11-vuotias syö salaa isoja määriä herkkuja

Sano miehellesi että syö kaikki vanukkaat ettei se lapsesi ainakaan niitä pääse mussuttamaan.

Eiköhän tuo ole syömishäiriö, jos noin pakkomielteisesti herkkuja pitää vetää.

Ihan ensiksi rangaistukset ja arestit pois.

Sitten salailu pois. Syököön herkkuja, mutta sitten niin, että te vanhemmat tiedätte niistä. Sovitte lapsen kanssa että tietyn määrän saa syödä, ja siitä ei sitten saa lasta syyllistää eikä nolata.

Terveellistä ruokaa tietenkin myös, mutta millään terveyssaarnoilla ei syömishäiriötä paranneta. Teidän toimintatapanne on ihan takuuvarma keino saada alkava häiriö pahenemaan.

Varastaako hän siis? Onko kyseessä tunnesyöminen?

Syökö liian vähän tavallista ruokaa, vahditko annoskokojakin ja teet ruokailusta ahdistavaa.

Syökö tunteisiinsa, onko yksinäinen tai kiusattu?

Meillä sama alkoi 14-vuotiaana. Oli aina hieman painokäyrän alapuolella, mutta nyt jo ylipainoinen kahdessa vuodessa

Kyllä on nyt vanhemmat aiheuttaneet tämän syömishäiriön. Aloitusviesti on aivan todella sairas. Jessus, järki päähän. 11-vuotiasta ei tuollaisilla tarvitse pelotella eikä järkyttää. Yhdessä positiivisella asenteella kohti terveellisempiä elämäntapoja. Sitä paitsi kuulostaa tunnesyömiseltä. Mitä on taustalla? Aika kysyä lapselta mitä kuuluu eikä olla kuin pahin koulukiusaaja.

Meillä myös poika 11-v. Pari vuotta tukevoitunut. Herkkuja syö ja myös lempiruokiaan suuria määriä, tai sitten korvaa huonoa ruokaa suurella leipämäärällä. Ensin koitettiin teidän tekniikkaa ja eihän siitä mitään tullut. Aina löytyy pulloja ja tai kavereita joiden kanssa saadaan pari euroa kasaan ja vedetty piilossa limsat,karkit ja sipsit. Nyt saa viikkorahaa kotitöitä vastaan, mutta ollaan tähdennetty että itse päättää mihin tämän käyttää, säästääkö johonkin vaatteeseen,peliin ennemmin kuin herkkuihin. Herkkua saa,jos koko perhe myös herkuttelee. Ollaan myös puhuttu ruuan merkityksestä ja kannustettu palkkioilla onnistumisiin. Tietää itsekin ettei pitäisi herkutella ja yrittää onnistua, ja vaikka välillä ei onnistu en enää arvostele ja painosta kuten ennen. Myös itse itkenyt asiaa ja yritän ennemmin nyt jutella ja kannustaa. Kavereita onneksi on ja liikkuu paljon, kaikki muutrn hyvin. Yritetään yhdessä liikkua enemmän ja peliaikaa saa vasta kun tietty askelmäärä täyttyy. Yhäkin löytyy karkkipapereita välillä huoneesta,mutta hitaasti muutosta havaittavissa.

Mistä lapsi saa karkit? Antavatko kaverit vai varastaako hän?

Itse olen lastensairaanhoitaja ja olen aina antanut lapseni syödä vapaasti.

Teini-iässä tulee usein lapsille ohimenevä pullukkavaihe, varsinkin niille, jotka myöhään venähtävät pitkiksi.

Jos lapsi on huomattavan lihava, olisi hyvä antaa lapsen jutella kahden kesken lapsipsykologin kanssa muutaman kerran siitä, mitä hän hakee herkuista.

Jos lapsi on normaalipainoinen, niin jos syö perusruokaa, niin sen päälle syö mitä syö.

Ei aikuisetkaan perustele suklaapatukoita ja saunakaljoja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös poika 11-v. Pari vuotta tukevoitunut. Herkkuja syö ja myös lempiruokiaan suuria määriä, tai sitten korvaa huonoa ruokaa suurella leipämäärällä. Ensin koitettiin teidän tekniikkaa ja eihän siitä mitään tullut. Aina löytyy pulloja ja tai kavereita joiden kanssa saadaan pari euroa kasaan ja vedetty piilossa limsat,karkit ja sipsit. Nyt saa viikkorahaa kotitöitä vastaan, mutta ollaan tähdennetty että itse päättää mihin tämän käyttää, säästääkö johonkin vaatteeseen,peliin ennemmin kuin herkkuihin. Herkkua saa,jos koko perhe myös herkuttelee. Ollaan myös puhuttu ruuan merkityksestä ja kannustettu palkkioilla onnistumisiin. Tietää itsekin ettei pitäisi herkutella ja yrittää onnistua, ja vaikka välillä ei onnistu en enää arvostele ja painosta kuten ennen. Myös itse itkenyt asiaa ja yritän ennemmin nyt jutella ja kannustaa. Kavereita onneksi on ja liikkuu paljon, kaikki muutrn hyvin. Yritetään yhdessä liikkua enemmän ja peliaikaa saa vasta kun tietty askelmäärä täyttyy. Yhäkin löytyy karkkipapereita välillä huoneesta,mutta hitaasti muutosta havaittavissa.

