Lue keskustelun säännöt.
Pelkään kuollakseni anafylaksiaa
11.05.2018 |
Kärsin astmasta ja lukuisista allergioista.
Nyt aikuisiällä anafylaksian pelko on ottanut minut haltuunsa. Olen kahden lapsen äiti ja tää vaikuttaa kaikkeen meidän elämässä.
Ruokavalio on tosi minimaalinen, pelkään ottaa lääkkeitä, liikkua ulkona.. Ja tarinoita lukiessa, senhän voi saada mistä tahansa!
Olen koko ajan hälytysvalmiudessa ja painelen suurin piirtein 112 jos saan pienen kutiavan täplän johonkin.
Onko täällä ketään kuka olisi tuon kokenut?
Millaista se oli? Miten elätte elämäänne?
Kaipaisin todella apua tähän! Olen miettinyt terapiaakin, mutta ymmärränhän itsekin etten voi pelätä tätä tällä tavalla.
Kommentit (22)
Minä olen saanut anafylaktisen shokin penisilliinistä ja pelkään myös. Nuorempana toimin kuin sinä. Nykyään syön kaikkea paitsi kalaa ja pähkinöitä, joille pelkään olevani edelleen allerginen. Pelkoa lievitti aikoinaan se, että minulla on aina epipen mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pnko sulla Epipen? Terapia voi auttaa, ei siitä ainakaan haittaa ole. Mitä pelkäät eniten? Kuolemaa? Kipua? Sitä ettet saa apua ajoissa? Tukehtumista?
Ja vähän ehkä kierolla ajatuksella: käy jossain pitkäaikaisvanhus osastolla; jos pahin sattuu ja kuolet nuorena (äärettömän epätodennäköistä edelleen) onko se huonompi vaihtoehto kuin elää vihanneksena huonolla hoidolla joko kotina tai hoitolaitoksessa vanhana?
Onko sinulla todettu anafylaksisia reaktioita? Pelkäätkö siis turhaan? Jos allergiat aiheuttavat sinulla ihottumaa ja kutinaa, se on ihan eri asia.
Ihan. Eri. Asia.
Eikä sitä todellakaan voi saada "ihan mistä tahansa".
Oletko käynyt lääkärillä toteamassa allergiasi ja astmasi vai oletko järjestänyt ruokavaliosi minimiin pelkän pelon takia?
Lapsellani on vakavia ruoka-aineallergioita sekä astma, jotka ovat aiheuttaneet anafylaktisen shokin. Olen joutunut antamaan epipenin ja soittamaan ambulanssin. Se on kamalaa. Mutta me eletään ihan hyvin tämän kanssa. Me vältetään syömästä asioita, joille lapsi on allerginen ja me hoidetaan astmaa hyvin. Meillä on aina piikki mukana, kun me syödään kodin ulkopuolella. Päiväkodissa on piikki ja ohjeet, miten toimitaan.
En voisi elää niin, että lakkaisin elämästä tämän takia. Jos huomaat, että pelkosi rajoittaa elämääsi, mene lääkäriin saamaan oikeaa informaatiota ja ohjeet sairautesi hoitoon ja hae keskusteluapua.
Sama, stressaan kokoajan. Antihistamiinia syön 24/7.
Oon tosi pahasti allerginen ampiaiselle ja antibiooteista Kefexinille. Epipen mukana matkassa. Ampiaisia pelkään tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astma on puhjennut mulle 3-vuotiaana. Nyt olen 30. Allergiat ja astma helpottivat teini-iässä, mutta joskus reilu 20v alkoi pelot nostaa päätänsä ja yht äkkiä kuvittelin olevani allerginen jo vaikka mille!
Oon siis itekseni kehitellyt listaa, kun uusia testejä ei oo otettu.
Pelkään eniten anafylaksiassa sitä tukehtumista. Mulla on siis ääretön tukehtumisenpelko. Se avuttomuus ja ettei siinä ole kovin aikaa.
Totta kai kuolema myös pelottaa lasteni takia. :(
Tosin ehkä tähdellisempää olisi pelätä rintasyöpää jota on kaikilla sukumme naisilla ja ehkä se olisi todennäköisin kuolinsyy..
En kyllä keksi mitä psykologi tähän osaisi sanoa. Kun itsekin paljon teen töitä jo asian eteen.
Ja kyllä nyt itsekin tiedän että aika harvinaista ja turha pelätä etukäteen.. Mutta kun paniikki iskee, niin se iskee.
