Aikamatka omaan elämään - mitä tekisit?
Kuvitellaan, että mielesi tempautuisi varoittamatta aikaisempaan itseesi, silloiseen elämään ja silloiseen olemukseen. Vedetään hatusta vaikka tämä päivä 10. toukokuuta vuonna 2000 (saa vaihtaakin). Et voisi enää palata takaisin nykyiseen elämääsi.
Mitä tekisit toisin? Vai yrittäisitkö toimia täysin samoin ja pyrkiä nykyiseen elämäntilanteeseesi? Yrittäisitkö varoittaa ihmisiä tietämistäsi katastrofeista, onnettomuuksista ja rikoksista ja miten (muistaisitko edes, milloin ja miten ne tarkalleen tapahtuivat, paitsi nyt joku 9/11)? Pyrkisitkö parempaan taloudelliseen tilanteeseen ja miten? Jne.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Siis nykyinen mieli korvaisi silloisen mielen täysin? Mietin vaan, kun paniikkihäiriö oli silloin pahimmillaan ja tilanne muuttuisi ratkaisevasti jo siitä, jos mieleni korvautuisi.
Joo. Varmasti voisi olla paljon tuollaisia hyviä vaikutuksia. Miinuksena voisi olla se, että jos olisi vaikka tuolloin v. 2000 päntännyt pääsykokeeseen, niin niitä juttuja ei välttämättä nyt 2018 enää muista. Ellei sitten ole sittemmin tosi perehtynyt alalle.
Jotkut tuolloiset hormonit sun muut voisivat tietysti vaikuttaa siihen mieleen. Tyyliin päättäisi fiksusti, että ainakaan tällä kertaa en säädä Ramin kanssa yhtään mitään. Ja sitten kuitenkin saattaisi joutua kiusaukseen, vaikka tietäisi paremmin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis nykyinen mieli korvaisi silloisen mielen täysin? Mietin vaan, kun paniikkihäiriö oli silloin pahimmillaan ja tilanne muuttuisi ratkaisevasti jo siitä, jos mieleni korvautuisi.
Joo. Varmasti voisi olla paljon tuollaisia hyviä vaikutuksia. Miinuksena voisi olla se, että jos olisi vaikka tuolloin v. 2000 päntännyt pääsykokeeseen, niin niitä juttuja ei välttämättä nyt 2018 enää muista. Ellei sitten ole sittemmin tosi perehtynyt alalle.
Jotkut tuolloiset hormonit sun muut voisivat tietysti vaikuttaa siihen mieleen. Tyyliin päättäisi fiksusti, että ainakaan tällä kertaa en säädä Ramin kanssa yhtään mitään. Ja sitten kuitenkin saattaisi joutua kiusaukseen, vaikka tietäisi paremmin. :)
Aika paha kysymys kyllä. Että siirtäisin myös nykyiset pään sisäiset ongelmat siihen aikaan. Mutta sanoisin, että olisin kauhean iloinen nuoresta kehosta ja lähtisin innolla opiskelemaan (siihen aikaan olisi ehkä vanhemmilla ollut varaa avustaa) enkä olisi ahdistunut siitä, etten ollut seurustellut. En ole varma, mitä tekisin "selvänäköisyyteni" kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin pelastaa Nokian.
Kiinnostava idea. Miten?
Näin 2018 menisin varmaan eri lukioon.
Tätä mieltä olen 2018.
Pysyisin päätöksessäni erota silloisesta poikaystävästä. Muilta osin varmaan pyrkisin aika lähelle nykyistä elämäntilannetta.
Olin juuri alkamassa opinnot. Moni asia olisi sujunut helpommin, jos tilillä ei olisi ollut vain pennosia. Mitään lottovoittonumeroita en muistaisi eikä olisi ollut rahaa sijoittamiseen. Olisin nostanut opintolainaa. Silloin kaikki lainaaminen oli rahapulassakin iso mörkö. Olisin saanut hankittua kesätöitä ja osa-aikaistöitä helpommin, koska olen nykyään huomattavasti parempi kirjoittamaan hakemuksia ja lisäksi tiedän pari paikkaa, joista töitä irtosi myöhemmin. Noista voisi irrota jo jotain rahaa sijoittamiseenkin, sellaisiin firmoihin, jotka ovat nykyään pinnalla. Jotain pientä vedonlyöntiäkin voisi harrastaa. En muista, kuka voitti urheilussa, mitä ja milloin, mutta voisin veikata esim. Euroviisu-voittajia. Kun sitten olisi kertynyt pieni pesämuna, olisin ostanut oman asunnon alueelta, jossa ne nykyään maksavat maltaita.
Tuota ajatusleikkiä leikin melko usein, kun odotan unta. Mietin, minne kohtaa menneisyydessäni tahtoisin mennä, mitä muuttaisin, että elämäni voisi olla nyt onnellisempaa.
En pysty näkemään, että yksi päivä auttaisi minua mitenkään. Olen päätynyt siihen, että ehkä ratkaisevinta olisi, että saisin nyt uudestaan elää edes ne peruskouluvuodet. Saisin paremmat eväät henkisesti ja opintojen kannalta. En olisi niin peloteltu ja nujerrettu. Ehkä osaisin olla ymmärtäväisempi ja kannustavampi omaa itseäni kohtaan. Tuntisin itseni paremmin. Ehkä en sen jälkeen tekisi niin huonoja valintoja myöhemmässä elämässäni.
Siis nykyinen mieli korvaisi silloisen mielen täysin? Mietin vaan, kun paniikkihäiriö oli silloin pahimmillaan ja tilanne muuttuisi ratkaisevasti jo siitä, jos mieleni korvautuisi.