11-vuotias syö salaa isoja määriä herkkuja

Vierailija kirjoitti:

Mistä saa herkut, jos rahaa ei ole?

Otettiin rahat pois ehkä viikko sitten. Teoriani on, että ei tuolloin antanut kaikkea pois.

ap

Jos ei ole paino-ongelmia ja liikunta ja ravinto ovat kunnossa, mitä jos antaisit herkuttelun olla ja katsoisit mitä tapahtuu. Hampaat ja diabetes nyt ovat pikkuasioita tuossa, ei sellaisista kannata saarnata (ei diabetesta saa syömällä karkkia 11-vuotiaana). Tärkeintä olisi nyt ettei asiasta kehity hankalasti hoidettavaa häiriötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä saa herkut, jos rahaa ei ole?

Otettiin rahat pois ehkä viikko sitten. Teoriani on, että ei tuolloin antanut kaikkea pois.

ap

Ymmärrätkö, että tällainen on aikamoinen yksityisyyden loukkaus? Mitä jos sinulta otettaisiin rahat pois kun olet töpeksinyt ja ostanut tyhmyyksiä (siis näinhän ulosotossa käy, mutta se onkin hiton nöyryyttävää)? 

Tunnesyöjä, syö turvattomuuden tunteeseensa.

Anorexia ja bulimia eivät ole ainoita syömishäiriöitä. On myös ahmimishäiriö ilman oksentelua. Mulla on se. Terapiaan lapsi pitää saada. Mä rajusin mennä vasta 39-vuotiaana. Vaikea enää parantua. Painoa 145kg. Rangaistus eikä järkipuhe auta. Terapiassa pääsee puretumaan syihin.

Teidän pitää etsiä ammattilainen, joka on perehtynyt ahmimishäiriöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä saa herkut, jos rahaa ei ole?

Otettiin rahat pois ehkä viikko sitten. Teoriani on, että ei tuolloin antanut kaikkea pois.

ap

Ymmärrätkö, että tällainen on aikamoinen yksityisyyden loukkaus? Mitä jos sinulta otettaisiin rahat pois kun olet töpeksinyt ja ostanut tyhmyyksiä (siis näinhän ulosotossa käy, mutta se onkin hiton nöyryyttävää)? 

Maksat ulosotossa omia vanhoja velkojasi, ei siinä sen kummempaa.

Mulla oli sama ongelma nuorempana, johtui siitä kun vanhemmat halusi liikaa ohjailla ruokailuja ja mitä saan syödä ja mihin en ehdottomasti saa koskea .. Kaikki loppujen lopuksi kärjistyi siihen että aloin häpeämään syömistä ja aloin salaa syömään mitä ikinä halusin, hain kaupasta karkkia ja söin sen jossain puistossa, surettaa että olin niin häpeissäni  eihän ketään lapsi halua tuntea itseään torutuksi vanhempien toimesta etenkin kun nuorena vielä käsitys omasta kehosta vaihtelee. Vanhempien sanat satuttivat paljon, vatvoin ongelmia vielä 16-vuotiaana, epäterveellinen suhteeni ruokaan jatkui aina viime vuoteen asti kunnes sain itse kontrollin asioihin, vanhemmat eivät ole pyytäneet anteeksi luuseri tai läski sanan viljelyään mutta ei se kai haittaa pääasia että osaan nykyään nauttia ruoasta ilman että tunnen häpeää tai syön liikaa :) 

Omasta mielestäni kannattaa kiltisti pojalle sanoa että vähentää pikku hiljaa syömisiä, ei se kerta katkaisulla lopu tai poikaa torumalla, se vain ruokkii epätervettä ruokasuhdetta.

T. 18v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi rangaistukset ja arestit pois.

Sitten salailu pois. Syököön herkkuja, mutta sitten niin, että te vanhemmat tiedätte niistä. Sovitte lapsen kanssa että tietyn määrän saa syödä, ja siitä ei sitten saa lasta syyllistää eikä nolata.

Terveellistä ruokaa tietenkin myös, mutta millään terveyssaarnoilla ei syömishäiriötä paranneta. Teidän toimintatapanne on ihan takuuvarma keino saada alkava häiriö pahenemaan.

Aikaisemmin ei ollut karkkipäivää, vaan makeaa sai syödä joskus ruoan jälkeen ja tietysti kylässä. Kahvilassakin käytiin ehkä joka toinen viikko. Tuolloin alkoi herkut maistua enemmän, joten otettiin käyttöön karkkipäivä.

Tämä toimintatapa on minustakin ihan kamala. Pehmeitä keinoja yritetty noin puolen vuoden ajan tuloksetta.

ap

Siis onko se sun lapsi edes ylipainoinenkaan vielä ja sulla jo kauhea hysteriahärdelli päällä? Jotenkin kauheeta vauhkoomista asiasta jossa ei välttämättä mitään kamalaa edes ole. Aika tekee tehtävänsä ja tavat muuttuu.

Katso ap Areenasta tanskalaissarjaa XL-sukupolvi. Siellä on nyt 2 jaksoa, huomenna tulee kolmas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi rangaistukset ja arestit pois.

