Anna äänekkäille vastuuta ja mahdollisimman paljon hyvää palautetta. Käytä huumoria.Vältä jonkin aikaa sellaista ohjelmaa, jonka tiedät aiheuttavan kuhinaa. Jos tunti epäonnistuu, jätä oppilas heti tunnin jälkeen juttelemaan. Kysy joskus, mitä oppilas toivoo sinulta. Oppilaat halveksivat opettajaa, joka yrittää hallita heitä Wilman kautta. Se ei onnistu koskaan.
T. Yläkoulun opettajana 18 v.
Samaa mieltä. Vaikka perusopetuslaki salliikin rangaistukset, niin nykyaikainen kasvatustieteen sekä lapsi- ja nuorisopsykologian tutkimus ei millään lailla tue niiden käyttöä. Rangaistus ainoastaan katkeroittaa oppilaan mielen, saa hänet inhoamaan opettajaa ja koulua sekä usein aiheuttaa traumaattisia kokemuksia.
Ehkä nyt vähän kuitenkin realismia peliin. Millähän fakiirin taidoilla opettaja saa vaikkapa 300 oppilasta tykkäämään itsestään niin paljon että oppilaat sen takia haluaisivat vaihtaa viikonloppubileistä vouhkaamisen vaikkapa ruotsin kieliopin opiskeluun. Vanhoilla opettajilla tuntuu olevan mottona "vihatkoot, kunhan pelkäävät". Joo minä en osaa olla sellainen ärjy. Mutta ne kiukkuisen kääkät saavat ainakin työrauhan aikaan. Voi olla että hinta on joidenkin traumat, mutta saisiko heitä kumminkaan oppimaan mitään?
Opettajan tehtävä ei ole saada oppilaita tykkäämään itsestään vaan saada oppilaat oppimaan mahdollisimman hyvin ja mahdollistaa se hyvällä työrauhalla. Jos joku tykkää niin se on bonusta. Kauneinta mitä minusta on oppilas sanonut on että olen vaativa opettaja.
Ja Wilmaa saa ja pitää käyttää. Jos oppilas tekee jotain tosi pöllöä niin kyllähän siitä on kotiin ilmoitettava. Oppilas on alaikäinen ja huoltajalla kasvatusvastuu ja eikö suurin osa halua lapsestaan hyvin käyttäytyvää.
Opettajat, jotka pyrkivät siihen että oppilaat tykkäävät hänestä, sahaavat kaikkien oksaa. Se, että tykätään, vaatii nimittäin usein niiden yhdessä sovittujen sääntöjen venyttämistä. Tähän syyllistyvät useimmiten kaikenikäiset miesopettajat.
Yritän siis haarukoida mitä voin tehdä parantaakseen kurinpitotaitoani. Tuolla kiellettiin rankaisemista ja sanottiin että oppilaan pitää kokea että opettaja pitää hänestä. No silloin asia on kyllä niinkin päin että oppilas pitää opettajasta. Eihän kukaan voi pitää toivottavana niitä että joku sellainen tyyppi tykkää, mitä itse inhoaa...? En pyri siihen että minusta tykättäisiin kurin ja sääntöjen noudattamisen kustannuksella. Tosin täytyy myöntää, että jos häirikkö on kerrankin hiljaa, en jaksa aloittaa uutta tappelua vaikkapa hatusta päässä. Omaa heikkoutta, myönnän. Mutta kun jotain pitäisi joskus opettaakin...
Jos opettaja kiljuu päivät pitkät ja haukkuu luokan ongelmaluokaksi, kiitos siellä häiriköivien poikien. Niin entäs luokan tytöt, joutuvat kuuntelemaan sitä samaa huutoa ja luokan haukkumista? Pitävätkö opettajasta, no eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo ope mutta oppilas oon ollut. Vaikuttaa että ainoastaan karjuminen auttaa. Kaikille opeille perseiltiin kunnes ne ekan kerran karjui kunnolla.
Niin. Mua on oppilaat itse käskeneet karjumaan ja sanoneet ettei muuten tule mitään. Mutta ongelma on siinä, etten osaa karjua ryhmälle. Ei onnistu, koska en luota itseeni sellaisessa. Huokaus. Missähän olisi karjuntakouluja?
Armeijassa 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enkun maikka kirjoitti:
No aivan ekaksi luovut siitä ajatuksesta, että oppilaitten täytyisi tykätä susta. Tai viihtyä. Teinit on teinejä. Osa oppii, osa ei. Huumorilla ja sarkasmilla pääsee pitkälle.