Ettekö ymmärrä että tuolla hysterialla tulee syömishäiriöitä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on nyt vanhemmat aiheuttaneet tämän syömishäiriön. Aloitusviesti on aivan todella sairas. Jessus, järki päähän. 11-vuotiasta ei tuollaisilla tarvitse pelotella eikä järkyttää. Yhdessä positiivisella asenteella kohti terveellisempiä elämäntapoja. Sitä paitsi kuulostaa tunnesyömiseltä. Mitä on taustalla? Aika kysyä lapselta mitä kuuluu eikä olla kuin pahin koulukiusaaja.

Aamen! Oma poikani 11-13v söi kuin hinaaja, annoin syödä vaikka vähän hirvitti. Nyt hän on 22v ja pitkä ja hoikka. Onneksi en tuottanut syömishäiriötä tai muita ongelmia. Katsoo kyllä nykyään mitä syö ja urheilee paljon.

Onko lapsella painon kanssa ongelmia?

Syödäänkö teillä koskaan mitään herkkuja luvan kanssa?

Mitä se on se teidän oikea ruoka?

Tehokkaasti on ap onnistunut kytkemään itseinhon ja syyllisyyden tunteet herkkujen syömiseen. Seurauksena se, että aina kun lapsi kokee huonoa itsetuntoa, hän rypee näissä tunteissa mässäilemällä. Syyllistäminen on ihan vihoviimeinen keino ratkaista mitään psykologisia ongelmia, se vain vahvistaa ei-toivottua käytöstä.

Ahmimishäiriöltä kuulostaa. Itse tein samaa 14–19-vuotiaana, eli söin salaa ihan käsittämättömiä määriä kaikkia "herkkuja". Ahmin tunteisiini mutta myös ihan vain nälkääni. Siitä tuli tapa. Vasta aikuisiällä opin syömään tarpeeksi oikeaa ruokaa, ettei tehnyt mieli herkkuja. Olen myös viime vuosina ollut aika pakkomielteinen terveellisestä syömisestä, ja epäilen itselläni ortoreksiaa. Mutta ainakin syön nyt tarpeeksi niitä terveellisiä ruokia enkä altista itseäni sairauksille kuten nuorempana.

Kuten muutkin on kommentoineet, syyllistäminen ja rankaiseminen ei ole tähän hyvä ratkaisu. Psykologin kanssa juttelu voisi olla paikallaan. 

Me annetaan lapsen syödä vaikka joka päivä herkkuja. Ollaan opetettu että kohtuudella kaikkea ja mieluiten ne karkit heti ruoan jälkeen ettei koko ajan ole hampaat koetuksella. Ja aina viimeisenä ksylitolpastilli. Lapsi osaa itse säännöstellä eikä hotki kun tietää että saa karkkia aina kun mieli tekee.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo ole syömishäiriö, jos noin pakkomielteisesti herkkuja pitää vetää.

Kyllä, tähän tulokseen olen tullut. Neuvoja kaipaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi rangaistukset ja arestit pois.

Sitten salailu pois. Syököön herkkuja, mutta sitten niin, että te vanhemmat tiedätte niistä. Sovitte lapsen kanssa että tietyn määrän saa syödä, ja siitä ei sitten saa lasta syyllistää eikä nolata.

Terveellistä ruokaa tietenkin myös, mutta millään terveyssaarnoilla ei syömishäiriötä paranneta. Teidän toimintatapanne on ihan takuuvarma keino saada alkava häiriö pahenemaan.

Aikaisemmin ei ollut karkkipäivää, vaan makeaa sai syödä joskus ruoan jälkeen ja tietysti kylässä. Kahvilassakin käytiin ehkä joka toinen viikko. Tuolloin alkoi herkut maistua enemmän, joten otettiin käyttöön karkkipäivä.

Tämä toimintatapa on minustakin ihan kamala. Pehmeitä keinoja yritetty noin puolen vuoden ajan tuloksetta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella painon kanssa ongelmia?

Syödäänkö teillä koskaan mitään herkkuja luvan kanssa?

Mitä se on se teidän oikea ruoka?

Ei paino-ongelmia. Urheilee 3-4 kertaa viikossa urheiluseurassa ja pyöräilee koulumatkat. Käy uimahallissa mielellään viikoittain.

Oikea ruoka on peruskotiruokaa. Laatikoita, kiusauksia, keittoja, pastaruokia ja kasviksia. Kotona on aina hedelmiä tarjolla. Aamupala on leipää, puuroa, rahkaa, jogurttia ja hedelmiä. Ruokavalio on terveellinen ja riittävä ja siihen on kiinnitetty huomiota nimenomaan siksikin että jaksaa harrastaa.

Mistä saa herkut, jos rahaa ei ole?