Sitten salailu pois. Syököön herkkuja, mutta sitten niin, että te vanhemmat tiedätte niistä. Sovitte lapsen kanssa että tietyn määrän saa syödä, ja siitä ei sitten saa lasta syyllistää eikä nolata.

Terveellistä ruokaa tietenkin myös, mutta millään terveyssaarnoilla ei syömishäiriötä paranneta. Teidän toimintatapanne on ihan takuuvarma keino saada alkava häiriö pahenemaan.

Aikaisemmin ei ollut karkkipäivää, vaan makeaa sai syödä joskus ruoan jälkeen ja tietysti kylässä. Kahvilassakin käytiin ehkä joka toinen viikko. Tuolloin alkoi herkut maistua enemmän, joten otettiin käyttöön karkkipäivä.

Tämä toimintatapa on minustakin ihan kamala. Pehmeitä keinoja yritetty noin puolen vuoden ajan tuloksetta.

ap

Siis onko se sun lapsi edes ylipainoinenkaan vielä ja sulla jo kauhea hysteriahärdelli päällä? Jotenkin kauheeta vauhkoomista asiasta jossa ei välttämättä mitään kamalaa edes ole. Aika tekee tehtävänsä ja tavat muuttuu.

Käytätkö samaa logiikkaa alkoholissa? Lapsen maksa-arvot eivät vielä ole hirveästi koholla, joten antaa mennä vaan.

Syöttäisin tuollaiselle mitä itse söin Neuvostoliitossa. Ei lihoaisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole paino-ongelmia ja liikunta ja ravinto ovat kunnossa, mitä jos antaisit herkuttelun olla ja katsoisit mitä tapahtuu. Hampaat ja diabetes nyt ovat pikkuasioita tuossa, ei sellaisista kannata saarnata (ei diabetesta saa syömällä karkkia 11-vuotiaana). Tärkeintä olisi nyt ettei asiasta kehity hankalasti hoidettavaa häiriötä.

Lapsi on ilmiselvä sokeriaddikti. Eli syömishäiriö on jo ehtinyt muodostua, sokerikoukusta on nimittäin työlästä päästä eroon. Nyt pitäisi löytää joku korvaava mielihyvän lähde tuon tolkuttoman herkkujen mässäilyn tilalle. Se ei ole missään mielessä terveellistä eikä varsinkaan pitkäkestoisena "sokerimaratonina".

Ap, aiheutat syömishäiriön lapselle. Lapsiparka. Lasta ei koskaan pidä syyllistää syömisestä. Sinä tarvitset apua suhtautumisessasi lapseen.

Luultavasti näpistelee herkkuja kaupoista.

Syyllistämällä pahennat tilannetta. Hae apua ravitsemusterapeutilta. Tärkeintä on, että vanhemmat puuttuvat omaan käytökseen. Rankaiseminen on huonoin mahdollinen toimintatapa mitä voi olla.

Ravitsemusterapeutti (laillistettu, terveydenalan ammattilainen, ei mikään ravintoneuvoja tms) osaa varmasti auttaa tässä asiassa. Käytiin oman nyt jo 14-v tytön kanssa samasta asiasta siellä pari kertaa ja salaa syöminen jäi. Kävimme kerran yhdessä ja tyttö kävi muutaman kerran yksin juttelemassa. Kehui terapeuttia mukavaksi ja olivat tehneet jotain tehtäviä yhdessä. 

Ihan kuin mun lapsuudesta. Herkut oli totaalikielletty. Ei edes jäätelöä, paitsi saunan jälkeen sai ottaa. Karkkipäivä oli, jolloin äiti laski valtavasta karkkivarastosta yksitellen kymmenkunta karkkia kippoon. Olin ylipainoinen 12 vuotiaana, sillä vedin vaikka sokeripalat kaapista jos en keksinyt muuta herkkua. Muutenkin kotona oli tiukka kontrolli kaiken suhteen. Havahduin sokeriongelmaani itse joskus 16 vuotiaana tajuttuani, etten näe seisoessani varpaitani mahan takia. Vasta muutettuani omilleni löysin järkevän tasapainon urheilun ja syömisen välillä. Mielestäni lasta voisi kannustaa juuri löytämään tasapaino herkkujen ja terveellisten elämäntapojen välillä. Jos olisin vaikka uimareissun tms. jälkeen saanut ottaa suklaapatukan, herkuttelusta ei ehkä olisi tullut niin hallitseva osa elämää.

Veikkaan, että teidän 11-v ei saa tarpeeksi energiaa eikä proteiinia jos tuo kertomasi ruoka ( laatikot, keitot, kasvikset?) ja pojan harrastama liikuntamäärä pitävät paikkansa. 11-v keho tarvitsee paljon tulevaa kasvupyrähdystä varten.

Tuo syyllistämisesi on järkyttävää :( Tuli sellainen olo ettei lapsesi kelpaa sinulle sellaisenaan ja lisäksi pelkäät että hänestä tulee lihava.

Vierailija kirjoitti:

Katso ap Areenasta tanskalaissarjaa XL-sukupolvi. Siellä on nyt 2 jaksoa, huomenna tulee kolmas.

Ap:n lapsi ei ole XL, vaan normaalipainoinen.