Tässä ne tärkeimmät. Ja vielä vinkkinä: voita se luokan alfa (tyttö tai poika) puolellesi and the rest will follow.
Minä olen sitä tyyppiä, josta oppilaat pitävät enemmän kuin kollegat tai reksi. Siltikään en ole heidän kaveri vaan hyvin tiukka maikka kun tarvitaan. Kurinpidolliset toimet myös käytössä kun tarvitaan.
Eli ope, sossu, lääkäri, poliisi kun tarvitaan. Ennen kaikkea en ole koskaan pelännyt niitä isojakaan kolleja. Siinähän uhittelevat. Who cares.
En pelkää ketään yksittäistä oppilasta, oli sitten millainen kolli tahansa. Pelkään ryhmää, joka tuntuu hallitsemattomalta. En tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä 😰. Ap
Vanhemmat kolleegat neuvoo?
Vierailija kirjoitti:
Enkun maikka kirjoitti:
No aivan ekaksi luovut siitä ajatuksesta, että oppilaitten täytyisi tykätä susta. Tai viihtyä. Teinit on teinejä. Osa oppii, osa ei. Huumorilla ja sarkasmilla pääsee pitkälle.
Tässä ne tärkeimmät. Ja vielä vinkkinä: voita se luokan alfa (tyttö tai poika) puolellesi and the rest will follow.
Minä olen sitä tyyppiä, josta oppilaat pitävät enemmän kuin kollegat tai reksi. Siltikään en ole heidän kaveri vaan hyvin tiukka maikka kun tarvitaan. Kurinpidolliset toimet myös käytössä kun tarvitaan.
Eli ope, sossu, lääkäri, poliisi kun tarvitaan. Ennen kaikkea en ole koskaan pelännyt niitä isojakaan kolleja. Siinähän uhittelevat. Who cares.
En pelkää ketään yksittäistä oppilasta, oli sitten millainen kolli tahansa. Pelkään ryhmää, joka tuntuu hallitsemattomalta. En tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä 😰. Ap
Tässä juuri se alfaohjeeni.
Eli jos et voi hallita joukkoa, voita puolellesi se alfa. Muut seuraa perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhkailu, kiristys, lahjonta ja julkinen nolaaminen ovat ainoat "sallitut" keinot kun karttakeppittäminen lienee kiellettyä. Muut konstit on hippikasvatustieteilijöiden pelleilyä, joka ei todellisessa maailmassa toimi. Vanhemmille voi vaikka laittaa videota riehuvasta kakarastaan.
On silti myös tärkeä kehua hyviä, ja hyvin käyttäytyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enkun maikka kirjoitti:
No aivan ekaksi luovut siitä ajatuksesta, että oppilaitten täytyisi tykätä susta. Tai viihtyä. Teinit on teinejä. Osa oppii, osa ei. Huumorilla ja sarkasmilla pääsee pitkälle.
Tässä ne tärkeimmät. Ja vielä vinkkinä: voita se luokan alfa (tyttö tai poika) puolellesi and the rest will follow.
Minä olen sitä tyyppiä, josta oppilaat pitävät enemmän kuin kollegat tai reksi. Siltikään en ole heidän kaveri vaan hyvin tiukka maikka kun tarvitaan. Kurinpidolliset toimet myös käytössä kun tarvitaan.
Eli ope, sossu, lääkäri, poliisi kun tarvitaan. Ennen kaikkea en ole koskaan pelännyt niitä isojakaan kolleja. Siinähän uhittelevat. Who cares.
En pelkää ketään yksittäistä oppilasta, oli sitten millainen kolli tahansa. Pelkään ryhmää, joka tuntuu hallitsemattomalta. En tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä 😰. Ap
Vanhemmat kolleegat neuvoo?
Ei se ole iästä kiinni. Kokemus toki auttaa. Opettajan työ on siinäkin haastavaa, että sitä tehdään persoonalla, ja kaikista ei vaan siihen ole. Riippuen toki oppilasaineksestakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uhkailu, kiristys, lahjonta ja julkinen nolaaminen ovat ainoat "sallitut" keinot kun karttakeppittäminen lienee kiellettyä. Muut konstit on hippikasvatustieteilijöiden pelleilyä, joka ei todellisessa maailmassa toimi. Vanhemmille voi vaikka laittaa videota riehuvasta kakarastaan.
On silti myös tärkeä kehua hyviä, ja hyvin käyttäytyviä.
Ei.