Ap
Käy nyt hyvä ihminen lääkärissä testaamassa, onko sinulla ylipäänsä mitään allergiaa! Vakavasti allergisen lapsen äitinä tiedän, miten kuormittavaa on, kun ei voi syödä normaalisti. On ihan hullua, että ihmiset menevät itse diagnosoimaan itseään ja alkavat rajoittaa syömistään tarpeettomasti.
Se, että sinulla on hirveän yksipuolinen ravinto, on oikeasti terveysriski. Siksi ei koskaan kannata rajoittaa ruokavaliota ellei siihen ole selkeitä terveydellisiä perusteita. Eikä kannata rajoittaa kuin vain sen verran, mikä on pakko.
Ole nyt vastuullinen vanhempi ja pidä huolta itsestäsi. Käyt lääkärillä varmistamassa, onko sinulla mitään sairauksia ylipäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä peruskunto vaikuttaa positiivisesti astman oireisiin. Kuulostaa karulta, mutta hanki elämä, ettet ehdi murehtia jotain, johon olet jo varautunut parhaalla mahdollisella tavalla. Sinullahan on Epipen, onhan.
Vierailija kirjoitti:
Astma on puhjennut mulle 3-vuotiaana. Nyt olen 30. Allergiat ja astma helpottivat teini-iässä, mutta joskus reilu 20v alkoi pelot nostaa päätänsä ja yht äkkiä kuvittelin olevani allerginen jo vaikka mille!
Oon siis itekseni kehitellyt listaa, kun uusia testejä ei oo otettu.Pelkään eniten anafylaksiassa sitä tukehtumista. Mulla on siis ääretön tukehtumisenpelko. Se avuttomuus ja ettei siinä ole kovin aikaa.
Totta kai kuolema myös pelottaa lasteni takia. :(
Tosin ehkä tähdellisempää olisi pelätä rintasyöpää jota on kaikilla sukumme naisilla ja ehkä se olisi todennäköisin kuolinsyy..En kyllä keksi mitä psykologi tähän osaisi sanoa. Kun itsekin paljon teen töitä jo asian eteen.
Ja kyllä nyt itsekin tiedän että aika harvinaista ja turha pelätä etukäteen.. Mutta kun paniikki iskee, niin se iskee.Ap
Sinulla on ahdistuneisuushäiriö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti psykologi auttaa tuollaisessa tilanteessa. Saat oikeaa informaatiota ja ymmärrystä noista sairastumispeloista. Ne pelot on tosi yleisiä. Tuo ruoka-aineallergiosta turha karsiminen pahentaa asiaa.
Shokkireaktiossakin on yleensä aikaa. Kohtaus kehittyy 10-30 min kuluessa. Ja monilla allergian aiheuttaja tunnetaan jo entuudestaan. Mene yksityiselle allergiselle olleet, niin sieltäkin saat oikeaa tietoa ja tarvittaessa Epipen. En tiedä voiko Epipenin saada psyykkistä syistä. Aika harvalla elimistö toimii niin, että shokkireaktiossakin on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti psykologi auttaa tuollaisessa tilanteessa. Saat oikeaa informaatiota ja ymmärrystä noista sairastumispeloista. Ne pelot on tosi yleisiä. Tuo ruoka-aineallergiosta turha karsiminen pahentaa asiaa.
Shokkireaktiossakin on yleensä aikaa. Kohtaus kehittyy 10-30 min kuluessa. Ja monilla allergian aiheuttaja tunnetaan jo entuudestaan. Mene yksityiselle allergiselle olleet, niin sieltäkin saat oikeaa tietoa ja tarvittaessa Epipen. En tiedä voiko Epipenin saada psyykkistä syistä. Aika harvalla elimistö toimii niin, että shokkireaktiossakin on mahdollista.
Korj.
Mene yksityiselle allergialääkärille. Harvan elimistö reagoi niin voimakkaasti, että shokkireaktio on mahdollinen. Älä karsi turhaan ruokavaliota, pahennat sillä asiaa.
Puhelimella kirjoittaminen on välillä haastavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistuneisuushäiriö kyllä löytyy! Kun joku tuossa diagnosoi minua kotipenkiltä.
Ja olen kyllä menossa allergialääkärille. Olin menossa jo aiemmin, mutteivat suositelleet imetyksen aikana.
Eikä ole Epipeniä, koska miksi olisi? Kun allergiat on diagnosoitu joskus lapsuusiällä, enkä tiedä kuinka vakavista on kyse..
