11-vuotias syö salaa isoja määriä herkkuja

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että teidän 11-v ei saa tarpeeksi energiaa eikä proteiinia jos tuo kertomasi ruoka ( laatikot, keitot, kasvikset?) ja pojan harrastama liikuntamäärä pitävät paikkansa. 11-v keho tarvitsee paljon tulevaa kasvupyrähdystä varten.

Tuo syyllistämisesi on järkyttävää :( Tuli sellainen olo ettei lapsesi kelpaa sinulle sellaisenaan ja lisäksi pelkäät että hänestä tulee lihava.

Ylipaino ei ole se mitä pelkään. Enenmmän pelkään sitä, mitä liika sokeri tekee elimistölle. Tiedän myös että kohtuudella syöminen ei johda ylipainoon. Herkkumäärät ovat kuitenkin ilmeisesti, että oikea ruoka ei maistu ja nälkä on kova pari tuntia aterian jälkeen. Ja sitten iltapalaksi söisi taas ihan mitä vaan.

Niinä päivinä, kun iltaruoka (n. klo 17) maistuu hyvin, tiedän että sinä päivänä syöminen on ollut tasapainossa. Lapsi ottaa myös lisää ruokaa, jos maistuu. Ruokamäärää ei rajoiteta mitenkään. Ja kyllä, urheileva lapsi tarvitsee paljon ruokaa.

Lisäksi valehtelu ja salailu ovat ne ominaisuudet, joita en hyväksy. Ne ovat huonoja tapoja ja niistä pitäisi oppia pois.

Mullakin oli nuorempana vastaavanlainen ongelma, söin salaa herkkuja ja äiti oli lähes hysteerinen. Olin tosin hieman ylipainoinen, mutta se johtui kai kiusaamisesta ja tiukasta kurista kotona, ja sitten päädyin tunnesyömään. Söin keksit ja pullat mitä kaapeista löysin, välillä pakasteleivonnaisia raakana, valtavia annoksia leipää ja jugurttia, äidin piilottamat karkit ja herkut. Äiti sitten penkoi roskiksia ja kasasi löytämänsä karkkipussit ja -kääreet työpöydälleni, minkä koin nöyryyttäväksi kun muutenkin syöminen hävetti. Äiti kyllä kommentoi koko lapsuuteni annoskokojani ja minun painoani, joten suhteeni ruokaan on todella vääristynyt. Teini-iässä tuosta kehittyikin sitten ortoreksia ja sen kautta bulimia, ja yhä aikuisena yritän opetella normaalia syömistä. Jos omia lapsia joskus saan kuten toivoisin, niin tiedän ainakin miten en heidän kohdallaan toimi.

Ottaisin selvää, mistä saa nuo karamellit ja makeat..... Se tässä isompi ongelma on jos on alkanut varastaa.

Muuten meillä säännösteltiin karkkeja ja hedelmiä. Minusta tuli erittäin ylipainoinen aikuisena. Nyt vasta olen pystynyt laihtumaan. Ikää 50+.

Tietysti lapsi salailee, koska ei voi uskoutua sinulle eikä kertoa huoliaan. Sinä rankaiset lasta hänen heikkouksista etkä auta etkä tue häntä. Se, että rankaiset lasta aiheuttaa todennäköisesti syömishäiriön.

Toivon että käyt juttelemassa ravitsemusterapeutilla tai perheneuvolassa.

Lapsi hakee lohtua ja turvaa herkkujen syömisestä. Sinulta hän ei sitä saa joten turvautuu herkkuihin. Sinä suhtaudut lapseen kuin hän olisi paha, etkä näe oireiden juurisyytä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi hakee lohtua ja turvaa herkkujen syömisestä. Sinulta hän ei sitä saa joten turvautuu herkkuihin. Sinä suhtaudut lapseen kuin hän olisi paha, etkä näe oireiden juurisyytä.