T. Se enkun ope
Vierailija kirjoitti:
Uhkailu, kiristys, lahjonta ja julkinen nolaaminen ovat ainoat "sallitut" keinot kun karttakeppittäminen lienee kiellettyä. Muut konstit on hippikasvatustieteilijöiden pelleilyä, joka ei todellisessa maailmassa toimi. Vanhemmille voi vaikka laittaa videota riehuvasta kakarastaan.
On silti myös tärkeä kehua hyviä, ja hyvin käyttäytyviä.
Moni vanhempi ei välitä vaikka heidän kakaransa riehuu. Sen sijaan he pöyristyvät siitä, että opettaja on videoimalla "loukannut heidän lapsikultansa yksityisyyttä" ja valittavat rehtorille ja iltapäivälehteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo ope mutta oppilas oon ollut. Vaikuttaa että ainoastaan karjuminen auttaa. Kaikille opeille perseiltiin kunnes ne ekan kerran karjui kunnolla.
Niin. Mua on oppilaat itse käskeneet karjumaan ja sanoneet ettei muuten tule mitään. Mutta ongelma on siinä, etten osaa karjua ryhmälle. Ei onnistu, koska en luota itseeni sellaisessa. Huokaus. Missähän olisi karjuntakouluja?
Armeijassa 😁
Kyllä se kuule tulee osalta meistä ihan luontaisesti ja siinä on pahinkin vilpertti korvat luimussa. Kuria on pidetty ja kauan. Tosin siihen - siis huutamiseen - ei yleensä tarvitse turvautua. Varhaisilta vuosiltani muistan kuinka oppilaat kertoivat minun huutoni kuuluvan neljän kerroksen läpi koulussa. 😂
Nyttemmin keinoni on jo useamman vuoden ollut jäätävä hiljaisuus. Odotan, että kakarat tukkivat turpansa ja alkavat toteuttaa oppivelvollisuuttaan.
T. Naisope 40+
Vierailija kirjoitti:
Mietin, miten kehittäisin kurinpitotaitojani. Useimpien luokkien kanssa tulen ihan ok toimeen. Sitten on kuitenkin näitä, joissa on useampi suurisuu ja näiden vanavedessä puhkeaa vähän väliä yleinen hälinä. Olen yrittänyt pitää näitä luokkia kurissa ns. Taulurasteilla. Eli olen laittanut pahimpien meluajien nimet taululle, nimestä ja parista rastoista perään sitten punaista. Se hillitsee jonkun verran, mutta nyt parin luokan oppilaat ovat alkaneet ilmaista kokevansa sen epäoikeudenmukaiseksi. Kun eihän juuri merkinnän saanut ole mikään ainoa meluaja ja miksei toi toinen sitten saa...? Höpisijöitä on niin paljon, etten pysty kaikkia rekisteröimään saati muistiin kirjoittelemaan. Siksi pahimmat rikoksenuusija ja kovimmat huutavat sinne päätyvät kerta toisensa jälkeen. Muutkin pysyvät hiljaa jos nämä tiennäyttäjä ovat. Mutta alkavat nyt käydä uhmakkaiksi ja välinpitämättömäksi rangaistuksia kohtaan. Luokan karjaisu kerralla hiljaiseksi ei vaan ole vaihtoehto. Sitä en osaa, olen liian "kiltti". Mitä muita vaihtoehtoja olisi?
Oletko urasi alussa? Tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa, murrosikäiset ovat kuin pedot haaskalla, haistavat pienenkin pelon ja epävarmuuden.
Puhumme usein synnynnäisestä opettajuudesta, persoonasta, joka jo läsnäolollaan saa ryhmän haltuunsa. Huumorintaju ja rentous ovat hyvä apu. Ole myös aikuinen ja pysy johdonmukaisena, älä kerää fan clubia itsellesi. Itsetunto on rakennuttava muun kuin murrosikäisten suosion varaan. Tuo nimien laittaminen taululle on jotain vanhaa kansakoulunopettajien hommaa, ei toimi. Ja eihän siinä ehdi opettaa, kun kyttää häiriköitä. Huomiotta jättäminen on myös tehokas keino. Malta tunnin alussa odottaa hiljaisuutta, sano, että tunnillasi puhutaan vuorotellen, älä itse myöskään puhu toisten päälle,jos luokassa on melua.
Puhu mahdollisimman vähän, suunnittele tunnit hyvin, varmista tekniikan toimiminen ja anna mennä. Tutustu oppilaisiisi, ole kiinnostunut heistä ja heidän elämästään. Kysy heidän mielenkiinnon kohteistaan, millä tekniikalla he oppivat ja mitä toiveita heillä on oppitunneista.
