Miksi Paleface on joka päivä ylen tv1:sellä?
Joka päivä äijän naama lävähtää ruutuun ja alkaa kuulua se slangi höpötys.
Kommentit (34)
Liittynee Suomi 100 työryhmän toimintaan. Näin arvelisin.
Vierailija kirjoitti:
Medialla tuntuu olevan kulloisenakin aikana aina jotain suosikkityyppejä, jotka ovat sitten ruudussa ihan koko ajan.
Wau mikä huomio. 👏
Tekopyhä paska. Mat.murhaajan ystävä, täys rotta.
Suomi on sosialidemokraattinen pohjoismaa, vaikka meillä nyt onkin oikeistohallitus, joka ei osaa johtaa sosiaalidemokraattista valtiota.
Jos suomalainen maailmankuva ei miellytä, aina voi lähteä muualle, esim tohon itärajan taa, jossa on oikeistolainen maailmankuva.[/quote]
Kolme nuorta ja koulutettua sukulaistani onkin jo noudattanut tätä ohjetta ja mennyt muualle töihin: kaksi Kaliforniaan ja yksi Saksaan. Menetämme tässäkin tulevia veronmaksajia. Suomi supistuu kohta takamaaksi. Maa saa sitä mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodesta 1918 tänä vuonna sata vuotta täyteen. Sen takia teki sen biisinkin. Yksi ylen tapa käsitellä aihetta. Pitääkö tällaisetkin asiat vääntää rautalangasta?
Sen nyt tajuaa tyhmäkin, mutta miksi juuri toi on pitänyt siihen laittaa?
Punakapinan kukistamisesta 100 v. Vaarallinen aate joka on kitkettävä pois.
Ei silloin kyse ollut pelkästään aatteestakaan vaan historiassamme hyvin ainutlaatuisesta valtatyhjiötilanteesta, jonka molemmat valtaan pyrkivät vastavoimat yrittivät käyttää hyväkseen ja valitettavasti siinä onnistuivatkin.
Punaiset ensin joksikin aikaa ja sitten valkoiset pidemmäksi aikaa.
Talvisota sitten myöhemmin yhdisti molempien osapuolen (jälkikasvun) vähäksi aikaa.
Ei tosin silloinkaan aivan kitkattomasti joka paikassa , saati aivan ilman sotaan mukaan lähdöstä kieltäytymisestä seurauksena mahdollisesti olevaa, sotalain ankaran tulkinnan mukaista kuolemanrangaistuksen uhkaa.
Se olisi kuitenkin aina tuosta 'talvisodan hengestä' ja siitä kansan silloisesta 'yhdistymisestä yhdeksi kansaksi yhteisen vihollisen edessä' puhuttaessa ja sitä 'henkeä' kehuttassa kuitenkin muistaa...
Eipä siinä silloin näet ollut oikein mahdollisuuttakaan kenelläkään täällä koko maassa mitään niitä sen ajan viranomaisten käskyjä vastaan pullikoida, eikä maamme silloista natsimyönteistä suhtautumista ja politiikkaa silloin ollut terveellistä kenenkään liiemmin arvostella.
Vankiloissa istui silloin paljon porukkaa . (murhaajat oli kai sieltä silloin vapautettu ja heidät lähetetty sotimaan johonkin erityiseen rangaistuskomppaniaan)
Miehiä ja naisia omiin vankiloihinsa siis mahtui ihan reilusti ja oli niissä myös.
Eräitä vastarintaihmisiä teloitettiinkin.
Oli kirjailijoita ja runoilijoita ja muuta kulttuuriväkeä paljon.
Loput heistä taas oli jo valjastettu sotapropagandan käyttöön tuottamaan niitä 'henkeä' nostattavia kuvia ja kirjoituksia ym. filmejä ja kirjoja.
Suomi todellakin voitti siinä, että se sota hävittiin ja se 1930-luvulla vallinnut äärioikeistolainen aggressiivinen militarismipolitiikka sen mukana tuli virallisesti koko maassa rauhansopimuksella kielletyksi.
Suomi saattoi sen jälkeen vihdoinkin lähteä oman kehityksensä tielle ja kohota niin taloudessa kuin sisäisessä demokratiassakin läntisten pohjoismaiden rinnalle vertailukelpoisiksi kaikessa.
Nousu 1950-luvulla oli jo hyvin ripeää.
Hävitystä sodasta huolimatta maa nousi 'kuin Fenix-lintu tuhkasta'.