Apua! Ei kai voi kuitenkaan hyväksyttävää, että lapsi tuhoaa elimistöään sokerilla?? Täytyyhän tähän löytyä joku muu ratkaisu kuin se, että herkkujen mättäminen jatkuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso ap Areenasta tanskalaissarjaa XL-sukupolvi. Siellä on nyt 2 jaksoa, huomenna tulee kolmas.

Ap:n lapsi ei ole XL, vaan normaalipainoinen.

No sillä nyt ei todellakaan ole väliä onko lapsi normaali- vai ylipainoinen, yhtäkään lasta ei pidä kohdella kuten ap. omaansa kohtelee.

Ja ihan samat keinot pätee jokaisen terveyden edistämiseen: sopivasti mieluisaa liikuntaa ja suunnilleen 80/20- suhde syömisissä. Eli 80% terveellistä ruokaa ja 20% mitä haluaa. Silleen pysyy kroppa ja mieli terveinä. Ja pois kaikki syyllisyys syömisestä, mitä enemmän sitä viljellään, sen varmemmin menee päin seiniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi hakee lohtua ja turvaa herkkujen syömisestä. Sinulta hän ei sitä saa joten turvautuu herkkuihin. Sinä suhtaudut lapseen kuin hän olisi paha, etkä näe oireiden juurisyytä.

Apua! Ei kai voi kuitenkaan hyväksyttävää, että lapsi tuhoaa elimistöään sokerilla?? Täytyyhän tähän löytyä joku muu ratkaisu kuin se, että herkkujen mättäminen jatkuu?

Ensin se oma hysteerisyys pois sen sokerin suhteen.

Muutama reikä hampaissa, ylipaino tai edes se aikuistyypin diabetes eivät ole mitään verrattuna mielenterveydenhäiriöihin. Ja kun se lapsi saa sen syömishäiriön, niin takuulla rikkoo elimistönsä vuosikymmenten saatossa syömishäiriötä sairastaessaan.

Sokeriin keskittyminen tuossa tilanteessa on, kuin neuvoisit lasta ajamaan pyörällä 100 km /h ajavan auton alle mieluummin kuin äkkijarruttamaan, koska äkkijarrutuksessa voi kaatua ja saada asvaltti-ihottumaa.

Asiat tärkeysjärjestykseen nyt! Sokeri on se pienin ongelma tuossa tilanteessa.

Syömishäiriö on tosiaan sata kertaa pahempi juttu kuin se, että lapsi syö herkkuja enemmän kuin ap:n mielestä hyväksi.

Syyllistäminen, rangaistukset ja muut ap:n keinot ovat omiaan aiheuttamaan vakavan syömishäiriön ja tuhoaa normaalin suhtautumisen syömiseen loppuiäksi. Ne eivät myöskään auta vaan pahentavat tilannetta.

Todennäköisesti mitään ongelmaa ei ole alun alkaen ollut muualla kuin äidin päässä. Nyt kotoa on hävitetty sokeri ja pakastepullat. Kyllä kuulostaa neuroottiselta äidiltä. Mitä kielletympää normaalit asiat ovat, sitä enemmän lapsi niitä haluaa.

Herkuttelu kohtuudella on ok. Ota mallia Keski-Euroopasta. Siellä lapset kasvavat siihen, että herkut ovat osa arkea eikä mikään kielletty synti.

Tuon ikäiset usein jo varastelevat, ei herkkujen hankkimiseen mitään rahaa tarvita.

www.ahky.fi

Tietoa, tukea ja keinoja hallitsemattomasta syömisestä toipumiseen

Jos tuosta olisi jollekin apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella painon kanssa ongelmia?

Syödäänkö teillä koskaan mitään herkkuja luvan kanssa?

Mitä se on se teidän oikea ruoka?

Ei paino-ongelmia. Urheilee 3-4 kertaa viikossa urheiluseurassa ja pyöräilee koulumatkat. Käy uimahallissa mielellään viikoittain.