Eivät kai meilenrauhan vuoksi vaan reseptejä kirjoittele?
Tiedän kyllä kuinka pöljältä kuulostan mutta harvoinpa ne pelot kai kovin järkeen käypiä ovat. Toki haluan asian kanssa elää koska minulla on lapsia, joihin en halua pelkojani siirtää.
Mutta on tämä vaikeaa ja ihan tosi kurjaa. Oon vasta herännyt siihen miten isoa osaa tää pyörittää mun elämästä. :(
Kiitos hirveästi kaikille vastanneille!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuushäiriö kyllä löytyy! Kun joku tuossa diagnosoi minua kotipenkiltä.
Ja olen kyllä menossa allergialääkärille. Olin menossa jo aiemmin, mutteivat suositelleet imetyksen aikana.Eikä ole Epipeniä, koska miksi olisi? Kun allergiat on diagnosoitu joskus lapsuusiällä, enkä tiedä kuinka vakavista on kyse..
Eivät kai meilenrauhan vuoksi vaan reseptejä kirjoittele?Tiedän kyllä kuinka pöljältä kuulostan mutta harvoinpa ne pelot kai kovin järkeen käypiä ovat. Toki haluan asian kanssa elää koska minulla on lapsia, joihin en halua pelkojani siirtää.
Mutta on tämä vaikeaa ja ihan tosi kurjaa. Oon vasta herännyt siihen miten isoa osaa tää pyörittää mun elämästä. :(
Kiitos hirveästi kaikille vastanneille!Ap
Kuinka pieniä lapsia? Ahdistuneisuushäiriö, kyllä. Mites pakko-oireita, tarkisteluja tai vastaavaa? Pakkoajatuksia? Kuoleman pelkkoa ja fobioita, kyllä. Miten nukut? Onkohan sinulle hiipinyt myös masennuksen poikasta? Ulkopuolinen apu olisi varmasti paikallaan, ehkä jonkinlainen lääkityskin mutta ainakin keskusteluapu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuushäiriö kyllä löytyy! Kun joku tuossa diagnosoi minua kotipenkiltä.
Ja olen kyllä menossa allergialääkärille. Olin menossa jo aiemmin, mutteivat suositelleet imetyksen aikana.Eikä ole Epipeniä, koska miksi olisi? Kun allergiat on diagnosoitu joskus lapsuusiällä, enkä tiedä kuinka vakavista on kyse..
Eivät kai meilenrauhan vuoksi vaan reseptejä kirjoittele?Tiedän kyllä kuinka pöljältä kuulostan mutta harvoinpa ne pelot kai kovin järkeen käypiä ovat. Toki haluan asian kanssa elää koska minulla on lapsia, joihin en halua pelkojani siirtää.
Mutta on tämä vaikeaa ja ihan tosi kurjaa. Oon vasta herännyt siihen miten isoa osaa tää pyörittää mun elämästä. :(
Kiitos hirveästi kaikille vastanneille!Ap
Minä sen täältä heitin. Itselläni myös lasten syntymän jälkeen tuli paljon tarkistelua. Ja sitten pelkoja. Diagnoosia ei ole. Mutta olisi voinut olla. Yritin kyllä säästää lapsiani näiltä.
Onneksi tilanne on helpottunut kun lapset on kasvaneet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuushäiriö kyllä löytyy! Kun joku tuossa diagnosoi minua kotipenkiltä.
Ja olen kyllä menossa allergialääkärille. Olin menossa jo aiemmin, mutteivat suositelleet imetyksen aikana.Eikä ole Epipeniä, koska miksi olisi? Kun allergiat on diagnosoitu joskus lapsuusiällä, enkä tiedä kuinka vakavista on kyse..
Eivät kai meilenrauhan vuoksi vaan reseptejä kirjoittele?Tiedän kyllä kuinka pöljältä kuulostan mutta harvoinpa ne pelot kai kovin järkeen käypiä ovat. Toki haluan asian kanssa elää koska minulla on lapsia, joihin en halua pelkojani siirtää.
Mutta on tämä vaikeaa ja ihan tosi kurjaa. Oon vasta herännyt siihen miten isoa osaa tää pyörittää mun elämästä. :(
Kiitos hirveästi kaikille vastanneille!Ap
Kuinka pieniä lapsia? Ahdistuneisuushäiriö, kyllä. Mites pakko-oireita, tarkisteluja tai vastaavaa? Pakkoajatuksia? Kuoleman pelkkoa ja fobioita, kyllä. Miten nukut? Onkohan sinulle hiipinyt myös masennuksen poikasta? Ulkopuolinen apu olisi varmasti paikallaan, ehkä jonkinlainen lääkityskin mutta ainakin keskusteluapu.