Eli huonoilla asioilla ja tapahtumilla voi kuitenkin olla hyviä seurauksia lopulta.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että niitä huonoja asioita pitäisi mitään 'siitä hyvästä' kiittää.
Kaikkein parasta on kuitenkin aina se, että maassa vallitsee rauhantila ja että ne sotaisat vuodet viime vuosisadan historiassamme rajoittuvat yhteensäkin vain noin viiteen vuoteen ja että maa on saanut kehittyä ja ihmiset täällä saaneet elää rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi pallinaamaa on tosiaan vähän väliä ylellä ruudussa, toinen Aalto ja toinen tuo Paleface. Ärsyttää todella, ne on tungettu ohjelmien väliin, ettei edes etukäteen ehdi vaihtaa kanavaa.
On muuten harvinaisen rumia miehiä, jopa suomalaisella tasolla
Oksettavia vasemmistolaisia molemmat, samoin kuin se pinokkio nainen twitterissä - päivystävä..
karri meinaa varmaan "yllättäen" olla eduskuntaehdokkaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodesta 1918 tänä vuonna sata vuotta täyteen. Sen takia teki sen biisinkin. Yksi ylen tapa käsitellä aihetta. Pitääkö tällaisetkin asiat vääntää rautalangasta?
Sen nyt tajuaa tyhmäkin, mutta miksi juuri toi on pitänyt siihen laittaa?
Punakapinan kukistamisesta 100 v. Vaarallinen aate joka on kitkettävä pois.
Ei silloin kyse ollut pelkästään aatteestakaan vaan historiassamme hyvin ainutlaatuisesta valtatyhjiötilanteesta, jonka molemmat valtaan pyrkivät vastavoimat yrittivät käyttää hyväkseen ja valitettavasti siinä onnistuivatkin.
Punaiset ensin joksikin aikaa ja sitten valkoiset pidemmäksi aikaa.
Talvisota sitten myöhemmin yhdisti molempien osapuolen (jälkikasvun) vähäksi aikaa.
Ei tosin silloinkaan aivan kitkattomasti joka paikassa , saati aivan ilman sotaan mukaan lähdöstä kieltäytymisestä seurauksena mahdollisesti olevaa, sotalain ankaran tulkinnan mukaista kuolemanrangaistuksen uhkaa.
Se olisi kuitenkin aina tuosta 'talvisodan hengestä' ja siitä kansan silloisesta 'yhdistymisestä yhdeksi kansaksi yhteisen vihollisen edessä' puhuttaessa ja sitä 'henkeä' kehuttassa kuitenkin muistaa...
Eipä siinä silloin näet ollut oikein mahdollisuuttakaan kenelläkään täällä koko maassa mitään niitä sen ajan viranomaisten käskyjä vastaan pullikoida, eikä maamme silloista natsimyönteistä suhtautumista ja politiikkaa silloin ollut terveellistä kenenkään liiemmin arvostella.
Vankiloissa istui silloin paljon porukkaa . (murhaajat oli kai sieltä silloin vapautettu ja heidät lähetetty sotimaan johonkin erityiseen rangaistuskomppaniaan)
Miehiä ja naisia omiin vankiloihinsa siis mahtui ihan reilusti ja oli niissä myös.
Eräitä vastarintaihmisiä teloitettiinkin.
Oli kirjailijoita ja runoilijoita ja muuta kulttuuriväkeä paljon.
Loput heistä taas oli jo valjastettu sotapropagandan käyttöön tuottamaan niitä 'henkeä' nostattavia kuvia ja kirjoituksia ym. filmejä ja kirjoja.
Suomi todellakin voitti siinä, että se sota hävittiin ja se 1930-luvulla vallinnut äärioikeistolainen aggressiivinen militarismipolitiikka sen mukana tuli virallisesti koko maassa rauhansopimuksella kielletyksi.
Suomi saattoi sen jälkeen vihdoinkin lähteä oman kehityksensä tielle ja kohota niin taloudessa kuin sisäisessä demokratiassakin läntisten pohjoismaiden rinnalle vertailukelpoisiksi kaikessa.
Nousu 1950-luvulla oli jo hyvin ripeää.
Hävitystä sodasta huolimatta maa nousi 'kuin Fenix-lintu tuhkasta'.
Eli huonoilla asioilla ja tapahtumilla voi kuitenkin olla hyviä seurauksia lopulta.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että niitä huonoja asioita pitäisi mitään 'siitä hyvästä' kiittää.