Oikea ruoka on peruskotiruokaa. Laatikoita, kiusauksia, keittoja, pastaruokia ja kasviksia. Kotona on aina hedelmiä tarjolla. Aamupala on leipää, puuroa, rahkaa, jogurttia ja hedelmiä. Ruokavalio on terveellinen ja riittävä ja siihen on kiinnitetty huomiota nimenomaan siksikin että jaksaa harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella painon kanssa ongelmia?

Syödäänkö teillä koskaan mitään herkkuja luvan kanssa?

Mitä se on se teidän oikea ruoka?

Ei paino-ongelmia. Urheilee 3-4 kertaa viikossa urheiluseurassa ja pyöräilee koulumatkat. Käy uimahallissa mielellään viikoittain.

Oikea ruoka on peruskotiruokaa. Laatikoita, kiusauksia, keittoja, pastaruokia ja kasviksia. Kotona on aina hedelmiä tarjolla. Aamupala on leipää, puuroa, rahkaa, jogurttia ja hedelmiä. Ruokavalio on terveellinen ja riittävä ja siihen on kiinnitetty huomiota nimenomaan siksikin että jaksaa harrastaa.

Jos ei ole paino-ongelmaa niin miksi hirveä vouhotus ja rajoitukset herkkujen syömisestä?

Tunnesyömiseen makea soveltuu tosi hyvin. Siitä saa välitöntä mielihyvää, kun sokeri muuttuu glukoosiksi ja kihahtaa aivoihin. 

Ehkä lapsella on huolia tai ahdistusta?

Mieltymys makeaan varmaan pysyy aina, mutta tuo isojen määrien syöminen saattaisi poistua, jos ne huolet onnistuttaisiin aikuisen kanssa löytämään ja käsittelemään.

Tuolla lapsella on jo mielenterveyshäiriö. Ahmimishäiriössä syödään pakkomielteisesti.

Itse olin lapsena rankassa sokerikoukussa (ja ahdh), varastin rahaa karkkiin, söin vaikka kaakaojauheet yms. Mikä auttoi? Kotiruuan muuttaminen tarpeeksi proteiini- ja rasvapitoiseksi, hiilareita paljon vähemmäksi, tarpeeksi monipuolista ruokaa (vitamiinit) ja ilon saaminen muustakin, kuin syömisestä. Ei auta rangaistukset, jos ruoka palkitsee ja antaa hyvää oloa ja pahimmillaan on rankasti koukussa sokeriin.

Lapsen epäterve tunnesyöminen on teidän vanhempien vika. Syyllistäminen ja rankaiseminen on huonoin mahdollinen tapa. Sillä tavalla saat syömishäiriöisen tunnesyöjän.

Hankkiudu ap itse ravitsemusterapeutille kuuntelemaan, miten lapselle opetetaan terve suhde syömiseen.

Viikoittain syö karkkia, keksiä tms? Onko se jotenkin paha? Kuulostaa normaalilta lapselta, jolla vanhemmilla (=äidillä) itsellään jonkinlainen syömishäiriö tai pakko-oire ja joka yrittää parhaansa mukaan syöstä lasta syömishäiriöön.

Minulla oli sama ongelma lapsena ja teininä! Syy? Näin jälkikäteen tarkasteltuna kotona ollut ruoka oli energiaköyhää, mautonta ja sitä sai liian vähän. Äitini ei ollut mikään kovin hyvä kokki ja ne puoliksi kärtsänneet tai paperilta maistuvat ruuatkin oli vaan kärsittävä. Ruokaa ei valmistettu päivittäin, sen tehdyn ruuan oli kestettävä 2-3pv tai tuli valitusta. Ruuat oli siis sitä pussi-italianpataa, nistipataa, makaronilaatikkoa, jauheliha-perunamuusimössöä... Leipä oli aina pakkasesta otettua vanhaa ruisleipää. Salaatteja ei todellakaan ollut, ja koulun lounaspöytä tuntuikin luksukselta salaattipöytineen.