Kerro tai näytä lakipykälä/asetus (tekee vaikutuksen) ensimmäisellä tunnilla, mitä OPS sanoo ko. aineen oppimiskokonaisuudesta, mitä aiot opettaa ja missä aikataulussa, ilmoita kokeet ajoissa, anna selkeä ohjelista kokeisiin valmistautumiseen, käske liimata se vihkoon tai ohjaa ottamaan valokuva kaikesta tärkeästä infosta ja luomaan niistä kansion galleriaan jne.
Kerro, että olet samalla puolella, et heitä vastaan ja että teet työtäsi. Uhraa ensimmäinen tunti tähän kaikkeen infoon, se ei ole pois opettamastasi aineesta päinvastoin.
Aloita itsesi esittelyllä ja kerro jotakin omasta elämästäsi tai miten valitsit juuri tämän ammatin, mitä musaa kuuntelet tai mitä harrastat. Voit kertoa jotakin perheestäsi. Älä julkista liikaa yksityiselämääsi, mutta jokin asia, mikä saa oppilaat mieltämään sinutkin ihmiseksi. Ole silti jämäkkä aikuinen, älä kaveri, äläkä mielistele, kerjää suosiota.
Kerro alussa myös, että tämä on sinun työpaikkasi kuten lasten vanhemmillakin on, siksi sinun ei tarvitse sietää huonoa kielenkäyttöä ja asiatonta käytöstä. Sanot olevasi liian kiltti. Joistakin kilteistä tytöistä ei vain ole tähän liian raakaan hommaan eli se ei ole vain sen itselle rakkaan oppiaineen parissa olemista, vaan suurin viisaus kätkeytyy ryhmänhallintataitoiin. Mutta tsemppiä ja jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan, kun sai antaa karttakepistä ja laittaa nurkkaan häpeämään oli opettajan sana laki eikä hänelle urputettu.
Ennen vanhaan kurinpito oli paljon helpompaa kuin nykyään. Silloin siitä ei vielä useimmat kurinpitomenetelmät kieltämällä oltu saatu tehtyä "rakettitiedettä" johon onnistuneesti pystyy vain huippuammattilainen.
No minulla on jakotiloja onneksi käytössä. Kerron mitä tehdään ja mistä alkaa. Sitten päästän oppilaat vapaasti työskentelemään haluamaansa vapaaseen tilaan ja odotan, että joku tarvitsee minua. Kierrän katsomassa joskus miten ryhmissä menee, mutten tuputa neuvoja, niitä täytyy itse tulla kysymään.
Toisinaan rohkaisen myös ottamaan selvää toiselta ryhmältä, mistä he lähtivät liikkeelle.
Tasaisen tappavasti käyn keskusteluja oppilaiden kanssa heidän oppimisestaan ja pidän vanhemmatkin kartalla miten menee, tavoitellaanko numeroa 5,7,9, vai jotain muuta.
Oppilaalla on vastuu omasta oppimisestaan, näin se yläkoulussa menee ihan opetussuunnitelman mukaan. Jos joku päättää perseillä jakotilassaan, fine. Kaikki eivät kuitenkaan opi kaikkea. Mutta kun saa edetä tasollaan, alkaa oppiminen monesti motivoida. Oppilas itse päättää, haluaako tehdä kympin tasoisen kokeen, käsin kokeen vai ehkä vitosen. Oppilaita ei verrata keskenään, joten heitä ei tarvitse arvioida samoin mittarein.
Ei ole ollut pitkään aikaan työrauhaongelmia. Tai jos joku perseilee, ei se ole keneltäkään muulta pois kuin häneltä itseltään.