Kaikkein parasta on kuitenkin aina se, että maassa vallitsee rauhantila ja että ne sotaisat vuodet viime vuosisadan historiassamme rajoittuvat yhteensäkin vain noin viiteen vuoteen ja että maa on saanut kehittyä ja ihmiset täällä saaneet elää rauhassa.
Oli meillä hallitus ja armeija, mutta sitten sitä vastaan alkoi kapinointi Leninin käskystä. Maan häviäminen on pahempi asia kuin se, että kommareiden päitä ei silitelty tarpeeksi.
Koska Paleface kuuluu siihen ns. sisäpiiriin ja saa ruutuaikaa vaikka harvoin on mitään kovin syvällistä ja rakentavaa sanottavaa. Yhdellä laululla ei vielä kovin pitkälle pötkitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se on vihervasemmistolainen ja sopii näin ylen linjaan edistää vihervasemmistolaista maailmankuvaa.
Suomi on sosialidemokraattinen pohjoismaa, vaikka meillä nyt onkin oikeistohallitus, joka ei osaa johtaa sosiaalidemokraattista valtiota.
Jos suomalainen maailmankuva ei miellytä, aina voi lähteä muualle, esim tohon itärajan taa, jossa on oikeistolainen maailmankuva.
No itse asiassa itärajan takana oli vasemmistolainen maa, jonka seuraksena valtio romahti ja nykytila on siitä seurausta. Kannattaisi ennemminkin vasurien lähteä sinne katsomaan että halutaanko tätä tosiaan.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on sosialidemokraattinen pohjoismaa, vaikka meillä nyt onkin oikeistohallitus, joka ei osaa johtaa sosiaalidemokraattista valtiota.
Jos suomalainen maailmankuva ei miellytä, aina voi lähteä muualle, esim tohon itärajan taa, jossa on oikeistolainen maailmankuva.
Kolme nuorta ja koulutettua sukulaistani onkin jo noudattanut tätä ohjetta ja mennyt muualle töihin: kaksi Kaliforniaan ja yksi Saksaan. Menetämme tässäkin tulevia veronmaksajia. Suomi supistuu kohta takamaaksi. Maa saa sitä mitä tilaa.
Se onkin erikoista, että vassarit ovat iloisia hyvien veronmaksajien maastamuutosta eivätkä yhtään mieti kuka ne sosiaalietuudet sitten kustantaa... Ai niin, valtio. Ja raha tulee seinästä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodesta 1918 tänä vuonna sata vuotta täyteen. Sen takia teki sen biisinkin. Yksi ylen tapa käsitellä aihetta. Pitääkö tällaisetkin asiat vääntää rautalangasta?
Sen nyt tajuaa tyhmäkin, mutta miksi juuri toi on pitänyt siihen laittaa?
Punakapinan kukistamisesta 100 v. Vaarallinen aate joka on kitkettävä pois.
Ei silloin kyse ollut pelkästään aatteestakaan vaan historiassamme hyvin ainutlaatuisesta valtatyhjiötilanteesta, jonka molemmat valtaan pyrkivät vastavoimat yrittivät käyttää hyväkseen ja valitettavasti siinä onnistuivatkin.
Punaiset ensin joksikin aikaa ja sitten valkoiset pidemmäksi aikaa.
Talvisota sitten myöhemmin yhdisti molempien osapuolen (jälkikasvun) vähäksi aikaa.
Ei tosin silloinkaan aivan kitkattomasti joka paikassa , saati aivan ilman sotaan mukaan lähdöstä kieltäytymisestä seurauksena mahdollisesti olevaa, sotalain ankaran tulkinnan mukaista kuolemanrangaistuksen uhkaa.
Se olisi kuitenkin aina tuosta 'talvisodan hengestä' ja siitä kansan silloisesta 'yhdistymisestä yhdeksi kansaksi yhteisen vihollisen edessä' puhuttaessa ja sitä 'henkeä' kehuttassa kuitenkin muistaa...
Eipä siinä silloin näet ollut oikein mahdollisuuttakaan kenelläkään täällä koko maassa mitään niitä sen ajan viranomaisten käskyjä vastaan pullikoida, eikä maamme silloista natsimyönteistä suhtautumista ja politiikkaa silloin ollut terveellistä kenenkään liiemmin arvostella.