Ei oo masennusta. Senkin käynyt nuorempana lävitse. Lapset ovat nyt 1 ja 3v. Ainut on tuo pelko allergioista joka vaikuttaa tosi laajalti kaikkiin elämänalueisiin. Mutta tämä on alkanut jo ennen lapsia. Alkoi 10 vuotta sitten, kun muutin omilleni. Ja kasvanut tässä vuosien saatossa sellaisiin mittoihin etten uskalla edes syödä vieraissa paikoissa, tarkistelen pakonomaisesti syömisiäni, jatkuvasti kehoani ja oireitani ja jos vähänkään on jtn tuntemuksia mietin heti mitä olen syönyt..
Ymmärrän toki että tämä kulkee käsi kädessä ahdistuneisuushäiriön kanssa. Joka taas juontaa juurensa varmasti lapsuudestani.
Mutta masentunut en ole, muuten kaikin puolin koen eläväni tällä hetkellä elämäni onnellisinta ja ehkä jopa stressittömintä aikaa. :) (Vaikka taloudessa onkin vaapero ja uhmis)
On kyllä ihana kuulla numero 15, että tilanne on helpottanut! Ja ettet ole sen antanut vaikuttaa lapsiisi. Toivon omani myös säästäväni tältä ja tuo antoi toivoa tulevasta.
Ap
Mulla on ollut viivästynyt anafylaktinen reaktio noin 15 kertaa. Oli tosi vaikea selvittää kaikki ruoka-aineet jotka sen aiheutti. Mutta en pelännyt edes silloin enkä pelkää edelleenkään. Hoidan itseäni hyvin ja nyt tiedän mille olen allerginen ja vältän niitä. Jos jotain sattuu niin mulla on tunti aikaa päästä ensiapuun siitä kun oireet alkaa. Se riittää ihan hyvin kun lisäksi on epipen ja kortisonipillerit aina mukana.
Tää on jo vanha keskustelu, mut jos joku nyt sattuu tänne vielä eksymään niin ehkä tää mun kommentti vois auttaa jotakuta...
Ensinnäkin kun sanoit tossa että oot lukenut aiheeseen liittyviä kokemuksia, niin se kannattaa lopettaa koska suurin osa on vaan yksittäistapauksia.
Jos sulla on EpiPen niin sitä voi pitää mukana niin tuo jo vähän turvallisempaa oloa.
Ja kun kerta pelkäät sitä että kuolet siihen anafylaksiaan niin kannattaa miettiä, että elätkö mieluummin ilman pelkoa, mutta pienellä vaaralla vai peloissas kaikesta mutta turvassa, et onko se turvallinen elämä "pelon orjana" sit sen turvan arvosta?
Ja usein jo se aiheuttaa niitä oireita, kun "ylianalysoit" niitä oireita, koska se aiheuttaa ahdistusta, mistä voi seurata fyysisiä oireita (esim. paniikkikohtauksessa), jotka sitten tulkitset anafylaksiaksi.
Mutta se auttaa jo paljon, kun lakkaat lukemasta niitä juttuja ja ylipäätään googlettelemasta aiheesta, koska se on paras keino vapautua siitä noidankehästä, joka johtuu siitä pelosta. Kun nytkin tässä sun pahin vihollinen on pelko eikä anafylaksia.
Oon itse kokenut myös pahan anafylaksian pelon, joten puhun tässä täysin omasta kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Pnko sulla Epipen? Terapia voi auttaa, ei siitä ainakaan haittaa ole. Mitä pelkäät eniten? Kuolemaa? Kipua? Sitä ettet saa apua ajoissa? Tukehtumista?
Ja vähän ehkä kierolla ajatuksella: käy jossain pitkäaikaisvanhus osastolla; jos pahin sattuu ja kuolet nuorena (äärettömän epätodennäköistä edelleen) onko se huonompi vaihtoehto kuin elää vihanneksena huonolla hoidolla joko kotina tai hoitolaitoksessa vanhana?
Hoitolaitoksessa olo ei tarkoita että olis "vihannes".
Pelkään minäkin. Parasetamoli allergia.
:(