Ja opettajana on aika palkitsevaa, kun saa opettaa silloin kun sitä pyydetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, miten kehittäisin kurinpitotaitojani. Useimpien luokkien kanssa tulen ihan ok toimeen. Sitten on kuitenkin näitä, joissa on useampi suurisuu ja näiden vanavedessä puhkeaa vähän väliä yleinen hälinä. Olen yrittänyt pitää näitä luokkia kurissa ns. Taulurasteilla. Eli olen laittanut pahimpien meluajien nimet taululle, nimestä ja parista rastoista perään sitten punaista. Se hillitsee jonkun verran, mutta nyt parin luokan oppilaat ovat alkaneet ilmaista kokevansa sen epäoikeudenmukaiseksi. Kun eihän juuri merkinnän saanut ole mikään ainoa meluaja ja miksei toi toinen sitten saa...? Höpisijöitä on niin paljon, etten pysty kaikkia rekisteröimään saati muistiin kirjoittelemaan. Siksi pahimmat rikoksenuusija ja kovimmat huutavat sinne päätyvät kerta toisensa jälkeen. Muutkin pysyvät hiljaa jos nämä tiennäyttäjä ovat. Mutta alkavat nyt käydä uhmakkaiksi ja välinpitämättömäksi rangaistuksia kohtaan. Luokan karjaisu kerralla hiljaiseksi ei vaan ole vaihtoehto. Sitä en osaa, olen liian "kiltti". Mitä muita vaihtoehtoja olisi?
Oletko urasi alussa? Tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa, murrosikäiset ovat kuin pedot haaskalla, haistavat pienenkin pelon ja epävarmuuden.
Puhumme usein synnynnäisestä opettajuudesta, persoonasta, joka jo läsnäolollaan saa ryhmän haltuunsa. Huumorintaju ja rentous ovat hyvä apu. Ole myös aikuinen ja pysy johdonmukaisena, älä kerää fan clubia itsellesi. Itsetunto on rakennuttava muun kuin murrosikäisten suosion varaan. Tuo nimien laittaminen taululle on jotain vanhaa kansakoulunopettajien hommaa, ei toimi. Ja eihän siinä ehdi opettaa, kun kyttää häiriköitä. Huomiotta jättäminen on myös tehokas keino. Malta tunnin alussa odottaa hiljaisuutta, sano, että tunnillasi puhutaan vuorotellen, älä itse myöskään puhu toisten päälle,jos luokassa on melua.
Puhu mahdollisimman vähän, suunnittele tunnit hyvin, varmista tekniikan toimiminen ja anna mennä. Tutustu oppilaisiisi, ole kiinnostunut heistä ja heidän elämästään. Kysy heidän mielenkiinnon kohteistaan, millä tekniikalla he oppivat ja mitä toiveita heillä on oppitunneista.
Kerro tai näytä lakipykälä/asetus (tekee vaikutuksen) ensimmäisellä tunnilla, mitä OPS sanoo ko. aineen oppimiskokonaisuudesta, mitä aiot opettaa ja missä aikataulussa, ilmoita kokeet ajoissa, anna selkeä ohjelista kokeisiin valmistautumiseen, käske liimata se vihkoon tai ohjaa ottamaan valokuva kaikesta tärkeästä infosta ja luomaan niistä kansion galleriaan jne.
Kerro, että olet samalla puolella, et heitä vastaan ja että teet työtäsi. Uhraa ensimmäinen tunti tähän kaikkeen infoon, se ei ole pois opettamastasi aineesta päinvastoin.
Aloita itsesi esittelyllä ja kerro jotakin omasta elämästäsi tai miten valitsit juuri tämän ammatin, mitä musaa kuuntelet tai mitä harrastat. Voit kertoa jotakin perheestäsi. Älä julkista liikaa yksityiselämääsi, mutta jokin asia, mikä saa oppilaat mieltämään sinutkin ihmiseksi. Ole silti jämäkkä aikuinen, älä kaveri, äläkä mielistele, kerjää suosiota.
Kerro alussa myös, että tämä on sinun työpaikkasi kuten lasten vanhemmillakin on, siksi sinun ei tarvitse sietää huonoa kielenkäyttöä ja asiatonta käytöstä. Sanot olevasi liian kiltti. Joistakin kilteistä tytöistä ei vain ole tähän liian raakaan hommaan eli se ei ole vain sen itselle rakkaan oppiaineen parissa olemista, vaan suurin viisaus kätkeytyy ryhmänhallintataitoiin. Mutta tsemppiä ja jaksamista!
Hyvin sanottu. Eikä tähän tosiaan kaikista ole. Itse olin aina häirikköluokilla koko koulutaipaleen joten mikään ei ole tullut yllätyksenä. Lisäksi olin koulukiusattu. Sittemmin näistä on tullut voimavara, koska hullumpaa luokkaa kuin omalla yläasteellani ei ole tullut vielä vastaan, eikä minua kiusaa enää kukaan. Ei missään. Kiusaamisen suhteen muutenkin (oppilaiden kesken) nollatoleranssi.