Vankiloissa istui silloin paljon porukkaa . (murhaajat oli kai sieltä silloin vapautettu ja heidät lähetetty sotimaan johonkin erityiseen rangaistuskomppaniaan)
Miehiä ja naisia omiin vankiloihinsa siis mahtui ihan reilusti ja oli niissä myös.
Eräitä vastarintaihmisiä teloitettiinkin.
Oli kirjailijoita ja runoilijoita ja muuta kulttuuriväkeä paljon.
Loput heistä taas oli jo valjastettu sotapropagandan käyttöön tuottamaan niitä 'henkeä' nostattavia kuvia ja kirjoituksia ym. filmejä ja kirjoja.
Suomi todellakin voitti siinä, että se sota hävittiin ja se 1930-luvulla vallinnut äärioikeistolainen aggressiivinen militarismipolitiikka sen mukana tuli virallisesti koko maassa rauhansopimuksella kielletyksi.
Suomi saattoi sen jälkeen vihdoinkin lähteä oman kehityksensä tielle ja kohota niin taloudessa kuin sisäisessä demokratiassakin läntisten pohjoismaiden rinnalle vertailukelpoisiksi kaikessa.
Nousu 1950-luvulla oli jo hyvin ripeää.
Hävitystä sodasta huolimatta maa nousi 'kuin Fenix-lintu tuhkasta'.
Eli huonoilla asioilla ja tapahtumilla voi kuitenkin olla hyviä seurauksia lopulta.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että niitä huonoja asioita pitäisi mitään 'siitä hyvästä' kiittää.
Kaikkein parasta on kuitenkin aina se, että maassa vallitsee rauhantila ja että ne sotaisat vuodet viime vuosisadan historiassamme rajoittuvat yhteensäkin vain noin viiteen vuoteen ja että maa on saanut kehittyä ja ihmiset täällä saaneet elää rauhassa.
Oli meillä hallitus ja armeija, mutta sitten sitä vastaan alkoi kapinointi Leninin käskystä. Maan häviäminen on pahempi asia kuin se, että kommareiden päitä ei silitelty tarpeeksi.
No sisällissodanhan ne valkoiset (Saksan Itämerendivisioonan avulla ja maihinnousulla voittivat) .
Jatkosodanhan (1941-44) Suomi taas hävisi, (koska saksalaisetkin hävisivät).
Mikäli Saksa olisi voittanut, niin Suomi olisi todennäköisesti liitetty voittoisaan 'Kolmanteen valtakuntaan') ja toimitettu ensi töiksi varmasti samanlaiset etniset puhdistukset kuin Puolassakin.
Suomi ei missään tapauksessa olisi yksin voinut sitä hyökkäyssotaa silloin enää siinä vaiheessa voittaa, kun Saksa oli jo lyöty.
Se oli aivan jo materiaalisestikin teoreettinenkin mahdottomuus.
Suomi hävisi, mutta itsenäisyys säilyi kuitenkin.
Sitä sanotaan 'torjuntavoitoksi', mutta ne sen sodan varsinaiset voittajavaltiothan olivat muualla ja nekin (Britannia, Ranska ja Yhdysvallat)luokittelivat meidät VAIN Saksan kanssa liitossa hävinneisiin. (eihän missään oikeasti voittajavaltiossa ollut valvontakomissiota, käyty sotasyyllisyysoikeudenkäyntejä, ja kyllähän Suomi osittain miehitettiinkin (Porkkala ja Hanko) jne. puhumattakaan määrätty näiden lisäksi vielä maksettavaksi valtavia sotakorvauksia.)
Suomella ei siis ollut muuta mahdollisuutta ,kuin häviäminen ja irroittatuminen kaikesta natsi-Saksan kanssa yhdessä ennen sotaa tehdystä sotapropagandasta ja sotaa edeltäneestä militaristisesta aggressioajattelusta itänaapuria vastaan. Alkoi YYA-sopimuksen aika, jota kesti aina Neuvostoliiton hajoamiseen ja sen kanssa tehtyjen sopimusten raukeamiseen .
Se oli tasaisen talouskasvun aikaa maallemme.
U.K.K (eli presidentti Urho Kekkonen hoiti idänsuhteet aikaan nähden parhaalla mahdollisella tavalla.)
Turha meidän kuitenkaan nyt jälkeenpäinkään on millään sodillamme retostella.Onnettomuuksia ne vain olivat Suomelle kaikki)
Punakapinan kukistamisesta 100 v. Vaarallinen aate joka on kitkettävä pois.