Työ on palkitsevaa, mutta raskasta. Täytyy kuitenkin lisätä, että vanhemmilta ei ole koskaan tullut kielteistä palautetta. Liian kiltti ei pidä olla. Nössöt ei selviä. Itselläni kuitenkin yläaste on se palkitsevin työmaa, etenkin ne kasiluokkalaiset, joilla on teinariuhma pahimmillaan. Elämässä kaipaa haastetta. Kun ne saa innostumaan asiasta, se on hyvinkin palkitsevaa. Olette te vaan niin mussukoita. Ihan jokainen.
T. Se sama enkun ope
Opettajankoulutuksessa pitäisi olla enemmän ryhmän"hallinta"taitoja ja vuorovaikutuskursseja. Aika kylmiltään sinne yläasteelle joudutaan duuniin.
Ja sinä kysyt neuvoja toukokuun puolivälissä? Jos olet menossa töihin syksyllä, ota tämän keskustelun neuvot käyttöön jo elokuussa.
3 on kertonut aika tyhjentävästi kaikki keinot. Tässä vielä yksi: mene itse seisomaan pahimman häirikön viereen ja puhuttele häntä niin hiljaisella äänellä, että muut eivät kuule. Ei sinulla tarvitse mitään erityisempää sanottavaa olla vaan ideana on se, että kun häirikkö hiljenee kuullakseen sinua, muutkin hiljenevät.
Nykyään ei enää taida olla luvallista laittaa oppilasta ulos. Mutta laitapa rehtorin luo saman tien tai vaikka saman koulun iltapäiväkerholaisten kanssa leikkimään. En tiedä, oliko näistä keinoista muuta hyötyä kuin se, että olipa luokka hetken hiljaisempi.
Kahden tai vaikka useammankin oppilaan kanssa keskustelut saavat myös luokan hiljenemään. Kun jossakin vaiheessa tuntia ilmoittaa, että keskustelemme sitten Villen ja Kallen kanssa näistä sukupuoliasioista seuraavalla välitunnilla, he jäävät odottamaan sitä suurella mielenkiinnolla. Ja tämän siis sanotaan kuiskaten Villen ja Kallen pulpettien vieressä ystävällisesti hymyillen niin, että muut eivät kuule.
Oppilaat arvostavat opettajaa, joka on reilu vaikka olisikin vaativa. Tiukassa paikassa opettajan nöyryys voi olla parempi ase kun tiukka vaatimus. Esimerkiksi kapinoiva luokka, jota oli käskenyt, määrännyt ja vaatinut jo useampi opettaja ja kuraattori. Kun oma luokanvalvoja oli mennyt paikalle lähes alistuneena pyytämään "voisitteko nyt kuitenkin ..." ei kukaan viitsinyt väittää vastaan vaan toteltiin. Ehkä tässä tapauksessa oli taustalla juuri se, että oma opettaja kuitenkin omalla tavallaan "tykkäsi" oppilaistaan ja osoitti sen olemalla sekä vaativa että ymmärtäväinen.
On muistettava, että opettajan tehtävä ei ole miellyttää oppilaita. Sääli, jos opettajaksi päätyy niitä kympin tyttöjä, jotka ovat ansainneet kymppinsä lähinnä opettajia ja opettajainkoulutuksen valitsijoita miellyttämällä. Sama malli ei enää luokassa opettajana toimi.
Nykymuksujen kanssa ei armeijakäskytys toimi. Ennen toimi, kun kotona oli isot ipanalaumat ja vanhemmatkin käskytti. Nykyään on vähän lapsia ja lasten kanssa neuvotellaan. Siksi yläkouluikäistenkin kanssa on pakko neuvotella vähän. Kurinpidon pitää olla synkassa kotona totuttuun, jossa äiti selittää ja neuvoo, joskus komentaakin tiukasti, mutta rakkaudella.
Alue: Aihe vapaa
Yritän siis haarukoida mitä voin tehdä parantaakseen kurinpitotaitoani. Tuolla kiellettiin rankaisemista ja sanottiin että oppilaan pitää kokea että opettaja pitää hänestä. No silloin asia on kyllä niinkin päin että oppilas pitää opettajasta. Eihän kukaan voi pitää toivottavana niitä että joku sellainen tyyppi tykkää, mitä itse inhoaa...? En pyri siihen että minusta tykättäisiin kurin ja sääntöjen noudattamisen kustannuksella. Tosin täytyy myöntää, että jos häirikkö on kerrankin hiljaa, en jaksa aloittaa uutta tappelua vaikkapa hatusta päässä. Omaa heikkoutta, myönnän. Mutta kun jotain pitäisi joskus opettaakin...